Verkkouutiset

Tiede

MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Söivätkö sudet Turun seudulla 22 lasta?

Turun seudulla 1800-luvun lopulla liikkunut susilauma tappoi parin vuoden aikana 22 lasta. Oulun yliopiston tutkijat selvittivät nykyaikaisin tutkimusmenetelmin susilauman ravinnon koostumusta ja mahdollisen ihmislihan osuutta niiden kokonaisravinnonsaannissa.

Viimeinen susi kyseisestä susilaumasta kaadettiin alkuvuodesta 1882. Susi täytettiin ja se on nykyisin säilytettävänä turkulaisessa koulussa. Täytetty susi on antanut tutkijoille mahdollisuuden perehtyä sen ruokavalioon ja ihmislihan mahdolliseen osuuteen sen ravinnosta.

Tutkimusta varten suden turkista otettiin karvanäytteitä, joiden stabiilien hiili- ja typpi-isotooppien koostumusta verrattiin muihin aikalaissusista saatuihin näytteisiin. Hiilen ja typen stabiilit isotoopit kertovat esimerkiksi suden asemasta ravintoketjussa.

Ihminen on ravintoketjussa korkealla, ja ihmiskudoksen käyttäminen laajasti ravintona näkyisi isotooppisuhteissa. Vastaavaa tutkimustapaa on käytetty muun muassa kuuluisia Tsavon ihmissyöjäleijonia käsitelleessä tutkimuksessa.

Tutkimuksen mukaan ihmiskudoksen määrä susien kokonaisravinnonsaannista oli todennäköisesti vähäinen, sillä ihmislihan syöntiin viittaavia muutoksia suden ravinnossa ei havaittu.

Jos sudet ovat syöneet ihmislihaa, on ihmiskudoksen määrä kokonaisravinnonsaannista ollut niin pieni, ettei se ehkä olisi muuttanut isotooppisuhteita havaittavasti. Tutkimustulosten mukaan ihmiset ovat muodostaneet maksimissaan 10–15 prosenttia susien ravinnontarpeesta.

– Erot vertailuaineistoon selittänee se, että Turun seudun sudet ovat joutuneet turvautumaan tavallisesta poikkeavaan ruokavalioon, koska niiden pääsaaliseläin hirvi oli alueella käynyt vähiin. Tämä on voinut tarkoittaa esimerkiksi maatilojen kotieläinten hyödyntämistä, mikä on todennäköisesti totuttanut sudet ihmisten läheisyyteen, dosentti Juho-Antti Junno sanoo tiedotteessa.

Tutkittavana ollut susi oli historiallisten lähteiden perusteella käyttänyt ihmisravintoa viimeksi noin kaksi kuukautta ennen kuolemaansa. Suden karvankasvun nopeuden perusteella tutkijat olettavat, että tietoa suden ravinnosta saadaan noin neljän viimeisen elinkuukauden ajalta. Ihmisperäisen ravinnon oletettiin näkyvän eroina karvan tyvi- ja latvaosien välillä.

Kuukausikohtaisia isotooppisuhteita selvitettiin katkaisemalla ihmissyöjäsuden karvat seitsemään sentin pituiseen osaan analyysejä varten.

– Tulokset eivät varsinaisesti tue lapsensyönnin mahdollisuutta, mutta sitä ei voi sulkea kokonaan pois. Samasta aineistosta on tekeillä myös geneettinen tutkimus, jolla on tarkoitus selvittää tutkittujen yksilöiden sukulaisuussuhteita sekä niiden alkuperää. Niidenhän on useissa yhteyksissä väitetty olleen koirasusia, kertoo susia pitkään tutkinut professori Jouni Aspi.

Vertailuaineisto kerättiin 1800-luvun lopulla eläneiden susien turkeista Riihimäen metsästysmuseon kokoelmista. Lisäksi analysoitiin kahden muun epäillyn ihmislihaa syöneen suden turkin isotooppisuhteita.

Useiden yliopistojen ja museoiden yhteistyönä toteutetussa tutkimuksessa päävastuu oli Oulun yliopistolla. Mukana projektissa oli myös Lauma-kirjan vuonna 2019 julkaissut Jouni Tikkanen. Alun perin kirja toimi inspiraationa tutkimushankkeelle.

Brittiprofessorilta uusi teoria painovoimasta – ”Jotain on nyt tapahtumassa”

Lontoon UCL-yliopiston fysiikan professori Jonathan Oppenheim on esitellyt uuden painovoimateorian, joka muun muassa tyrmää pimeän aineen olemassaolon. Asiasta kertoo The Guardian.

Perinteisesti on ajateltu, että noin 85 prosenttia universumista koostuu pimeästä aineesta. Pimeää ainetta ei koskaan ole havaittu, mutta sen uskotaan selittävän universumin laajentumisen ja galaksien pyörimisliikkeen.

Oppenheimin mukaan pimeää ainetta ei ole olemassakaan, ja sen väitetyt vaikutukset voidaan selittää muilla keinoin.

– Ystävät, jotain on nyt tapahtumassa. Näytämme, että uusi painovoimateoria voi selittää galaksien pyörimisen ilman pimeää ainetta tai pimeää energiaa.

