Virossa vietetään parhaillaan Tarton rauhansopimuksen 100-vuotispäivää juhlallisin seremonioin.
Viro saavutti itsenäisyytensä 24.2.1918, mutta joutui sen jälkeen käymään voitokkaan vapaussodan sekä venäläisiä että saksalaisia joukkoja vastaan. Viron ja neuvosto-Venäjän valtuuskunnat allekirjoittivat rauhansopimuksen Tartossa 2.2.1920. Kun sopimus oli solmittu, kansainvälinen yhteisö oli valmis tunnustamaan nuoren valtion täysivaltaiseksi jäsenekseen.
Juhlallisuudet huipentuvat sunnuntaina Tartossa järjestettävissä tilaisuuksissa, joihin osallistuu Viron presidentti Kersti Kaljulaid ja maan muuta valtiojohtoa sekä joukko ulkomaisia korkean tason kutsuvieraita. Suomea juhlallisuuksissa edustaa ulkoministeri Pekka Haavisto.
Viron kansallismuseossa Tartossa järjestettiin lauantaina rauhansopimuksen merkitystä käsittelevä kansainvälinen asiantuntijakonferenssi, jonka avasi ulkoministeri Urmas Reinsalu.
Konferenssin laajaan puhujakaartiin lukeutuivat muun muassa Helsingin yliopiston historian professori Kimmo Rentola ja Tampereen yliopiston kansainvälisten suhteiden professori, tasavallan presidentin entinen neuvonantaja Hiski Haukkala.
Suomen ja Neuvosto-Venäjän välinen Tarton rauhansopimus allekirjoitettiin vasta 14. lokakuuta 1920, runsaat kahdeksan kuukautta Viron vastaavan sopimuksen jälkeen.
Venäläistä vääristelyä
Venäjä on suhtautunut Tarton rauhansopimuksen juhlistamiseen nyrpeästi. Maan Tallinnan-suurlähetystö julkaisi aiemmin tällä viikolla sosiaalisessa mediassa Venäjän ulkoministeriön tiedottajan Maria Zaharovan lausunnon, jossa tämä kiistää Viron näkemyksen sopimuksen velvoittavuudesta.
– Viro on valtio, joka oli olemassa vuodesta 1918 vuoteen 1940 ja menetti kansainvälisoikeudellisen asemansa liityttyään Neuvostoliittoon. Tarton rauhansopimus raukesi, kun sen allekirjoittaneet osapuolet sulautuivat yhdeksi kansainvälisen lain mukaiseksi subjektiksi – Neuvostoliitoksi, Zaharova selitti.
Hän myös korosti, että Tarton rauhansopimusta ei ole merkitty YK:n kansainvälisten sopimusten rekisteriin. Venäjän federaatio on hänen mukaansa Neuvostoliiton seuraajavaltio, mutta Viroa hän väittää uudeksi, vasta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen syntyneeksi valtioksi.
– Vuoden 1920 Tarton rauhansopimus on näin ollen pätemätön ja kuuluu historiaan, Zaharova järkeili.
Zaharova sivuuttaa lausunnossaan ilmeisen tahallisesti sen, että Viro joutui vuonna 1940 puna-armeijan miehittämäksi ja että suuri osa kansainvälisestä yhteisöstä – myöskään Suomi – ei koskaan de jure tunnustanut Viron liittämistä Neuvostoliittoon.
Myöskään Zaharovan viittaus YK:n kansainvälisten sopimusten rekisteriin ei kestä lähempää tarkastelua.
– Kun Tarton rauhansopimus vuonna 1920 solmittiin, se rekisteröitiin ja sen teksti talletettiin Kansainliiton toimesta. YK:n rekisteröityjen sopimusten tietokantaan sitä ei olisi voitu erikseen rekisteröidä, koska sellaista ei silloin ollut. YK:n puitteissa kukaan ei ole väittänyt, että ennen vuotta 1945 solmitut sopimukset eivät enää olisi voimassa, koska niitä ei ole YK:n tietokantaan erikseen rekisteröity, Tarton yliopiston kansainvälisen oikeuden professori Lauri Mälksoo toteaa Postimees-lehdelle.
