Ukrainan ja Venäjän kiristyneestä vastakkainasettelusta huolimatta kumpikaan osapuoli ei halua aloittaa sotaa, arvioi Carnegie Moscow Center -ajatushautomon tutkija Maxim Samorukov.
Venäjä on keskittänyt lisää joukkoja miehittämälleen Krimin niemimaalle ja Ukrainan-vastaiselle rajalle. Kyseessä kerrotaan olevan useiden pataljoonien suuruiset sotilasmäärät. Venäjän mukaan kyse on sen omalla maaperällä järjestettävistä sotaharjoituksista. Myös Ukraina on järjestänyt omia harjoituksiaan.
Samorukovin mukaan Ukrainalla ei olisi juurikaan mahdollisuuksia puolustaa asemiaan, jos osapuolten välinen kiristynyt tilanne kärjistyisi sotilaalliseksi yhteenotoksi.
Hän kuitenkin katsoo, että Ukrainan ei kannata hyökätä Venäjän federaation ja sen sijaissotijoiden miehittämälle Donbassin alueelle Itä-Ukrainassa.
– Hyökkäys antaisi Venäjälle todennäköisesti tekosyyn sekaantua tilanteeseen alueella, Samorukov kirjoittaa blogissaan.
Venäjän viranomaiset ovat toistuvasti ilmoittaneet olevansa valmiita puolustamaan Donetskin ja Luhanskin ”kansantasavaltoja”.
– Tästä seuraavat tappiot ja menetykset heikentäisivät Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin jo valmiiksi alhaisia kannatuslukemia, eikä länsimaista Ukrainalle annettavasta avusta ole minkäänlaisia takeita, Samorukov toteaa.
Sapelin kalistelua
Myös Venäjän kohdalla sodan aloittamisesta saadut hyödyt olisivat kyseenalaisia.
– Kremlin odotuksia uhmaten Ukrainan valtio ei romahtanut ollessaan paljon pahemmassa tilanteessa vuonna 2014. Nyt se on vielä vähemmän todennäköistä, Samorukov kirjoittaa.
– Lisäksi mielipidekyselyt osoittavat selvästi sen, että venäläiset ovat väsyneitä ulkopoliittisiin seikkailuihin eikä kansa katso hyvällä uutta sotilaallista hyökkäystä Ukrainaan juuri ennen syyskuuksi kaavailtuja parlamenttivaaleja.
Samorukovin mielestä myös aiemmin julkisuudessa esillä ollut ajatus maasillan luomisesta Krimin ja Venäjän yhdistämiseksi on vanhentunut.
– Moskova on investoinut vuodesta 2014 alkaen miljardeja dollareita erilaisiin infrastruktuurihankkeisiin, kuten rautateihin ja sähköverkkoihin, turvatakseen niemimaan tarpeet ilman maayhteyttä.
Samorukovin mukaan Donetskin ja Luhanskin separatistialueiden johtajat haluaisivat varmasti laajentaa alueidensa rajoja, mutta he ovat liian tiukasti Moskovan ohjauksen alla toimiakseen yksin. Heidän huolensa ja tavoitteensa näyttäytyvät Moskovan silmissä liian paikallisina.
– On erittäin epätodennäköistä, että Venäjän johto vaarantaisi suurprojektinsa (Nord Stream 2 -kaasuputki) loppuun saattamisen kyseenalaisen suosion lisäämiseksi kotimaassa, Donbassin ”tasavalloista” puhumattakaan.
– Siksi Venäjän lisäjoukkojen tarkoituksena on osoittaa Kiovalle ja Washingtonille, että Moskova on valmis vastaamaan voimalla mihin tahansa yritykseen muuttaa Donbassin alueen vallitsevaa tilaa. Joukkojen mahtaileva liikuttelu vahvistaa sen, että Venäjä pikemminkin kalistelee sapelia kuin suunnittelee salamasotaa.
Samorukov kuitenkin varoittaa, että tilanne voi riistäytyä käsistä.
– Kiristynyt ilmapiiri ja tappiot molemmin puolin kasvattavat paikallisella tasolla tehtävän virhelaskelman tai erehdyksen mahdollisuutta, minkä seurauksena maat voivat ajautua uuteen sotilaalliseen yhteenotoon.
Jäätynyt konflikti
Itä-Ukrainan sota alkoi vuonna 2014 Venäjän vallattua Krimin. Pian tämän jälkeen levottomuudet, väkivaltaisuudet ja taistelut laajenivat Itä-Ukrainaan.
Itä-Ukrainan tilanne on muodostunut jäätyneeksi konfliktiksi sotatoimien yltyessä aika ajoin.
Alkuvuodesta lähtien tilanne on kiristynyt jälleen, ja ammunta niin kutsutulla Minskin tulitaukolinjalla oli lisääntynyt.
