Satavuotiaan itsenäisen Suomen menestystarina on kertomus koulutuksesta ja lukevasta kansasta.
Sivistyksen traditiolla on Suomessa vuosisatojen juuret. Luterilaisessa kulttuurissa kirkon rooli lukutaidon ja valistuksen edistäjänä oli aluksi hyvin merkittävä. Seitsemän veljeksen lukkarin koulussa oli vahvat kannusteet oppia lukemaan.
Papillisesta taustasta lähti myös kansakoulun isäksi kutsuttu Uno Cygnaeus, jonka ajatusten pohjalta Suomeen ryhdyttiin luomaan kansakoululaitosta. Kansakouluissa opetusta annettiin valtion kustannuksella niin tytöille kuin pojille säätyyn katsomatta. Kukin sai oppia maksutta omalla kielellään.
Itsenäisyyden ja repivän sisällissodan jälkeen vuonna 1921 Suomeen säädettiin yleinen oppivelvollisuuslaki: koko ikäluokka tuli samojen pulpettien ääreen. Maksuton kouluruoka kaikille vuodesta 1948 alkaen oli erittäin merkittävä tasa-arvoa lisäävä uudistus. Vuonna 1972 aloitettiin siirtymä 9-vuotiseen peruskoulujärjestelmään, joka avasi tien maksuttomiin jatko-opintoihin kaikille. Samanaikaisesti opettajien koulutus siirtyi yliopistojen kasvatustieteellisten tiedekuntien tehtäväksi.
Vuosikymmenten saatossa Suomi lunasti paikkansa maailman sivistyskansojen joukossa, nousi koulutuksen esimerkkimaaksi. Silti itsenäisyytemme sadan vuoden kuluessa samat kysymykset ovat nousseet esiin yhä uudelleen.
Miten varmistamme koko kansan sivistyksen? Miten kykenemme pienenä maana turvaamaan joka ikiselle mahdollisuuden kehittyä ja ottaa kaikki lahjakkuutensa käyttöön? Miten nostamme koulutustasoa ja turvaamme tasa-arvoiset mahdollisuudet tulevaisuudessakin? Miten annamme parhaat edellytykset tieteelle ja tutkimukselle?
Suomella on kolme kiistatonta vahvuutta. Somalainen yhteiskunta arvostaa koulutusta, tiedettä ja sivistystä suuresti. Toiseksi meillä on edelleenkin vahva lukemisen kulttuuri, johon kuuluvat niin kirjat, sanomalehdet, aikakauslehdet kuin uudemmatkin sisällöt. Kolmanneksi meillä on maailman parhaat, korkeasti koulutetut opettajat, joita yhteiskunta arvostaa ja joilla on kansainvälisesti poikkeuksellisen vahva pedagoginen vapaus.
Itsenäisyyden juhla ohjaa myös pohtimaan tulevaa. Mitkä ovat seuraavien vuosikymmenten sivistystekoja?
Pienellä maalla ei ole mitään muuta menestymisen tarinaa kuin olla osaavin kansa myös tulevaisuudessa. Osaavat ihmiset ovat tärkeintä, mitä meillä on.
Tällä hallituskaudella Suomi uudistaa koko koulutus- ja tutkimusjärjestelmää varhaiskasvatuksesta huippututkimukseen saakka. Parhaiten kunnioitamme menneiden sukupolvien työtä uudistamalla koulutusta aina uuteen aikaan.
On tärkeää havaita, miten eri uudistukset tukevat toisiaan. Eri koulutusasteiden ja -muotojen uudistuksia yhdistävät tulevaisuuden osaamistarpeiden arviointiin perustuva opetussisältöjen uudistaminen, oppijalähtöisyys, sujuvat siirtymät koulutusasteilta toiselle, koulujen ja oppilaitosten kehittäminen oppivina organisaatioina ja esimerkillisinä työyhteisöinä, avoimuus ja kansainvälisyys, verkostoituminen ja työelämäyhteistyö sekä koulutuksellisen tasa-arvon turvaaminen.
Edelleen on kysyttävä joka päivä, miten pidämme kaikki mukana. Lapset tulevat yhä moninaisemmista taustoista. Miten autamme jokaista lasta ja nuorta saamaan positiivisia oppimisen kokemuksia, löytämään omat vahvuutensa ja tilaa olla oma ainutlaatuinen itsensä – ja juuri sellaisena arvokas? Miten onnistumme ruokkimaan uteliaisuutta ja oppimisen iloa, avartamaan näköaloja?
Tutkimustieto kääntää näissä kysymyksissä katsettamme yhä varhaisempiin vuosiin ja syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn.
Varhaiskasvatuksella on erittäin suuri merkitys koulutuksellisen tasa-arvon vahvistamisessa. Se ehkäisee syrjäytymistä ja tukee oppimisvalmiuksien ja sosiaalisten taitojen kehittymistä. Jokainen lapsi tarvitsee oppimisen polulla hyvän alun. Sen saa laadukkaasta, pedagogisesta ja tavoitteellisesta varhaiskasvatuksesta, jossa työskentelevät korkeasti koulutetut ammattilaiset.
Varhaiskasvatukseen osallistumista tulee lisätä, sillä nyt vähiten osallistuvat juuri ne lapset, jotka hyötyisivät varhaiskasvatuksesta eniten. Tavoitteena tulee olla osa-aikaisesti maksuton varhaiskasvatus, johon osallistuu koko ikäluokka. Se on tulevaisuuden, sivistyksen seuraavan vuosikymmenen peruskoulu-uudistus.
Kuljemme tavoitetta kohti heti uuden vuoden alusta, kun varhaiskasvatusmaksuja alennetaan tuntuvasti.
