Harvoin, ehkei koskaan, on Euroopassa seurattu Yhdysvaltain presidentinvaaleja sellaisella kiinnostuksella kuin vuonna 2020.
Harvoin, jos koskaan, on Euroopassa huokaistu niin helpottuneina kuin nyt tehtiin, kun vaalien lopputuloksena osoittautui, että presidentin virkaan tultaisiin nimittämään entinen senaattori ja presidentti Barack Obaman kauden varapresidentti Joe Biden. Se ei tapahtunut entisen presidentin myötävaikutuksella, päinvastoin, mikä jo sinänsä on Yhdysvalloissa historiallista.
Ja harvoin, tuskin koskaan, on Yhdysvallat saamassa presidentin, joka tuntee entisten tehtäviensä pohjalta Euroopan ja sen johtajat paremmin kuin kukaan aiempi Yhdysvaltain presidentti – näin uskallan väittää.
Euroopan kannalta asioita tarkastellen onkin lupa odottaa kiinnostavia aikoja. Se, mitä presidentiksi valitulta Joe Bidenilta ja hänen tähän saakka valitsemaltaan hallinnolta on saatu kuulla, enteilee hyvää Euroopalle. Presidentiksi valittu Joe Biden astuu virallisesti virkaansa vasta 20.1.2021.
Tulevan presidentin johdolla Yhdysvallat tulee muun muassa sitoutumaan monenvälisyyteen sekä etsimään laajoja kumppanuuksia – juuri sellaisia, joita presidentti Donald Trumpilta jäi uupumaan. Yhdysvaltain tulevassa hallinnossa tunnutaan ymmärtävän, että kaikki hyötyvät hyvin toimivista kansainvälisistä suhteista, erityisesti sellaisista, joissa myös Suomen kaltaiset pienet maat saavat äänensä kuuluville.
Pitää kuitenkin muistaa, että Yhdysvalloissa on edelleen, aina 20.1.2021 saakka, istuva presidentti Donald Trump, joka tätä kirjoittaessani yhä kieltäytyy hyväksymästä vaalitappiotaan, samalla horjuttaen luottamusta maan vaalijärjestelmään sekä hidastaen vallan siirtymistä demokraattisesti valitulle seuraajalleen. Kuitenkin valitsijoiden osavaltioittain osoittamat äänimäärät ovat selkeä voitto (306-232) Bidenin eduksi, eikä se siitä näytä muuttuvan.
Paljon ironiaa on ladattu siihen huomioon, että menneinä vuosikymmeninä Yhdysvaltain johtovaltioroolia on kritisoitu – joskus rankastikin – mutta nyt sitä kaivataan takaisin.
Yhdysvallat toki on näinä vuosikymmeninä ehtinyt muuttua. Samoin ovat muuttuneet monenväliset järjestöt. Siksi tulee viemään oman aikansa kunnes Yhdysvaltain asema jälleen vankistuu, mutta tuskin enää palaa entiselleen. Jo pelkästään Kiinan taloudellinen nousu ja sen vahvistunut kansainvälinen asema pitävät siitä huolen.
Voidaan kuitenkin kaiketi todeta, presidentiksi valittua Joe Bidenia mukaillen, että “Yhdysvallat on palannut.“ Suomen kannalta se on positiivinen asia. Euroopan unioni on meidän kannaltamme keskeinen toimija, mutta myös meidän suhteemme Yhdysvaltoihin on äärimmäisen tärkeä, kuten Suomen juuri loppusyksystä julkaistussa ulko-ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa todetaan.
Mitä tiedämme Joe Bidenista?
Katsotaanpa, mitä Joe Bidenin hallinnon ensi askelista tiedetään. Mitä Biden on presidenttinä ensi töikseen luvannut tehdä?
Jotkut presidentti Trumpin presidenttikautenaan tekemät päätökset presidentti Biden on luvannut peruuttaa heti “presidentin virkaanastujaisia seuraavana arkipäivänä“. Virkaanastujaiset siis järjestetään 20.1.2021. Sellaisia näyttäviä päätöksiä saattaisivat olla muun muassa liittyminen Pariisin ilmastosopimukseen ja/tai paluu maailman terveysjärjestöön (World Health Organization, WHO).
Presidentti Trumpin tekemien leikkausten peruminen Saksaan tai muualle Eurooppaan sijoitetuissa Yhdysvaltain asevoimissa saattaisivat myös tulla kysymykseen. Ehkä myös nopeat ja näyttävät toimenpiteet Yhdysvaltain taistelussa koronavirusta vastaan saattaisivat sopia toimiksi, jotka osoittaisivat selvästi uuden hallinnon vahvuutta ja päättäväisyyttä heti sen alkumetreillä.
Yli 330 miljoonan asukkaan Yhdysvalloissa koronavirustartunnan on Johns Hopkins -yliopiston koronaseurannan mukaan saanut yli 16 miljoonaa ihmistä. Lisäksi koronaviruksen aiheuttamaan tautiin on jo menehtynyt yli 340 000 ihmistä. Valtavia lukuja, vaikka niin suuresta maasta kuin Yhdysvallat onkin kyse.
Usein neuvottelut ydinaseista ja niiden vähentämisestä ovat antaneet suotuisaa pontta suurvaltasuhteiden kehittymiselle. Tällainen mahdollisuus saattaisi avautua nytkin Iranin rauhanomaisen ydinkysymyksen liepeille.
