Turkkilaiset hävittäjät pudottivat tiistaina venäläisen Su-24-rynnäkkökoneen Turkin ja Syyrian välisellä raja-alueella. Turkkilaisten mukaan kone loukkasi maan ilmatilaa ja reaktio oli oikeutettu. Venäjä on taas kiistänyt ilmatilaloukkauksen ja jopa kutsunut tekoa suunnitelluksi provokaatioksi.
Tähän mennessä Venäjän reaktio on rajoittunut sen ja Turkin kauppasuhteiden viilentämiseen ja turismin katkaisemiseen. Harva kuitenkaan uskoo tilanteen jäävän tähän. Radio Free Europe on haastatellut tässä Venäjä-asiantuntijoita selvittääkseen, mitä seuraavaksi tapahtuu.
”Tämä sattui juuri venäläisen matkustajakoneen pudottamisen ja Pariisin iskujen jälkeen. Käynnissä on keskustelu koalition muodostamisesta daeshia (nimitys ISIS-järjestölle) vastaan. Kaikkien näiden valtioiden oli määrä alkaa työskennellä yhdessä, mutta on aika selvää, että eri maiden toisistaan poikkeavat tavoitteet tekevät tästä nyt vaikeaa”, Dmitri Gorenburg Harvardin yliopiston Venäjän ja Euraasian tutkimuksen laitokselta toteaa.
Gorenburgin mukaan myös Venäjän presidentti Vladimir Putinin ja Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoganin luonteet ja hallintotavat tulee ottaa huomioon.
”Venäjän ja Yhdysvaltojen välien liennytykseen panostettiin paljon Venäjän aloitettua väliintulonsa Syyriassa. Kaikki muut ikään kuin unohdettiin. Ajateltiin, että Yhdysvallat hoitaisi koko homman. Nyt on kyseessä tilanne, jossa on vastakkain kaksi samaa maata olevaa johtajaa, jotka haluavat molemmat esiintyä suurina isänmaan ystävinä”, Gorenburg arvioi.
”Erdogan katsoo puolustaneensa rajojaan, joten hän ei näytä heikolta. Kysymys onkin siitä, kuinka Putin pelaa tämän tilanteen ja estää nolaamisensa kotiyleisön silmissä”, hän jatkaa.
Lontoon King’s Collegen kansainvälisen politiikan asiantuntija Alexander Clarkson muistuttaa Venäjän sotatoimien Syyriassa hiertäneen Turkkia alusta asti. Hänenkin mukaansa Venäjä on tähän asti katsonut Syyriaa lähinnä välillisenä konfliktina Yhdysvaltojen kanssa.
”Turkki varoitti Venäjää toistuvasti siitä, ettei se sallisi ilmatilaloukkauksia. Erdoganin oli vain pakko heittää kätensä ilmaan ja todeta, että (Turkin) on lähetettävä viesti siitä, että se suojelee vakavissaan intressejään”, Clarkson toteaa.
Venäjän tiedetään ärsyttäneen Turkkia etenkin pommittamalla Syyrian ja Turkin välisen rajan turkmeenialueita.
Clarkson muistuttaa, ettei Venäjällä ole riittäviä kykyjä täysimittaiseen sotaretkeen Syyriassa.
”He ovat ottaneet hulluja riskejä. Venäläiset ovat pyörineet Turkin ilmatilassa ja he vaikuttavat ottaneen uuskolonialistisen asenteen Syyrian kapinallisiin ja koko alueeseen”, hän sanoo.
Nato, Saksa ja myös Turkki haluavat Clarksonin mukaan vain purkaa tilanteen mahdollisimman pian. Siihen sisältyy kuitenkin ehto.
”Turkki käyttää tilannetta hyväkseen ja sanoo venäläisille, että Syyriassa on paikkoja, joissa sillä on liittolaisia ja joissa Venäjä ei voi toimia kuten tahtoo.”
European Council of Foreign Relations -ajatushautomon sotilasasiantuntija Gustav Gressel muistuttaa Turkin ja Venäjän ongelmien menevän Syyriaa pidemmälle.
”Krimin valtaus oli shokki Erdoganille ja hänen on ollut vaikea hyväksyä Krimin tataarien huonoa kohtelua. Syyrian väliintulo ja ilmaiskujen aloittaminen ilman Erdoganin suoraa hyväksyntää oli viimeinen pisara”, Gressel arvioi.
Hänen mukaansa sekä Putin että Erdogan pyrkivät nyt ensisijaisesti pelastamaan kasvonsa.
Samoilla linjoilla on myös New Yorkin yliopiston Venäjän asiantuntija Mark Galeotti. Hän povaa välikohtauksen muodostuvan mediataisteluksi.
”Venäläisyleisö odottaa turkkilaisen maalaamista petollisiksi vihollisiksi”, hän toteaa.
Galeottin mukaan vastareaktiota, jossa Putinia syytettäisiin pehmoksi, jos hän ei ryhdy sotilaallisiin toimiin Turkkia vastaan, on kuitenkin turha odottaa.
”Mikäli Turkki ei pyydä anteeksi, voimme nähdä jonkinlaista eskalaatiota. Venäjä voi esimerkiksi tukea kurdien ääriliikkeitä. Tämä kuuluisi klassiseen venäläistaktiikkaan, jossa tuetaan vastustajan pahinta vihollista”, hän toteaa.
Galeottin mukaan Yhdysvaltojen johto on avainroolissa siinä, mihin koneen alas ampuminen lopulta johtaa Naton ja Venäjän välien suhteen.
”Yhdysvallat on määräävässä asemassa Natossa ja (sen jäsenistä) kaikkein lähinnä Turkkia. He ovat kuitenkin myös vahvimmin mukana Syyriassa ja heillä on eniten hävittävää”, Galeotti arvioi.