Oppenheim kertoo uskovansa, että pimeä aine vertautuu Vulkanus-planeettaan, eetteriin ja muihin jo torjuttuihin fysiikan teorioihin, joissa selittämättömiä asioita koitettiin perustella hypoteettisilla konstruktioilla. Myöhemmin Vulkanuksen ja eetterin korvasivatkin yksinkertaisemmat selitykset.

– Painovoimalla on tapa olla melkoinen petkuttaja, Oppenheim huomauttaa.

Mutta jos pimeää ainetta ei ole olemassakaan, mikä selittää universumin laajenemisen ja galaksien liikkeet? Oppenheimin mukaan vastaus löytyy huojuvasta aika-avaruudesta.

Oppenheimin teorian mukaan aika virtaa universumin läpi epätasaisesti, vähän niin kuin pulppuava puro. Tämä taas aiheuttaa vääristymiä aika-avaruuteen, joiden vuoksi aika kuluu universumin eri paikoissa eri vauhtia.

Tämä epätasaisuus selittäisi muun muassa sen, miksi galaksien ulkoreunoilla olevat tähdet liikkuvat yhtä nopeasti kuin lähempänä keskustaa olevat tähdet, joihin kohdistuu suurempi painovoima. Vaikka ne ovat kauempana galaksin keskipisteestä, aika-avaruuden huojuvuus antaisi niille lisäenergiaa liikkumiseen.

Oppenheim arveleekin, että suurin osa energiasta galaksissa voisi syntyä tällaisesta aika-avaruuden huojumisesta.

Monet fyysikot ovat kuitenkin kritisoineet Oppenheimin teoriaa. Tunnetut fyysikot Carlo Rovelli ja Geoff Penington kertovatkin lyöneensä vetoa siitä, että mahdollisuus Oppenheimin teorian todistamiseksi oikeaksi on vain yksi viidestätuhannesta.

– Henkilökohtaisesti en usko, että tämä lähestymistapa on oikea. Olen laittanut jo rahaa peliin, ja uusissa tutkimuksissa ei ole mitään, joka saisi minut muuttamaan arviotani, Penington tiivistää.

Kaikki eivät ole yhtä skeptisiä. UCL-yliopiston kosmologi Andrew Pontzen uskookin, että Oppenheim on saattanut löytää jotain todella mielenkiintoista. Ongelmana on, että pimeästä aineesta on myös runsaasti muita todisteita.

– Toistaiseksi he [tutkimuksen tekijät] ovat käsitelleet vain yhtä. Vain ajan kanssa tiedämme, voivatko nämä uudet teoriat selittää sitä ilmiöiden kirjoa, mikä puoltaa pimeän aineen olemassaoloa.

Älypuhelimesi voi tunnistaa sinun olevan humalassa

Älypuhelinten ja älykaiuttimien anturit pystyvät tunnistamaan henkilön humaltuneisuuden puheen muutosten perusteella, kertoo tuore Toronton ja Stanfordin yliopistojen tutkijoiden tutkimus. Tutkimus on julkaistu Journal of Studies on Alcohol and Drugs -lehdessä.

Tutkijat juottivat täysi-ikäisille koehenkilöille painoon perustuvan annoksen alkoholia. Tämän jälkeen tutkittavia pyydettiin lausumaan vaikeita sanamuodostelmia säännöllisin väliajoin peräti seitsemän tunnin ajan. Puheenmuodostus tallennettiin puhelimille.

Ensimmäinen sananmuodostustesti tehtiin ennen alkoholiannosten antamista ja seuraavat tunnin säännöllisin väliajoin.

Tutkittavien veren promillemäärää tarkkailtiin myös puhalluskokeilla. Kun tutkimuksen tuloksia analysoitiin, havaittiin että älylaitteet olivat pystyneet päättelemään tutkittavien humalatilan 98-prosenttisesti yhtä tarkasti kuin puhalluskokeissa.

Tutkimuksen johtaja Brian Suffoletto sanoo tiedotteessa olevansa yllättynyt tulosten tarkkuudesta.

Vaikka tulokset ovat lupaavia, tutkijat huomauttavat, ettei humalatilaa kannata tarkkailla pelkkien älylaitteiden avulla. Suffoletto varoittaa etenkin tilanteista, joissa älypuhelimia käytettäisiin humalan aiheuttamien vaaratilanteiden estämiseksi esimerkiksi liikenteessä.

Hän varoittaa myös tilanteesta, jossa ihmisen alkoholinkäytön jatkuva tarkkailu älylaitteen välityksellä voi jopa kostautua. Näin voi käydä tilanteessa, jossa ihminen kokee alkoholinkäyttönsä jatkuvan tarkkailun ärsyttäväksi ja ajautuu sen takia juomaan entistä enemmän.

Tutkijoiden mukaan jatkotutkimuksissa ihmisten tilaa voitaisiin tarkkailla keräämällä tietoa eri antureiden avulla. Nämä voisivat koostua pelkän puheen tarkkailun lisäksi myös esimerkiksi kävelyn ja kirjoittamisen seuraamisesta. Tutkijat suosittelevat eri metodien yhdistämistä myös sen takia, että päihtyneinä ihmiset saattavat lähettää itsestään tietoja eri tavoin.

– Päihtynyt henkilö ei ehkä puhu tuntikausiin, mutta hän voi kävellä. Saattaa olla tapauksia, joissa he ovat paikallaan baarissa, eivät kävele eivätkä puhu, mutta lähettävät silti säännöllisesti tekstiviestejä, Suffoletto toteaa.

