Venäjän presidentin Vladimir Putinin keskiviikkona pitämässä vuosittaisessa linjapuheessa painottuivat sisäpoliittiset teemat, kuten lupaukset kertaluontoisista sosiaalietuuksista tietyille väestöryhmille ja infrastruktuurihankkeista, joiden osalta hän tyytyi lähinnä referoimaan hallituksen valmistelemaa strategia-asiakirjaa. Lempiaihettaan kansainvälistä politiikkaa Putin käsitteli vasta puheensa lopussa – silloinkin lyhyesti ja ylimalkaisesti.
Tatiana Stanovajan mielestä tänä vuonna oli entistä ilmeisempää, että presidentin linjapuhe ei niinkään heijastellut Venäjän valtiojohdon todellista agendaa, vaan pyrki pikemminkin peittelemään sitä.
– Kun kaikki odottivat yksityiskohtaisia kommentteja kuumista kysymyksistä – Ukrainasta, Valko-Venäjästä, mielenosoituksista ja pienenevistä tuloista – Putin loikin savuverhon toisarvoisten sosiaalisten toimien pitkitetyllä listauksella, joka vei valtaosan puheesta, Venäjän politiikkaan erikoistunutta R.Politik-tutkimusyhtiötä johtava Stanovaja sanoo Moskovan Carnegie-keskuksen julkaisemassa artikkelissa.
Sen sijaan geopolitiikkaa käsitellyt osuus oli puheen lyhin.
– Tämä ei johdu vain siitä, että venäläinen yhteiskunta on mielipidemittausten mukaan väsynyt ulkopolitiikkaan. Presidentti on myös yhä haluttomampi puhumaan ulkopoliittisista suunnitelmistaan ja päätöksistään julkisuudessa. Kaikesta, mikä on Putinille aidosti tärkeää, tehdään nyt sarja salassa pidettäviä erikoisoperaatioita, Stanovaja toteaa.
Vaikeimmista asioista vaietaan
Vaikka Venäjän ja lännen geopoliittinen vastakkainasettelu on käynyt entistä jyrkemmäksi, siitä Putin puhui Stanovajan mukaan venäläiselle yleisölleen lähinnä vain omaperäisellä viittauksella brittikirjailija Rudyard Kiplingin Viidakkokirjaan.
– Tämä on se taso, jolla presidentti on valmis käsittelemään todellista agendaansa äänestäjäkunnan kanssa, hän näpäyttää.
Vangittua oppositiojohtajaa Aleksei Navalnyia – tai oppositiota ylipäätään – Putin ei varsinkaan pitänyt tarpeellisena puheessaan käsitellä. Tämä ilmentää Stanovajan mukaan sitä Kremlin yleisempää linjaa, jossa järjestelmän ulkopuolisesta, Putinin hallintoa aidosti kritisoivasta oppositiosta vaietaan täysin.
– Kommunikaation kanavat presidentin ja yhteiskunnan välillä kutistuvat siten enemmän ja enemmän. Jotkin asiat ovat presidentin mielestä liian tärkeitä julkisesti käsiteltäviksi, joten ne korvataan lastenkirjojen yksinkertaistetulla kuvituksella. Toiset asiat taas ovat presidentin mielestä niin epäkiinnostavia tai epämieluisia, että niitäkään ei käsitellä, olivatpa ne kuinka isoja hyvänsä, Stanovaja sanoo.
– Lopputulemaksi jää se, että Putin on irrottautumassa vallitsevasta todellisuudesta, jonka ulkoiset tekijät yhä vahvemmin määrittävät. Näin hänelle jää yhä vähemmän tilaisuuksia osoittaa olevansa tehtäviensä tasalla, hän toteaa.