Biden on vaalikampanjassaan suhtautunut myötämielisesti ajatukseen, että Yhdysvallat tulisi uudelleen mukaan prosessiin, joka kulkee otsikolla Joint Comprehensive Plan of Action (2015 JCPOA). Mukana neuvotteluprosessissa ovat Iranin lisäksi olleet Iso-Britannia, Yhdysvallat, Ranska, Venäjä, Kiina ja Saksa.
Lopputuloksena saattaisi olla positiivinen neuvottelutulos Iranin ydinohjelman suhteen. Iran on tosin juuri muutama päivää sitten ampunut (mikä näyttäisi luodilta omaan nilkkaansa) ilmoittamalla ryhtyvänsä rikastamaan rauhanomaisiin tarpeisiinsa nähden liian suuren määrän uraania.
Ehkä Iran on tehnyt sen asettaakseen poliittisia paineita uuden hallinnon harteille.
Tämä neuvotteluprosessihan tähtää yhteisymmärrykseen Iranille annettavista kauppa- ja muista etuisuuksista mikäli tämä rajoittaa käsittelemänsä ydinmateriaalin määrää ja laatua niin, että sen hallussa oleva materiaali ei riitä ydinaseiden kehittämiseen samalla kun Iranin tarpeet ydinenergian suhteen voidaan tyydyttää. Yhdysvallat on tässä asiassa avainvaltioita.
Tässä tietysti tarvitaan vahvaa tahtoa myös Iranilta eikä ainoastaan Yhdysvalloilta ja muilta neuvotteluprosessissa mukana olevilta valtioilta.
Sitten vielä toinen asevalvontaa sivuava mahdollisuus. Alkukesästä 2020 presidentti Trump ilmoitti Yhdysvaltain eroamisesta asevalvontaregiimistä nimeltä Avoin taivas -sopimus (Open Skies Treaty). Kyseessä on järjestely, jonka mukaan sopimusvaltiot (tällä hetkellä 34 valtiota) voivat pyynnöstään lentää toinen toistensa alueella ja tarkastaa pitävätkö esimerkiksi näiden valtioiden sotaharjoituksistaan antamat tiedot paikkansa.
Suurvalloilla on toki mahdollisuus käyttää tähän tarkoitukseen muitakin teknisiä keinojaan, muun muassa satelliittikuvauksia, mutta esimerkiksi Suomen kaltaisille pienille valtioille Avoin taivas -sopimus on ollut varsin hyödyllinen. Yhdysvaltain paluu sopimukseen ja sen aktiiviseksi jäseneksi osoittaisi vahvaa Bidenin hallinnon halua myötävaikuttaa Euroopan asevalvonnan onnistumiseen.
Kolmanneksi, “Uusi START“ (New Strategic Arms Reduction Talks) astui voimaan Yhdysvaltain ja Venäjän välillä 5.2.2011 ja se raukeaa tämän vuoden helmikuussa 5.2.2021, ellei sopimusta sitä ennen irtisanota jomman kumman sopimusosapuolen toimesta.
Sopimuksen keskeisenä sisältönä on se, että molemmille osapuolille, Venäjälle ja Yhdysvalloille, sallitaan 1550 laukaisuvalmista strategista ydinkärkeä. Sopimukseen on sisällytetty myös erikseen määritelty tietojenvahto, asejärjestelmiä ja niiden liikuttelemista koskevat ilmoitukset sekä paikan päällä tapahtuvat tarkastukset.
Sopimuksen syventämistä ja laajentamista koskevia neuvotteluja onkin käyty kolmessa erillisessä työryhmässä Wienissä. Niiden sisältöinä ovat olleet: 1. sopimuksen verifikaatio, 2. taktisten ydinräjähteiden huomioon ottaminen ja 3. Kiinan mahdollinen mukaantulo neuvotteluihin.
Kiina rakentanut uhkakykyään
Kiinan asema kahden suurvallan välisissä aserajoitusneuvotteluissa onkin erityisen haastava kysymys. Kiina on vuosien mittaan, varovaisesti mutta päättäväisesti, rakentanut itselleen kyvyn ydinasein uhata muita valtioita (myös Yhdysvaltoja ja Venäjää) mannertenvälisillä ydinasevoimillaan.
Kansainvälisten käsikirjojen mukaan sillä on 250-300 strategista ydinkärkeä, mutta on asiantuntijoita, jotka uskovat, että Kiinan todellinen lukumäärä strategisia räjähteitä ja niiden kantolaitteita on noin 450-500. Mikäli näin on, sillä on todellisuudessa hallussaan huomattavasti enemmän kuin minimipelote.
Kysymys kuuluukin, tulisiko Kiinan ydinasearsenaali ottaa huomioon strategisten aseiden neuvotteluissa Venäjän ja Yhdysvaltain välillä. Ja jos vastaus on myönteinen, niin millä tavalla?
Tähän saakka Kiina on kategorisesti kieltäytynyt osallistuvansa ydinaseiden rajoitusneuvotteluihin vedoten asemaansa kehitysmaana. Nyt kun Kiinasta on kehkeytynyt maailman toiseksi vahvin talousmahti ja johtava teknologiaosaaja, alkavat sen puolustelut näyttää lähinnä huonoilta verukkeilta.
Yhdysvallat on palaamassa. Presidentti Bidenin sanoin: “Olen varma, että teemme paluun ja palaamme vahvempana kuin olimme ennen“.
Näin hän totesi viime viikolla ABC-televisiokanavalle antamassaan haastattelussa.
Blogi kirjoitettiin ennen Washingtonin mellakoita, toim. huomio.