Maapallon makean veden kierto ajettu pois tasapainosta

Tuore kansainvälinen tutkimus on päivittänyt maapallojärjestelmän tilaa ja elinkelpoisuutta ihmisille kuvaavan makean veden plantaarisen rajan.

Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka paljon joissa ja maaekosysteemeissä on vettä jäljellä ihmisen toimien jälkeen, ja suhteutettiin tämä teollistumista edeltävään tilaan. Vedenkierron muutoksia arvioitiin nyt ensimmäistä kertaa näin kattavasti ja pitkällä aikajänteellä.

Tutkimuksesta ilmenee, että esimerkiksi patojen rakentaminen, laajamittainen kastelu ja kasvihuonekaasujen päästöt ilmakehään ovat muokanneet makean veden jakautumista niin, että makean veden kyky säädellä maapallojärjestelmän elintärkeitä ekologisia ja ilmastollisia prosesseja saattaa jo vaarantua.

Aalto-yliopiston tutkijoiden johtama kansainvälinen tutkijaryhmä käytti hydrologisten mallien tuottamaa dataa, jossa yhdistyvät kaikki tärkeimmät ihmisen toiminnan vaikutukset makean veden kiertoon.

Tämän datan avulla laskettiin kuukausittainen virtaama ja maankosteus noin 50 x 50 kilometrin tarkkuudella maailmanlaajuisesti.

Vertailukohdaksi tutkimusryhmä määritti virtaama- ja maankosteusolosuhteet esiteollisena aikana, vuosina 1661–1860. Sen jälkeen he vertasivat teollistumisen jälkeistä ajanjaksoa, eli vuosia 1861–2005 lähtötilanteeseen selvittääkseen, miten ihmisen toiminta on vaikuttanut näihin kahteen makean veden kiertokulun kannalta keskeiseen tekijään.

Nature Water-tiedelehdessä julkaistu tutkimus osoittaa, että ihmisen toiminta on vienyt koko maapallon makean veden kiertokulun reilun vuosisadan aikana yhä kauemmaksi teollistumista edeltäneen ajan tasapainoisesta tilasta.

Analyysista käy ilmi, että poikkeuksellisen kuivien tai märkien kausien, eli virtaama- ja maankosteuspoikkeamien esiintymistiheys oli kasvanut huomattavasti.

Lähes viidennes eli reilu 18 prosenttia maapallon maapinta-alasta kärsii nyt virtaamapoikkeamista, ja reilu 15 prosenttia taas maankosteuspoikkeamista. Luvut ovat lähes kaksinkertaistuneet esiteollisiin olosuhteisiin verrattuna, mikä kertoo siitä, että ihmisen toimien aiheuttama muutos on ollut raju.

– Poikkeukselliset olosuhteet ovat nyt paljon yleisempiä ja esiintyvät laajemmalla alueella kuin ennen, mikä osoittaa selvästi sen, kuinka ihmisen toiminta on muuttanut makean veden kiertoa globaalisti, sanoo yksi tutkimuksen pääkirjoittajista, tohtorikoulutettava Vili Virkki tiedotteessa.

Aalto-yliopiston mukaan tutkijat pystyivät tarkalla ja yksityiskohtaisella analyysillaan tarkastelemaan myös poikkeuksellisten olosuhteiden maantieteellisiä eroavaisuuksia.

– Tulokset osoittavat, että poikkeuksellisen kuivat olosuhteet yleistyivät monilla trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla, kun taas pohjoisilla ja lauhkean vyöhykkeen alueilla poikkeuksellisen kosteat olosuhteet lisääntyivät, etenkin maankosteuden osalta. Nämä tulokset vastaavat myös havaintoja, joita on tehty ilmastonmuutoksen vaikutuksista veden saatavuuteen näillä alueilla.

Monitahoisempia tuloksia paljastui sellaisilla alueilla, joilla maatalous ja muu maankäyttö ovat muokanneet veden kiertoa pitkään. Esimerkiksi Niilin, Induksen ja Mississippin vesistöalueilla todettiin poikkeuksellisen kuivia olosuhteita virtaamissa ja poikkeuksellisen märkiä olosuhteita maankosteudessa, mikä viittaa kastelun aiheuttamiin muutoksiin makean veden kiertokulussa.

– On erittäin tärkeää, että meillä on menetelmä, joka on vertailukelpoinen eri hydrologisten muuttujien ja maantieteellisten mittakaavojen välillä. Näin voimme tutkia ja ymmärtää biofysikaalisia prosesseja ja ihmisen toimia, jotka aiheuttavat muutoksia maapallon makean veden kierrossa, selittää Miina Porkka. Hän johti tutkimusta Aalto-yliopistossa ennen siirtymistään Itä-Suomen yliopistoon.

Kattava aineisto poikkeuksellisten olosuhteiden esiintymistiheydestä antaa yhä paremmat edellytykset makean veden kiertokulun muutosten syiden ja seurausten tutkimiseen.

