X
SULJE MAINOS
Venäläisiä ja turkkilaisia sotilasajoneuvoja partiossa Syyriassa. LEHTIKUVA / AFP Delil Souleiman

Vladimir Putin pullistelee Lähi-idässä – todellisuudessa luultua heikompi

Kreml on tullut amerikkalaistutkijoiden mukaan nöyryytetyksi moneen otteeseen.

Venäjä on tehnyt viimeisen vuosikymmenen kuluessa näyttävän paluun Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan. Presidentti Vladimir Putinin hallinto haluaa luoda kuvaa suuresta sotilaallisesta ja ulkopoliittisesta menestystarinasta, mutta todellisuus on amerikkalaistutkija Andrew S. Weissin mukaan toinen.

– Kremlin toimet pyrkivät usein osoittamaan, että Venäjä on jälleen aito suurvalta kansainvälisellä näyttämöllä, ja täyttämään tyhjiöitä halvalla, hän sanoo Carnegie-ajatushautomon tuoreessa artikkelissa.

– On kiistatonta, että kuusi vuotta sitten toteuttamallaan sotilaallisella interventiolla Syyriaan Kreml teki paluun Lähi-idän voimapolitiikkaan. Olisi kuitenkin eri asia väittää, että Venäjällä olisi sellaisia poliittisia, taloudellisia, diplomaattisia tai pehmeän voiman välineitä – tai edes tahtoa – kilpailla tasavertaisesti Washingtonin kanssa, hän toteaa.

Vaikka Venäjän sotilasoperaatio Syyriassa käynnistyi voitokkaasti, viimeisten neljän vuoden ajan tilanne on hänen mukaansa ollut Kremlin näkökulmasta yhä pahemmin solmussa. Venäjän joukot ovat myös systemaattisesti kaihtaneet suoraa yhteentörmäystä alueella niin ikään operoivien USA:n, Israelin ja Turkin asevoimien kanssa.

– Muutamassa avaintilanteessa, kuten Wagner Groupiin kuuluvien venäläisten palkkasotilaiden hyökättyä USA:n erikoisjoukkojen etuvartiota vastaan vuonna 2018 Deir Ezzorissa, asiat eivät ole menneet Venäjän mielen mukaisesti. Venäläiset menettivät silloin yli 200 sotilasta, mikä oli paitsi nöyryyttävää, myös hyödyllinen opetus siitä, millaisella päättäväisyydellä Yhdysvaltain asevoimat puolustaa omia joukkojaan.

Ei mitään puudeleita

Kreml on Carnegien Lähi-idän tutkimusohjelmassa työskentelevän Frederic Wehreyn mukaan hyvin suurieleisesti Lähi-idän valtioiden kanssa solmimiaan ”diilejä” ase-, energia- ja infrastruktuurikaupoista, mutta ei ole onnistunut kääntämään niitä strategisiksi kumppanuussuhteiksi. Tämä johtuu hänen mukaansa siitä, että Venäjään luotetaan vähemmän kuin muihin potentiaalisiin kumppaneihin.

– Keskeinen esimerkki tästä on Egypti, jossa presidentti toisensa jälkeen on tehnyt tyhjäksi Kremlin kaavailut tukikohdista tai ylilentoluvista ja pitänyt kiinni Yhdysvalloista maan turvallisuuden tärkeimpänä takaajana, hän sanoo.

– Libyalaiskomentaja Khalifa Haftar, jota mediassa on toisinaan kutsuttu ”Moskovan mieheksi Libyassa, puolestaan marssi vuonna 2020 ulos Putinin koolle kutsumasta huippukokouksesta. Tämä näpäytys muistutti siitä, että Moskovan kuvitellut kumppanit Lähi-idässä eivät todellakaan käyttäydy kuuliaisten alamaisten tavoin, hän toteaa.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt