Mediassa väitetään, että vasemmisto edustaa liberalismia ja oikeisto konservatismia. Vasemmistolaisin poliitikko, jonka minä tiedän, on Kim Jong-un (sos.) Pohjois-Koreasta. Minä en todellakaan pidä häntä liberalismin esikuvana. Hän sen sijaan edustaa järjestelmää, jota vastaan liberalismi on koko historiansa ajan taistellut.
Yhdysvalloissa demokraatteja kutsutaan liberaaleiksi ja vasemmistoksi sekä republikaaneja konservatiiveiksi ja oikeistoksi. Tälle näkemykselle on vaikea löytää historiallista perustaa. Ronald Reagan (rep.) oli arvoissa konservatiivi. Mutta politiikassaan hän ajoi sekä poliittisia etta taloudellisia vapauksia kaikkialla maailmassa usein USA:n demokraattien kauhistukseksi. Reaganin politiikan ansiosta liberalismi on voittanut historiallisen taistelun sosialismia vastaan.
Tämän päivän populistinen media antaa yksinkertaisia vastauksia vaikeisiin kysymyksiin. Yle tutki (13.4.2015) eduskuntavaaliehdokkaiden konservatiivisuutta ja liberalismia muun muassa seuraavilla kysymyksillä: Jos vastaat väitteeseen ”Euron ulkopuolella Suomi pärjäisi paremmin” Kyllä, olet konservatiivi; Jos vastaat ”Ruuan verotusta on varaa kiristää” Kyllä, olet liberaali. Minä olen ymmärtänyt, että konservatiivi ei halua nopeita muutoksia ja liberaali haluaa itse päättää ansaitsemastaan palkasta.
Konservatismi on syntynyt vastaliikkeenä Ranskan vallankumoukselle, jossa tehtiin yhteiskunnallista muutosta murhaamalla terrorilla 250[nbsp]000 ihmistä. Minä ymmärrän konservatismin tapana toimia yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, en varsinaisena ideologiana.
Poliittisia muutoksia voidaan tavoitella vallankumouksella, demokraattisesti rauhanomaisesti tai niitä voidaan vastustaa reaktionäärisesti kokonaan. Vasemmisto on perinteisesti imenyt ideologiansa sosialismista. Vasemmistolaiseen ajatteluun on aina kuulunut tiedostava etujoukko, joka tietää lopullisen totuuden. Siksi sillä on velvollisuus tehdä vallankumous ja murtaa kapitalistiset rakenteet. Ja sitten hallita diktatorisesti unelmayhteiskuntaa. Onneksi eurooppalainen kehittynyt sosialidemokratia (Suomessa tannerilaisuus) on tehnyt irtioton ideologian epädemokraattisista elementeistä.
Konservatismi ja demokratia linkittyvät tiiviisti toisiinsa. Jos yhteiskuntaa ei voida muuttaa kansalaisten laajan tahdon mukaisesti, merkitsee se pysähtyneisyyttä. Sen ainoa vaihtoehto on vallankumous.
Konservatiivinen toimintatapa merkitsee maltillisia muutoksia. Tosiasiassa niin sanotut konservatiiviset puolueet ovat olleet yhteiskuntia uudistava voima maailmassa 1970-luvulta alkaen. Nuo muutokset on tehty ensisijassa liberaalin ideologian pohjalta. Mutta arvokysymyksissä konservatiivit ovat varovaisempia. Kehittynein yhteiskuntamalli, länsimainen liberaali-demokratia, perustuu arvoihin, joita on rakennettu vuosituhansia. Arvoperusta löytyy uskonnollisista perinteistä alkaen kymmenestä käskystä. Toimintamalli perustuu ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja oikeusvaltioon. Näitä rakenteita konservatiivi puolustaa. Siksi Winston Churchill (cons.) sanoi: ”Monia hallitusmuotoja on kokeiltu ja tullaan kokeilemaan… ja on todellakin sanottu, että demokratia on huonoin hallitusmuoto lukuunottamatta kaikkia niitä muita, joita on aika ajoin kokeiltu”.
Jos jotakin vahvasti arvoperusteista asiaa on pidetty hyvänä vuosituhansia tai vuosisatoja, haluaa konservatiivi edetä maltillisesti. Jos jostakin ilmestyy moniavioisuutta ajava yhden asian populistiliike, ei konservatiivi heti innostu, vaan odottaa, että kansalaiset laajalti hyväksyvät uuden ajattelutavan ja että sitä voidaan pitää yhteiskunnan harmonisuuden kannalta hyvänä.
Liberalismin perusta on ihmisten vapausoikeuksissa ja siinä, että hallitsijoiden on saatava kansalaisten suostumus toimilleen. Liberalismi on vastustanut säätyjen erioikeuksia ja kaupan ja talouden rajoituksia. Liberalismin pahimpia vastustajia ovat olleet marxismi-leninismi ja fasismi.
Vasemmisto on aina ajanut vahvaa valtiota ja sitä, että kansalaisten palkkatulot kerätään valtiolle ja poliitikot päättävät ihmisten tekemän työn hedelmistä. Oikeisto taas lähtee siitä, että yhteiskunta kerää vain sen, mikä on välttämätöntä. Koska liberalismiin kuuluu vahva henkilökohtaisen vapauden suojelu edellyttää se, että jokaiselle annetaan sellaiset lähtökohdat, että hän voi täysimääräisesti kehittää omaa älyllistä potentiaaliaan. Siksi liberalismin tärkein mittari on valtion osuus yhteiskunnan kokonaistaloudessa.
Olennainen on kysymys vapaus-perusoikeuksista. Liberaali suojelee elämää, pitää henkilökohtaisen vapauspiirin mahdollisimman laajana, turvaa liikkumisvapauden, suojaa yksityiselämää ja uskonnon ja omantunnon vapautta. Liberaali puolustaa sananvapautta, julkisuusperiaatetta, kokoontumisvapautta, omaisuuden suojaa ja työn ja elinkeinon vapautta. Vasemmistolle on tyypillistä, että se pyrkii rajaamaan ja sääntelemään näitä oikeuksia. Oikeisto sen sijaan puolustaa niitä.
Pahin liberaalin pelko on yhteiskunnan pakkovallan käyttäminen erilaisiin ääriliikkeiden ihmiskokeisiin (neuvostoyhteiskunta, kulttuurivallankumous). Tänä päivänä yksi tällainen olisi lihan syönnin kieltäminen. Liberaali lähtee siitä, että hän itse päättää, mitä hän syö. Mutta hän kiittää, jos hänelle kerrotaan, mitkä lihan syönnin terveys- ja ympäristövaikutukset ovat. Antiliberaali vasemmistolainen taas lähtee siitä, että hän tietää paremmin, mitä ihmisten pitää syödä ja häntä ei kansalaisen oma mielipide kiinnosta.
Olen siis sekä liberaali, vapaamielinen että konservatiivi, maltillinen. Ja minun vastapuoliani ovat ne, jotka korostavat yhteiskunnan pakkovaltaa sekä vallankumouksellista muutosta. Olen aina puolustanut liberaalia demokratiaa kiihkomielistä vasemmistolaisuutta ja muita ääriliikkeitä sekä mielipidesensuuria vastaan.
Kirjoittaja on 1970-luvun poliittisen taistelun veteraani.
