Ilveksen Riku Helenius torjuu HIFK:n Joonas Raskin maalintekoyrityksen. LEHTIKUVA / RONI REKOMAA

Anna-Kaisa Ikonen: Urheilun johtamisopit ja tärkein työvälineemme

Mitä johtaja voi oppia huippu-urheilijalta?

Miksi meidän kaikkien tulisi niin yksilöinä kuin yhteiskuntanakin kiinnittää huomiota liikkumiseen? Perimmiltään niin urheilu, johtaminen kuin elämä yleensäkin on eräänlaista suorittamista ja hyvään suoritukseen yltäminen edellyttää tärkeimmän työvälineemme – itsemme – huoltoa.

Urheilugaala nosti tällä viikolla jälleen esiin upeita esikuvia, joita yhdistää moni myönteinen asia tavoitteellisuudesta ja peräänantamattomuudesta alkaen. Palkitut urheilijat ovat onnistuneet kovan harjoittelun ohella energian hallinnassaan ja yltäneet näin huipulle.

Oikeastaan kyse on itsensä johtamisesta. Minulla oli ilo päästä reilu vuosi sitten Olympiakomitean järjestämälle energianpuolustuskurssille, jossa saimme valmennusta juuri taitavaan energian hallintaan. Muillekin elämänalueille soveltuva johtoajatus on se, että jos ihmisillä on keskimäärin enemmän energiaa, he ottavat vastaan haastavampia tehtäviä ja päin vastoin. Jos mikä tahansa energian ulottuvuus – fyysinen, emotionaalinen, mentaalinen tai spirituaalinen – romahtaa, se vaikuttaa kaikkeen. Silloin ei yllä huippusuorituksiin.

Johtamisessa huomiomme on kovin usein vain työssä itsessään ja liian vähän puitteissa, jotka luovat edellytyksiä johtamiselle. Vaikka emme itse olisi huippu-urheilijoita, voimme hyötyä siitä, että huolehdimme henkisen kuormituksen tasapainosta, monipuolisesta ravinnosta, riittävästä unesta ja liikkumisesta.

Ensimmäisenä tulee ehkä mieleen, että joo, joo, nämähän ovat selviä juttuja. Mutta kun peilaa omaa arkea niitä vasten, saattaa yllättyä. Olen ainakin itse huomannut kiireisinä aikoina leikanneeni juuri omasta voimaantumisestani: unesta ja liikunnasta, vaikka hyvin tiedän, että väsynyt johtaja ei ole parhaimmillaan. Esimiesten kannattaa kiinnittää huomiota energiatasapainoon myös omien johdettaviensa osalta.

Useimmiten nimittäin huippu-urheilijoidenkin takaa löytyy osaavia valmentajia, jotka antavat palautetta ja kiinnittävät huomiota harjoittelun, levon ja ravinnon tasapainoon. Samoin toimivien tiimien taustalta löytyy monesti motivoivia johtajia. Tästäkin näkökulmasta johtaminen ja urheilu lähentyvät toisiaan.

Johtamisopeissa puhutaan yhä enemmän valmentajasta johtajuudesta. Se on tervetullutta. Mekin kutsuimme taannoin Tampereen seudun kuntajohtajien kanssa Ilveksen päävalmentaja Karri Kiven sparraamaan meitä johtamisessa. On sanomattakin selvää, ettei kaupunkia henkilöstöineen voi rinnastaa jääkiekkojoukkueeseen, mutta tapaa, jolla Kivi jaotteli pelaajat neljään tyyppiin voidakseen johtaa heitä yksilöllisesti, voi hyvin benchmarkata. Samoin sitä, miten pelaajia kannustetaan huolehtimaan hyvinvoinnistaan ja energiatasapainostaan kaiken muun pohjaedellytyksenä.

Entä sitten ajoitus? Vanha sananlasku ”minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa” pätee tässäkin. Esimerkiksi juuri menneellä viikolla saimme tutkimustuloksia lasten liikuntaharrastuksen myönteisestä vaikutuksesta tulevaan koulumenestykseen, koulutustason ja työuraan. On hyvä, että yhteiskunta kiinnittää asiaan huomiota jo lasten kohdalla lisäämällä liikuntaa koulupäiviin, toteuttamalla liikkuva koulu -hanketta ja kumppanuuksia urheiluseurojen kanssa sekä takaamalla jokaiselle lapselle ainakin yhden harrastuksen. Pohja tottumuksille ja elämäntavoille muotoutuu jo varhain ja siksi tähän elämänvaiheeseen kannattaa panostaa.

Tutkimus ei enna näyttöä ainoastaan liikunnan työuravaikutuksista tai liikunnallisen elämäntavan aloittamisesta lapsena vaan liikunnan vaikutuksesta terveydelle laajemminkin. Pienelläkin liikkeellä on vaikutusta ja aloittaa voi missä iässä vaan. Esimerkiksi oman työyhteisöni työhyvinvoinnin asiantuntijat starttasivat vuoden alusta kunnonportaat – taukoliikunnan, jossa iltapäivän työskentelyn välissä käydään porukalla kipaisemassa viisi kerrosta alas ja ylös. Aikaa ei kulu paljoakaan, mutta energiaa saa sitäkin enemmän.

Vaikka uuden vuoden lupausten aika meni jo, itselleen voi aina asettaa tavoitteita. Heitänkin meille kaikille alkaneeseen vuoteen hyvinvoinnin haasteen: huolletaan työvälinettämme ja pidetään itsestämme entistä parempaa huolta.

Anna-Kaisa Ikonen

Anna-Kaisa Ikonen

Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulun Työelämäprofessori ja Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja.