Ukrainan tapahtumat pääsivät yllättämään. Oikeastaan suurin yllätys oli, kuinka helposti Krimin alue otettiin lähes huomaamatta tosiasiassa Venäjän haltuun. Sitä suurempi yllätys on ollut Venäjän selkeä valmistautuminen mahdolliseen sotaan ja maanantaina tullut ”uhkaus” aloittaa hyökkäys, elleivät Ukrainan raja-asemat antaudu tiistain aamuviiteen mennessä. Oli uhkaus todellinen tai ei, se kertoo tilanteen herkkyydestä ja vakavuudesta.
Ukrainan kriisi koskettaa meitä täällä Suomessa, halusimme tai emme. Kyse on yhteisen EU:n ja naapurimme Venäjän välisestä valtataistelusta. Kiistan vaikutukset ovat meille moninaiset niin taloudellisesti kuin turvallisuuspoliittisesti. Eikä Ukraina ole kuin lyhyen lentomatkan päässä Suomesta.
EU:n ja länsimaiden keinovalikoima on ollut diplomaattisilla alueilla. Seuraavaksi edessä saattavat olla taloudelliset pakotteet. Mitä tapahtuisi, jos taloudelliset pakotteet otettaisiin käyttöön? Mitä se tarkoittaisi Suomen näkökulmasta? Pakotteet eivät jäisi ilman vastatoimia. Venäjä on suurena maana monien avainhyödykkeiden osalta varsin omavarainen. Eniten menetettävää on hyvinvoivalla ylemmällä keskiluokalla ja oligarkeilla, joiden omaisuuden arvo ja elintaso kokisivat nopeasti heikennyksiä. Osin arvailujen varassa on, millaisia paineita tämä seikka luo Venäjän johdolle ja missä määrin johto joutuu ottamaan sen huomioon.
Yksi uhkatekijä Suomen näkökulmasta on, että Venäjä katkaisee kaasun, öljyn ja sähkön tuonnin vastatoimena talouspakotteille. Mitä kaikkea tämä merkitsisi meille? Esimerkiksi jos kriisi jatkuisi pidempään ja joulu- helmikuun aikana olisivat kovat pakkaset. Kotitalouksien ja elinkeinoelämän käyttämän sähkön hinta nousisi pilviin, ja olisi suuri riski, että sähköä ei riittäisi kotien lämmitykseen ja arkitoimintoihin.
Entä sitten öljy, jonka voimin koko Suomi liikkuu joka päivä? Öljyn hinta nousisi saatavuuden rajoittamisen myötä. Ja jos emme saisi ostettua nopeammin muualta, liikennepolttoaineet ja lämmitysöljy olisivat kortilla. Jo näiden kahden arkielämän perushyödykkeen rajoitteet vaikuttaisivat meidän kaikkien elämään. Horjuva taloutemme voisi romahtaa täysin. Kokonaan oma kokonaisuutensa on suomalaisen liike-elämän omistukset ja niiden kohtalo Venäjällä. Monet yhtiöt ovat tehneet itänaapuriin valtavia investointeja. Levottomuus niiden kohtalosta on näkynyt jo pörssikursseissa.
Kriisi tulee jättämään jälkensä. Maailma ei ole entisellään Ukrainan kriisin jälkeen. Luottamuksen rakentaminen vie oman aikansa. Emme voi ennustaa, millaisia henkilöitä suurvaltojen johdossa tulee olemaan. Meidän tulee olla aina varautuneita pahan päivän varalle.
Toivo elää, että kriisin ratkaisu olisi rauhanomainen ja yhteisesti löydettävissä ilman pakotteisiin saati sotaan joutumista. Suomen tulee arvioida uudessa valossa puolustuspolitiikkaansa ja myös omavaraisuuttamme perushyödykkeistä kuten energiasta ja ruuasta. Miten vähennämme tuontiriippuvuuttamme näissä tuotteissa? Se tarkoittaa sähkötuotannon kotimaisuusasteen nostamista. Se tarkoittaa riittävää omavaraisuutta elintarvikkeissa. Se tarkoittaa öljyriippuvuuden vähentämistä muun muassa lämmityksessä ja liikennepolttoaineissa.
Sähköntuotannossa kotimaisuusasteen lisääminen tarkoittaa ennen kaikkea vesi- ja ydinvoiman osuuden lisäämistä. Myös turpeen ja puupolttoaineen käyttöä on järkevää edistää. Fortumin olisi pitänyt saada lupa uudelle ydinvoimalalle. Tämä asia voidaan vielä hoitaa. Vesivoimaloiden tehoja on nostettava, ja lisäksi annettava mahdollisuus rakentaa uusia monitoimialtaita paikkoihin, joissa niistä on muutakin hyötyä esimerkiksi tulvasuojelun näkökulmasta. Turpeenoton lupaprosessit pitää saada vetämään. Liikenteen polttoaineratkaisuissa voidaan hyvin kysyä, onko teknologianeutraliteetti todella koskematon periaate vai voitaisiinko ottaa tietoinen, strateginen etunoja kotimaisen biokaasun ja suoraan verkosta ladattavien sähköautojen osuuden kasvattamisessa.
Turvallisuuspolitiikan ytimessä on edelleen sotilaallinen maanpuolustus. Suomen puolustusvoimien päätehtävänä ovat maamme alueellisen koskemattomuuden turvaaminen ja suomalaisten suojaaminen ulkopuoliselta hyökkääjältä. Vuonna 2011 päätetty Ottawan sopimukseen liittyminen oli suuri virhe. Jos kaikkia jalkaväkimiinoja ei ole ehditty vielä tuhota, pitäisi jäljellä olevat varastot säästää. Lisäksi on tutkittava kaikki varteenotettavat mahdollisuudet saada tarvittaessa ulkopuolista apua, jos maamme joutuu hyökkäyksen kohteeksi.
Sanna Lauslahti on kansanedustaja (kok.)
