Venäjän presidentti Vladimir Putin pyrkii kaikin keinoin vauhdittamaan Itämeren alittavan Nord Stream 2 -kaasuputken käyttöönottoa, mutta EU:n kilpailulait ja sääntelymekanismit tuskin amerikkalaisprofessori Diane Francisin mukaan joustavat.
– Marraskuun 17. päivänä saksalainen sääntelyviranomainen määräsi venäläisen kaasujätti Gazpromin noudattamaan EU:n monopolinvastaisia rajoituksia. Niihin mukautuminen ei ole neuvoteltavissa, ja niiden mukaan putken omistaja ei voi olla sama taho, joka omistaa sen kuljettaman kaasun. EU:ssa Gazpromin on yksinkertaisesti laitonta omistaa putket, joissa se kaasuaan toimittaa, Atlantic Council -ajatushautomon Euraasia-keskuksessa työskentelevä Francis kirjoittaa.
– Tämä vaatimus iskee Putinin putkikuvion ytimeen, sillä se saattaa dramaattisesti heikentää hänen edellytyksiään kontrolloida Euroopan energiamarkkinoita, suosia tai rangaista tiettyjä maita ja eristää Ukraina, Francis toteaa.
Kivinen tie
Gazprom väittää Francisin mukaan, että Nord Stream 2:n putki-infran omistaa erillinen sveitsiläisyhtiö. Selitys, että tämä tytäryhtiö olisi riippumaton Gazpromista on kuitenkin hänen mukaansa jokseenkin yhtä uskottava kuin se, että Gazprom itse olisi riippumaton Kremlistä.
Saksalaisviranomainen on jäädyttänyt kaasuputken sertifioinnin siihen saakka, kunnes Gazprom kykenee täyttämään sille asetetut vaatimukset. Tämä tarkoittaa Francisin mukaan prosessin pitkittymistä ainakin maaliskuuhun 2022 ja käytännössä pidempäänkin, sillä myös EU:n komissiolla on vielä sanansa sanottavana.
– EU:n lakien lisäksi Putinin putki kohtaa uutta vastustusta myös Yhdysvaltain kongressissa, jossa valmistellaan velvoittavia pakotteita valmistuneen putken käyttöönoton estämiseksi, hän sanoo.
Myös Saksan tuleva hallituksen on arvioitu suhtautuvan Nord Stream 2:een huomattavasti edeltäjäänsä penseämmin.
Moni seikka viittaakin Francisin mukaan nyt siihen, että Putin on pahemman kerran yliarvioinut oman asemansa.
– Nord Stream 2:n saaga on kaikkea muuta kuin takanapäin. Putin jatkaa painostustaan sertifioinnin varmistamiseksi ja käyttää siihen niitä geopoliittisia työkaluja, joita hänellä on. Hän on kuitenkin saattanut mennä liian pitkälle ja soittanut liian monia hälytyskelloja voidakseen olettaa onnistuvansa siinä helposti. Edessä on vielä sääntelyllisiä esteitä, jotka voivat tehdä tyhjäksi hänen parhaatkin suunnitelmansa, hän toteaa.
