Harvoin saa lukea yhtä sykähdyttäviä asioita kuin tämän päivän Helsingin Sanomista. Helsingin Oulunkylään rakennetaan kerrostalo oikeista tiilistä muuraten ja painovoimaista ilmanvaihtoa käyttäen. Esikuvana talolle ovat Töölön 1920- ja 30-luvun punatiiliset kerrostalot.
Ei siis betonielementtejä, muoveja ja monimutkaista tekniikkaa. Päinvastoin, uuteen taloon suunnitellaan mahdollisimman vähän tekniikkaa eikä lainkaan hurisevia ja temppuilevia ilmastointilaitteita. Talon rakentaminen on osa Helsingin kaupungin Kehittyvä kerrostalo- ohjelmaa.
Pienenä tyttönä isäni opetti, että kerrostalo, jossa asuimme, oli pikkuisen parempi kuin uudemmat kerrostalot. Se oli viimeisiä taloja, joissa oli paikallaan valettu runko. Jokseenkin siitä asti olen ollut kerrostalorakentamisesta kiinnostunut amatööritarkkailija. Olen lukenut runsaasti alan kirjallisuutta ja opinnäytetöitä, keskustellut ammattilaisten kanssa sekä toki myös testannut kymmeniä erilaisia kerrostaloja asumalla itse niissä.
Olen vakuuttunut siitä, että kaiken hyvän rakentamisen perusta ovat yksinkertaiset, kestävät ja luonnolliset materiaalit. Sen mitä ajassa ja vaivassa häviää esimerkiksi paikallaan muurauksessa, voittaa kevyesti sadan vuoden aikaikkunassa.
Huonekorkeus, paksut seinät ja talon hengittävyys parantavat asumismukavuutta kaikkina aikoina. Ilmanvaihto toimii painovoimalla ilman koneita ja laitteita, tarvittaessa avataan ikkuna. Talojen persoonallisuus ja harkitut arkkitehtooniset yksityiskohdat muodostavat kehyksen arjen estetiikalle.
Tähän mennessä olen saanut kuulla etenkin rakentamisen kanssa tekemisissä olevilta ja sieltä elantonsa ansaitsevilta monia vastaväitteitä. Kaikki eivät myönnä vanhan rakennustavan ylivoimaa. Monet suosivat uusia, teknisiä materiaaleja, joiden tuotanto on edullista ja helppoa. Koneellisen ilmanvaihdon ongelmat vieritetään mielellään käyttäjän niskaan, vetoa ja hurinaa pidetään höpöhöpö- hommina.
Rakentamisen laatuongelmien syypää on niin ikään muualla kuin rakentamisessa, yleensä syyllinen on tilaaja tai huono valvoja. Jos vielä joku myöntäisikin vanhan rakennustavan edut, niin viimeistään hintaa pidetään mahdottomana. Mutta opponenteistanikin monet ovat päätyneet itse asumaan ennen toista maailmansotaa rakennettuihin kivitaloihin tai sijoittamaan niissä sijaitseviin asuntoihin. Teot ovat suurinta puhetta.
Sata vuotta sitten maamme talous ja kansallisvarallisuus olivat aivan jotain muuta kuin tänä päivänä. Tekniikka oli olematonta ja koneita oli vähän. Suomalaiset onnistuivat silloin rakennuttamaan ja rakentamaan aikaa kestäviä, korjattavissa olevia, terveitä ja komeita kerrostaloja. Haluan uskoa, että tämän päivän kerrostalouutinen on alku rakennusalan renesanssille. Nykyisillä tiedoilla, taidoilla, koneilla ja laitteilla parasta vanhaa rakennustapaa noudattaen on mahdollista luoda jotakin sellaista, mitä ei tehdä juuri missään päin maailma; terveitä, kauniita ja kestäviä kerrostaloja.