– Näiden muutosten parempi ymmärrys voisi vauhdittaa päätöksenteon ohjaamista makean veden kierron muutoksista aiheutuvien haittojen lieventämiseen. Ensisijaisesti meidän tulisi kuitenkin vähentää ihmisen aiheuttamaa kuormitusta koko maapallolle elintärkeissä makean veden järjestelmissä, kommentoi tutkimuksen vanhempi kirjoittaja, professori Matti Kummu.

Onko ihmisellä oikeasti vapaata tahtoa?

– Vapaata tahtoa ei ole, tai ainakin sitä on paljon vähemmän kuin yleisesti oletamme, sanoo biologian ja neurotieteiden professori Robert Sapolsky kirjassaan Determined: A Science of Life Without Free Will.

Sapolskyn mukaan biologia, hormonit, lapsuus ja elinolosuhteet määräävät valintojamme. Hän kuvaa syy-seurausyhteyksiä, jotka johtavat tiettyyn käyttäytymiseen, alkaen genetiikasta ja aivojen muovautumisesta varhaisten kokemusten perusteella ja päätyen siihen, mitä aivoissa tapahtuu juuri ennen kuin toimimme.

Yhdysvalloissa Stanfordin yliopistossa työskentelevän Sapolskyn mukaan vapaa tahto on siis illuusio ja elämämme valinnat sattumaa tai onnea – kuten myös se, onko meillä oikeat luonteenpiirteet käsitellä mahdollista huonoa onneamme.

Sapolsky ei ole ainoa amerikkalainen neurotieteilijä, joka on kyseenalaistanut vapaan tahdon.

Aivojen valmiustila edeltää tietoista päätöstä

Benjamin Libet teki jo 1980-luvulla kokeen, jossa hän selvitti aivosähkökäyrän avulla, että aivojen valmiuspotentiaali edeltää ihmisen tietoista päätöstä liikuttaa kättään. Osa neurotieteilijöistä päätteli, ettei kyseessä välttämättä ole tietoinen päätös, vaan aivojen valmiuspotentiaali ohjaa ihmistä.

– Libetin oma tulkinta koetuloksista oli maltillisempi. Hänen mukaansa koehenkilö voi kuitenkin vielä tietoisesti pysäyttää teon, kertoo filosofian professori Panu Raatikainen Tampereen yliopistosta.

Hän myös kehottaa suhteuttamaan käden liikuttamisen johonkin tosielämän suureen valintaan.

Suomessa neurologian professori Juho Joutsa on sivunnut vapaata tahtoa tutkimuksessa, jonka kohteena oli muun muassa vieraan käden oireyhtymä. Sitä sairastava potilas ei tunne raajaansa omakseen, ja raaja voi liikkua potilaan sitä tiedostamatta. Sairaus paikantui tutkimuksessa aivoverkostoihin, joiden solmukohtia olivat otsalohkon alla sijaitseva pihtipoimu ja takaraivolohkon etukiila. Häiritsemällä näiden verkostojen toimintaa kokeellisesti, aivojen magneettistimulaatiolla, oli mahdollista vaikuttaa yksilön kokemukseen vapaasta tahdosta.

Joutsa kuitenkin korostaa, että löydöstä ei voi yleistää oikeudellisiin ja moraalisiin kysymyksiin vapaasta tahdosta.

Filosofien mukaan vapaa tahto on olemassa

Filosofiassa vapaalla tahdolla tarkoitetaan toimintaa tai tekoja, jotka subjekti valitsee aikomuksellisesti ja siten, että hänellä on ollut aito mahdollisuus toimia toisin.

– Erityisesti kyseessä ovat omalle elämälle olennaiset päätökset, joiden osalta aidosti punnitaan eri vaihtoehtoja, Raatikainen toteaa.

Panu Raatikainen pitää Sapolskyn näkemystä vapaasta tahdosta kyseenalaisena. Hänestä amerikkalaiset tutkijat esittävät yleensäkin eurooppalaisia räväkämpiä näkemyksiä vapaasta tahdosta.

Raatikaisen mukaan suurin osa filosofeista asettuu sille kannalle, että vapaa tahto on olemassa.

– Jos ihminen pohtii viikkokausia yksittäistä päätöstä, vaikka uravalintaansa, ja päätyy hakemaan sirkuskouluun, eihän luonnontiede mitenkään pysty selittämään hänen yksittäistä valintaansa, hän havainnollistaa.

Vapaalla tahdolla on monia rajoituksia

Valintoihin vaikuttavat kuitenkin monet tahattomat tai tahalliset tekijät sekä manipulointi.

– Kaikki toimintamme tai käyttäytymisemme ei ole aidosti vapaan tahdon tuotosta, ja tästä on sosiaalipsykologista näyttöä, Raatikainen sanoo.

Myös neurologiset sairaudet, väkivallalla uhkaaminen, hypnoosi ja tiedostamattomat vaistot ja traumat voivat saada ihmisen toimimaan toisin kuin hän vapaasta tahdostaan toimisi.

– Jälkikäteen saatetaan löytää erilaisia selityksiä valinnoille, mutta todellisuus saattaa olla paljon suttuisempi ja joskus myös raadollisempi.

Eroja on myös siinä, mikä kullekin on ajatus, jota pysähdytään miettimään.

