On olemassa näyttöä siitä, etteivät lapset toimi tartunnan lähteinä läheskään vastaavissa määrin kuin aikuiset. Tätä on käytetty yhtenä keskeisenä perusteluna lähiopetukseen palaamiselle. Toinen peruste on ollut huoli sosiaalisen syrjäytymisen lisääntymisestä. Syrjäytymisuhan alla olevien lasten tilanteen on pelätty menevän huonompaan suuntaan etäopetuksen aikana. On tärkeää, että näiden lasten ja nuorten tilanne pystytään kartoittamaan vielä ennen koulujen kesälomia.
Myös lasten ja nuorten harraste- sekä liikuntatoiminnan uudelleen käynnistäminen on tervetullut askel. Perusteet ovat täysin analogiset lähiopetuksen käynnistämisen kanssa. Toiminta pystytään käynnistämään ilman merkittävää terveydellistä uhkaa ja se on erinomainen työväline torjuttaessa lasten ja nuorten syrjäytymistä sekä pitkällä aikavälillä myös kansansairauksia. Kesä on tulossa ja se on otollistaaikaa uusien lasten/nuorten houkuttelemiseksi harrastustoiminnan pariin. Ennestään lajeihin juurtuneet saadaan kyllä pidettyä mukana omatoimiharjoittelulla ja etäohjauksella. Uusia nuoria olisi kuitenkin käytännössä mahdotonta innostaa liikuntaharrastuksiin, mikäli sulkutilannetta jatkettaisiin. Uskon, että tämän suhteen yksikin väliin jäänyt kesä olisi tullut kertautumaan sekä taloudellisina ettäinhimillisinä kustannuksinatulevina vuosina.
Harrastus- ja liikuntatoiminnan käynnistyessä lasten ja nuorten osalta uudestaan aukeaa tilaisuus myös laajempaan keskusteluun aiheen ympärillä. Erikoistutkija Outi Aarresola peräänkuulutti lasten ja nuorten urheilulle valtakunnallista äänitorvea ja linjaajaa omassa puheenvuorossaan (HS mielipide 8.5.). Hän myös mainitsivuonna 2012 nyt jo lakkautettuun Valo -järjestöön sulautuneen Nuori Suomi -yhdistyksen toiminnansilloisen merkityksen nuorisourheilun edunvalvojana.
Haluaisin tuoda esille ajatuksen siitä, voisiko viimeaikoina kovia kokenut ja taloudellisissa vaikeuksissa oleva perinteinen Suomen Urheiluopisto olla osa ratkaisua lasten ja nuorten urheilun asemaa pohdittaessa. Vaikkapa yhteistyössä muiden urheiluopistojemme kanssa se voisi toimia eräänlaisena kansallisena koordinoijana, konsulttina, kouluttajana ja etenkin kaivattuna äänitorvena aiheen tiimoilta. Yhteys myös koululiikuntaan ja sen kehittämiseen olisi helppo rakentaa yhteistyössä urheiluopistoverkoston kanssa.
Urheiluopistolta löytyyvaltavasti kokemusta ja osaamista sekä nuorten ohjaamiseen että erikokoisten ja –tasoisten ryhmien kanssa toimimiseen aina leikinomaisesta toiminnasta tavoitteelliseen kilpaurheiluun asti. Henkilökohtaisesti olen saanut sen kokea omina urheiluvuosinani opistolla asuneena ja sitä kautta junioriurheilu-urani tehneenä.Ennen kaikkea sinne on kertynyt vuosikausien kokemus ja ymmärrys liikunnan merkityksestä kansanterveyteen ja hyvinvointiin läpi kaikkien ikäryhmiemme. Voisiko tätä erityisosaamista ja kokemusta hyödyntää kansallisesti laajemminkin kuin pelkän huippu-urheilun osalta? Valtion ohjaamana ja tukemana tuo perinteinen liikunta-/urheiluinstituutiomme pääsisi jatkamaan ja laajentamaan jo vuosikymmeniä tekemäänsä korvaamatonta työtä suomalaisen liikunnan ja urheilun hyväksi.
