Verkkouutiset

”Vladimir Putinin historiaväitteet ontuvat pahoin”

Venäjän johtaja suitsuttaa Neuvostoliiton saavutuksia, mutta sen hirmuteoista hän vaikenee visusti.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Presidentti Vladimir Putinille on nimekkään brittiläisen Venäjä-asiantuntija Edward Lucasin mielestä muodostunut suorastaan pakonomainen tarve kehitellä kotikutoisia tulkintoja 1900-luvun historiasta ja julistaa niitä ehdottomana totuutena.

– Hänen tärkeimmät viestinsä ovat, että länsi välttelee tekopyhästi osasyyllisyyttään [Adolf] Hitlerin etenemiseen kohti sotaa, että sotaa edeltänyt Neuvostoliiton sopimus natsihallinnon kanssa oli anteeksiannettava välttämättömyys ja että Neuvostoliiton ylivoimainen rooli natsien kukistamisessa oikeuttaa Kremlin pysyvään paikkaan kansainvälisen politiikan ytimessä, Lucas toteaa The Times -sanomalehdessä.

Esimerkiksi viime joulukuussa Moskovassa Vladimir Putin ällistytti kansainvälisiä vieraitaan lukemalla valikoituja otteita Kremlin arkistoissa olevista asiakirjoista ja esittämällä erikoislaatuisia tulkintoja niiden pohjalta. Viime viikolla konservatiivisena tunnettu yhdysvaltalainen The National Interest -lehti julkaisi hänen laajan kirjoituksensa toisen maailmansodan ”todellisista opetuksista”.

– Ammattihistorioitsijat ovat haukkuneet Putinin kotiläksyt maan rakoon muun muassa siksi, että hänen väitteidensä kohteet ovat suurelta osin keksittyjä, Lucas toteaa.

Putin esimerkiksi väittää Ranskan ja Britannian pyrkivän häivyttämään Tšekkoslovakian miehitykseen johtaneen vuoden 1938 Münchenin sopimuksen, vaikka sitä on todellisuudessa käsitelty molempien maiden historiankirjoituksessa laajasti ja silloisten hallitusten arviointivirheet avoimesti tunnustaen.

Myöskään Neuvostoliiton merkittävää roolia natsi-Saksan kukistamisessa ei ole lännessä vähätelty tai kiistetty, kuten Putin toistuvasti väittää. Puna-armeijan saavutusten tunnustaminen ei voi Lucasin mukaan kuitenkaan tarkoittaa sitä, että Josif Stalinin kommunistidiktatuurin ennen sotaa, sen aikana ja sen jälkeen tekemät rikokset pitäisi unohtaa tai antaa anteeksi.

Tarkoitushakuista tulkintaa

Putinin tapaa käsitellä historiaa Lucas luonnehtii kaunistelevaksi ja valikoivaksi. The National Interestin mittavassa esseessään Putin esimerkiksi unohtaa mainita Molotov-Ribbentrop-sopimuksen perusteella Neuvostoliiton miehittämäksi joutuneen Puolan itäosan kärsimykset – turvallisuuspalvelu NKVD:n toteuttama 23 000 puolalaisupseerin joukkomurha mukaan lukien.

– Essee väittää Neuvostoliiton toteuttaneen ”kansainvälisen ja valtiollisen oikeuden kanssa sopusoinnussa tapahtuneella” Baltian maiden miehityksellä ja liittämisellä 1939–40 ”strategisia sotilaallisia ja puolustuksellisia päämääriään”, mutta sivuuttaa myös virolaisten, latvialaisten ja liettualaisten brutaalin kohtelun, Lucas sanoo.

– Kun (tai jos) herra Putin joskus lopulta jättää paikkansa Venäjän johdossa, arvovaltaista historian professuuria ei hänelle kaiken tämän perusteella taida olla tarjolla, hän toteaa.

Menneen mahdin kaipuu

Venäjän presidentin erikoislaatuinen harrastuneisuus historiaa kohtaan juontaa Lucasin mukaan osin kotimaan politiikasta. Ylistämällä maansa roolia natsismin kukistamisessa Putin pyrkii vetoamaan patrioottisiin tunteisiin ja siten pohjustamaan perustuslain muutosta, joka mahdollistaa hänen valtakautensa jatkumisen aina vuoteen 2036.

Lucas katsoo Putinin samalla pyrkivän pönkittämään kansainvälisillä areenoilla mielikuvaa Venäjän suurvalta-aseman kiistattomasta oikeutuksesta vielä 75 vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen.

– Vuoden 1991 jälkeen Venäjä peri – kenties turhan kätevästi – Neuvostoliiton pysyvän paikan (ja veto-oikeuden) YK:n turvallisuusneuvostossa. Putin olisi innokas järjestämään huippukokouksen neljän muun suuren (Britannian, Ranskan, Kiinan ja USA:n) kanssa niin pian kuin suinkin, hän sanoo.

– Rasittavasta sääntöperustaisesta monenkeskisestä järjestelmästä, jossa pienillä valtioilla on aivan liikaa sananvaltaa, [Putin] haluaisi palata aikaan, jolloin suurvallat tekevät päätökset ja kaikki muut mukautuvat niihin. Ydinaseitaan lukuun ottamatta nyky-Venäjällä, jonka talous on Italian kokoinen ja väestömäärä Bangladeshin ja Meksikon välillä, on vähän varaa vaatia itselleen sellaista roolia. Putinin humpuukiversio historiasta väittää kuitenkin toista, Lucas toteaa.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)