Oikeuskäytäntö perustuu vapaaseen tahtoon

Länsimaiset yhteiskunnat perustuvat nykyään siihen ajatukseen, että vapaa tahto on olemassa, ja jokainen on vastuussa teoistaan. Oikeudessa voidaan selvittää rikoksentekijän syyntakeellisuus tai syyntakeettomuus – eli onko rikoksentekijällä riittävää psyykkistä terveyttä ja henkistä kypsyyttä tekojensa ymmärtämiseen?

Jos vapaata tahtoa ei olisi, kukaan ei myöskään olisi vastuussa teoistaan.
Panu Raatikaisen mukaan käsitys vapaasta tahdosta on muuttunut filosofiassakin vuosisatojen varrella.

– Perinteinen näkemys oli, että ihmisellä on ei-aineellinen, kuolematon sielu, joka on olennaisesti vapaa. Kun tieteellinen maailmankuva on saanut valtaa, tätä on voitu epäillä.

Nykyisin julkinen keskustelu pyörii sen ympärillä, voidaanko puhua vapaasta tahdosta.

– Tahto ei ehkä ole niin vapaa kuin joskus muinoin ajateltiin, mutta kyllä me silti ajattelemme, että merkittävissä päätöksiä olemme vapaita, Raatikainen summaa.

Nämä tekijät lisäävät heräteostoksia

Uusi tutkimus osoitti matalan itsehillinnän yhteyden heräteostoksiin sosiaalisen median ja kohdennetun mainonnan vaikutusten kautta. Huono itsehillintä selitti positiivista asennetta kohdennettua mainontaa ja sosiaalisen median vaikuttamista kohtaan, kertoo Jyväskylän yliopistossa tehty tutkimus.

Verkko-ostaminen ja digitaaliset maksutavat ovat tehneet shoppailusta viihteellisempää ja vaivattomampaa – rahaa voi kulua huomaamattomasti. Nämä tekijät altistavat heräteostoksille. Budjetoinnin ja menojen seurannan puute saattavat johtaa kuluttajan taloudellisiin ongelmiin.

Tuotepalautukset puolestaan aiheuttavat kuluja myös yrityksille. Lisäksi tarpeettomasta kulutuksesta ja verkkokaupan logistiikasta aiheutuva jäte ja hiilijalanjälki kuormittavat ympäristöä.

Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksen kyselyssä tutkittiin 18–29-vuotiaiden suomalaisten ostokäyttäytymistä ja suhtautumista markkinointiin digitaalisissa ympäristöissä. Tutkimukseen osallistui 2 318 tavoitettua vastaajaa ja otos edustaa rakenteeltaan kattavasti Suomen nuorta aikuisväestöä.

Heräteostosten tiedetään olevan seurausta huonosta itsehillinnästä. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että matala itsehillintä johtaa heräteostoksiin sosiaalisen median ja kohdennetun mainonnan vaikutusten kautta.

Etenkin ne kuluttajat, joilla on huono itsehillintä, kokevat sosiaalisen median verkostot ja kohdennetut mainokset hyväksi tueksi ostopäätöksilleen.

– Kuluttajien toiminnasta verkossa ja digilaitteilla kerätään dataa, jonka perusteella mainokset kohdistetaan heille. Tämän vuoksi mainosten sisällöt tai yhteys, jossa ne esitetään, näyttäytyvät kuluttajille merkityksellisinä. Sosiaalisessa mediassa kaupalliset sisällöt ovat houkuttavia, koska ne on yhdistetty julkisuuden henkilöiden lisäksi kuluttajien sosiaalisiin kontakteihin, tutkijatohtori Jussi Nyrhinen toteaa.

Taloustaidot ja digitaalisen median lukutaito vähentävät heräteostoksia

Itsehillintä on yksilön ominaisuus, johon on vaikea vaikuttaa. Sen sijaan Nyrhisen mukaan heräteostoksia voidaan pyrkiä ehkäisemään vähentämällä sosiaalisen median ja kohdennetun mainonnan vaikutusta. Digilaitteiden käyttöä kouluissa ei tulisi rajoittaa, vaan opettaa soveltamaan media- ja talouslukutaitoa digiympäristöissä.

Vastuu kohdennettuun mainontaan ja sosiaalisen median markkinointiin liittyvistä ongelmista kuuluu myös markkinoijille ja teknologiayrityksille.

Kilpailu kuitenkin ajaa markkinoijat kohdentamaan mainontaansa yhä tehokkaammin ja sosiaalisen median alustat pyrkivät sitouttamaan käyttäjiään entistä tiiviimmin ja samalla lisäämään myyntiä. Näihin haasteisiin voidaan pyrkiä vastaamaan kehittämällä lainsäädäntöä ja valistamalla kuluttajia.

Robotti löysi meren alta sata uutta eläinlajia

Merenpohjaa tutkiva robotti on löytänyt Chilen rannikolta satakunta uutta aiemmin tuntematonta eläinlajia, kertoo Washington Post.

Chilen ja Pääsiäissaaren välillä 4200 metrin syvyyteen laskeutunut robotti tarkasteli tutkimuksen aikana kymmentä eri merisyvännettä. Robotti havainnoi muun muassa ikivanhoja korallimetsiä, kaktukselta näyttäviä merisiilikimppuja ja satojen metrien jyrkänteisiin kiinnittyneitä lasimaisia merisieniä.

Nyt havainnoituihin aiemmin tuntemattomiin lajeihin lukeutuvat muun muassa uusi vitivalkoinen merisienilaji sekä kiilusilmäinen ja piikikkäillä jaloilla varustettu hummerilaji. Uusien eläinten geeniperimä ja ruumiinrakenne on vielä tutkittava, ennen kuin voidaan varmistua siitä, että ne todellakin ovat aiemmin tuntemattomia lajeja.

Robotin havainnoima alue on seismisesti aktiivinen. Tästä syystä alueen merenpohjassa on vulkaanisia halkeamia, joista purkautuva jopa 350-asteinen vesi lämmittää merenpohjaa ja mahdollistaa monipuolisen ekosysteemin syntymisen muuten karuihin maisemiin.

Tutkimusmatkan viestintäasiantuntijan Hannah Nolanin mukaan jokaisesta syvänteestä löytyikin uusi, erilainen ekosysteemi.

Jotain alueen lajien monipuolisuudesta kertoo se, että aiemmin syvänteissä oli havaittu vain kaksi erilaista merisiililajia.

– Nyt olemme löytäneet 40 eri lajia, iloitsee tutkimusmatkalle osallistunut Javier Sellanes.

Osa tutkijoiden tutkimasta alueesta kuuluu Chilen aluevesiin. Maa on julistanut nämä alueet kansallispuistoksi ja rajoittanut kalastusta alueella. Osa tutkimuksesta tapahtui kuitenkin kansainvälisillä vesillä, jossa ainutlaatuisia ekosysteemejä voi uhata liikakalastus ja kaivostoiminta.

Kuulaskeutuja osui kiveen ja kaatui

Kuulaskeutuja Odysseus on kaatunut kyljelleen, kertoo yhdysvaltalaismedia CNN.

Kuulaskeutujan epäillään osuneen laskeutumisen yhteydessä kiveen. Tästä aiheutuneen laskutelineen pettämisen uskotaan olevan Odysseuksen kellahduksen todennäköisin syypää. Kaatumisesta kertoi perjantaina järjestetyssä tiedotustilaisuudessa Odysseuksen valmistaneen Intuitive Machines -yhtiön toimitusjohtaja Stephen Altemus.

Kaatumisesta mahdollisesti aiheutuneet vauriot eivät vielä ole täysin selvillä, sillä kuulaskeutujan antennit osoittavat kellahduksen seurauksena kohti Kuuta. Odysseuksen kanssa kyetään edelleen viestimään heikosta yhteydestä huolimatta. Myös aurinkopaneelit tuottavat edelleen virtaa.

Intuitive Machines kertoi aiemmassa tiedotteessaan Odysseuksen olevan “elossa ja kunnossa”. Ensimmäiset tiedot perustuivat silti yhtiön mukaan väärään dataan, jota parasta aikaa päivitetään.

Kuulaskeutujan ulkoisen kameran laukaisemisen on tarkoitus tapahtua viikonlopun aikana. Ulkoisella kameralla kuvia saataisiin myös itse kuulaskeutujasta.

Odysseus teki perjantaina historiaa laskeuduttuaan ensimmäisenä yhdysvaltalaisaluksena Kuun pinnalle yli viiteenkymmeneen vuoteen. Laskeutuja kuljetti Kuuhun Nasan tarvikkeita.

Laskeutuminen Kuun kamaralle on osa Yhdysvaltain laajempaa kuuprojektia, jossa toimivat yhteistyössä maan avaruusjärjestö Nasa ja yksityiset yritykset. Projektin on tarkoitus huipentua yhdysvaltalaisten paluuseen kuuhun vuonna 2026.

Odysseus laskeutui Malapert A-kraatteriin, jonka jäässä olevaa vettä Nasa toivoo voivansa käyttää tulevien astronauttien käyttövetenä kuuoperaation aikana.

Tekoäly voi ratkaista rajattoman energian suurimmat haasteet

Tutkijat uskovat löytäneensä ratkaisun ydinfuusion haasteeseen. Asiasta kertoo CNN.

Ydinfuusiota on usein ylistetty ”lähes rajattomana puhtaan energian lähteenä”, jolla voisi olla käänteentekevä ratkaisu ilmastonmuutoksen torjunnassa. Haasteena on kuitenkin se, että tutkijat ovat onnistuneet saavuttamaan fuusioenergian vain muutaman sekunnin ajaksi. Esteinä pidemmälle kestolle ovat olleet muun muassa monimutkaisten prosessien epävakaudet.

Nyt tutkijat ovat löytäneet tavan, jossa tekoälyä voidaan hyödyntää fuusioenergian tuottamisessa. Tekoälyn hyödyntäminen perustuu siihen, että sen uskotaan voivan ennustaa mahdollisia epävakauksia ja estämään niiden tapahtumisen reaaliajassa.

Tutkijat ovat jopa suorittaneet kokeen San Diegon fuusiolaitoksessa Yhdysvalloissa. Kokeen aikana ilmeni, että tekoäly pystyi ennakoimaan tulevia epävakaustekijöitä, jonka vuoksi energiantuotanto kesti huomattavan kauemmin.

Vaikka prosessi on vielä kesken, tutkijoiden mukaan tulokset ovat merkittävä askel eteenpäin ydinfuusion tuotannossa.

CNN huomauttaa, että lupaavista tuloksista huolimatta fuusioenergia on vielä kaukana siitä pisteestä, että sitä voitaisiin hyödyntää kaupallisessa tarkoituksessa. Merkittävänä syynä on juuri sen tuotantoon liittyvät epävarmuustekijät.

Koronainfektio ei tuhonnut sairastuneiden immuunipuolustusta

Tutkijoiden mukaan tämä on rauhoittava tulos, sillä monella on ollut huoli siitä, että koronainfektio vaurioittaisi immuunipuolustusta pysyvästi. Helsingin yliopiston tutkijat ovat julkaisseet aiheesta kaksi artikkelia vertaisarvioiduissa tieteellisissä julkaisuissa Pathogens and Immunity ja Virus Research.

Jo vanhastaan tiedetään, että tuhkarokkovirus kykenee infektoimaan ja tappamaan valkosoluja suoraan. Siitä seuraa tilanne, jossa aikaisemmin kertynyt immunologinen muisti esimerkiksi lapsuudessa saatuja rokotteita kohtaan heikkenee tuhkarokon jälkeen.

– Akuutin COVID-19 -taudin aikana on havaittu, että varsinkin vaikeassa tautimuodossa veren tietyt valkosolut ovat vähentyneet, ja siitä syntyi huoli, että aiheuttaako COVID-19-infektio samanlaisia vaurioita kuin tuhkarokko, Eliisa Kekäläinen toteaa Helsingin yliopiston tiedotteessa.

Nämä vähentyneet solut ovat viruspuolustukselle tärkeitä T-soluja, ja erityisesti tietty limakalvopuolustukseen osallistuva T-solujen alatyyppi nimeltä MAIT-solut (Mucosal associated invariant T solut) oli selkeästi vähentynyt vaikeaa COVID-19-infektiota sairastavilla.

– Halusimme selvittää, voiko SARS-CoV-2-virus suoraan infektoida valkosoluja ja mahdollisesti suoraan tuhota soluja eli aiheuttaa samankaltaisia immunologisia vaurioita kuin tuhkarokko, Kekäläinen kertoo.

– Solut olivat kyllä vähentyneet verenkierrossa, mutta niitä löytyi runsaasti keuhkoista, eli solujen kertyminen varsinaiselle tautipaikalle selittänee niiden määrän hetkellisen vähenemisen verenkierrossa. Koeputkessa SARS-CoV-2-virus ei soluille tehnyt mitään, ne eivät kuolleet, hän jatkaa.

Eri tautien rokotteiden vasta-ainetasoja mitattiin Covid-pandemian aikana

Kekäläisen mukaan tuhkarokosta myös tiedetään, että akuutin infektion jälkeen immuunipuolustus voi vaurioitua vakavasti myös lievemmässä taudissa, koska tuhkarokkovirus tappaa suoraan tiettyjä muistisoluja, jotka tuottavat suojaavia vasta-aineita.

– Siispä tutkimme seuraavaksi vasta-ainetasoja.

Tutkijat mittasivat tetanus-, hinkuyskä- ja kurkkumätärokotteiden aikaansaamia vasta-aineita COVID-19-infektion aikana, pari kuukautta sen jälkeen ja kuukausia akuutin taudin jälkeen.

– Jos vasta-aineet olisivat laskeneet, meidän olisi pitänyt pitkän seurannan myötä havaita se, Kekäläinen kertoo.

Vasta-ainetasot eivät muuttuneet, eivät myöskään silloin, kun analysoitiin vain sairaalahoidossa olevia potilaita. Heillä kokonaisvasta-ainetaso oli akuutin taudin aikana keskimäärin matalampi, mutta se saattoi johtua esimerkiksi sairaalassa tapahtuvasta nesteytyksestä ja korjautui nopeasti.

Potilailla, jotka raportoivat pitkittyneestä hajuaistin muutoksesta, oli akuutissa vaiheessa tetanus- ja kurkkumätävasta-aineet matalammalla kuin muilla. Tämä ei Kekäläisen mukaan todennäköisesti johdu COVID-infektiosta, koska hinkuyskävasta-aineissa tai kokonaisvasta-ainetasossa samaa eroa ei ollut.

Potilaat, joilla oli pitkittyneitä hajuoireita, olivat nuorempia ja todennäköisesti eivät vielä olleet saaneet tetanus-kurkkumätä-tehosterokotetta kuten vanhemmat potilaat.

Tulokset tukevat epidemiologisia havaintoja

Akuutti koronavirusinfektio ei siis näytä suoraan vaurioittavan solu- tai vasta-ainevälitteistä immuunipuolustusta.

–Toki lisätutkimuksia tarvitaan, mutta tuloksemme tukevat epidemiologisia havaintoja siitä, että infektioherkkyys ei ole lisääntynyt suoraan covidin takia, Kekäläinen toteaa.

Mikäli COVID-19 -virus olisi aiheuttanut tuhkarokon kaltaisia vaurioita immuunijärjestelmään, olisi mahdollista, että esimerkiksi rokotetehosteita pitäisi antaa enemmän.

– Tuloksemme viittaavat siihen, että tähän ei ole tarvetta, mikä on huojentavaa. On myös epäilty, että pandemiarajoitusten myötä runsaina palanneet kiertävät infektiot voisivat liittyä COVID-19 – taudin aiheuttamiin immunologisiin vaurioihin, mutta tulostemme perusteella näin ei vaikuttaisi olevan. Yleensä ihmisen immuunijärjestelmä toipuu varsin nopeasti COVID-19-infektion aiheuttamista muutoksista, Kekäläinen sanoo.

Rokotevasteita akuutin COVID-19-taudin jälkeen ei ole aikaisemmin tutkittu näin pitkän seuranta-ajan suhteen ja aineistossamme on runsaasti potilaita, jotka eivät joutuneet sairaalaan, eli siten tulokset heijastavat COVID-19-taudin koko kirjoa. Aikaisemmat tutkimukset ovat keskittyneet sairaalahoitoa vaatineisiin COVID-19-potilaisiin.

Tässä tutkimuksessa ei tutkittu potilaita, joilla COVID-19-infektion jälkeen on pitkittyneitä oireita, joten Kekäläisen tutkimusryhmä keskittyy jatkotutkimuksissaan tähän potilasryhmään.

Itämeren pohjasta löytyi jättimäinen kivikautinen rakenne

Itämeren pohjasta on löytynyt suuri rakenne, joka voi tutkijoiden mukaan olla jopa vanhin ihmisen tekemä ”megarakennelma” Euroopassa.

Saksan Mecklenburginlahdella sijaitseva kivistä tehty aita on lähes kilometrin pitkä, ja se löytyi sattumalta, kun opiskelijoita kuljettanut tutkimusalus käytti luotainjärjestelmää noin kymmenen kilometrin päässä rannasta.

Nimen Blinkerwall saanut rakennelma koostuu noin 1400 kivestä. Niiden välissä on liki 300 suurempaa lohkaretta, joista useat ovat liian painavia pelkin ihmisvoimin liikuteltaviksi.

Reilut 20 metriä merenpinnan alla sijaitsevaa löytöä on kuvattu ”hykerryttäväksi”. Tutkijat uskovat, että metsästäjä-keräilijät ovat rakentaneet sen joko järven tai suoalueen viereen yli 10000 vuotta sitten.

Muurin tarkkaa käyttötarkoitusta on vaikea sanoa, mutta tutkijoiden mukaan sitä on saatettu käyttää apuna metsästyksessä. Tutkija Jacob Geersen Leibnizin Itämeren tutkimuksen instituutista sanoo The Guardian -lehdelle, että kivimuuri on saattanut muodostaa eläimiä metsästyksessä ohjaavan keinotekoisen pullonkaulan joko järvenrannan tai toisen aidan kanssa. Mikäli toinen aita olisi rakennettu, se saattaa olla meren pohjasedimenttien peitossa.

Geersenin mukaan seuraavaksi merenpohjasta pitäisi etsiä eläinten luita ja muinaisesineistöä, joka liittyisi esimerkiksi metsästykseen.

Kivimuuri on 971 metriä pitkä ja pääosin korkeudeltaan alle metrin. Muurin kivien yhteispainoksi on arvioitu 142 tonnia. Rakennelman arvioidaan jääneen kohonneen merenpinnan alle noin 8500 vuotta sitten.

Tämä kiihdyttää vanhenemista

Metabolinen oireyhtymä on tila, jossa henkilöllä on useita sydän- ja verisuonitautien sekä tyypin 2 diabeteksen riskitekijöitä, kuten vyötärölihavuus, korkea verenpaine, sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan häiriö.

Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa toteutettu tutkimus osoitti, että metabolinen oireyhtymä nopeuttaa biologista vanhenemista, ja että perimä saattaa selittää havaittua yhteyttä.

Tutkimuksessa hyödynnettiin uusimpia epigeneettisiä kelloja, jotka mittaavat biologista ikää DNA:n metylaatiotasojen perusteella. Metylaatio on yksi epigeneettisistä mekanismeista, jotka säätelevät geenien toimintaa.

Epigeneettiset kellot ovat koneoppimismenetelmillä kehitettyjä ennustemalleja, jotka antavat arvion henkilön biologisesta iästä metylaatiodataan perustuen. Biologinen ikä voi erota kronologisesta iästä, sillä se kuvastaa myös henkilön terveydentilaa, toimintakykyä ja yksilöllistä elinajanodotetta.

Tutkimuksessa havaittiin, että metabolinen oireyhtymä oli yhteydessä kiihtyneeseen biologiseen vanhenemiseen. Metabolinen oireyhtymä kiihdytti vanhenemista keskimäärin 2,6 vuotta GrimAge-kellolla ja 1,4 kuukautta jokaista kalenterivuotta kohden uudemmalla DunedinPACE-kellolla mitattuna.

Yhteys metabolisen oireyhtymän ja kiihtyneen ikääntymisen välillä säilyi, vaikka analyysissä huomioitiin sukupuoli, ikä, liikunta, tupakointi, alkoholin käyttö tai lääkkeiden käyttö.

– Tutkimuksessa käytetty aineisto sisälsi myös kaksosia, mikä mahdollisti perimän merkityksen selvittämisen tässä yhteydessä ensimmäistä kertaa. Tulokset viittasivat siihen, että geneettiset tekijät ovat merkittävä selittävä tekijä metabolisen oireyhtymän ja biologisen vanhenemisen välisessä yhteydessä, kertoo tutkijatohtori Tiina Föhr Jyväskylän yliopistosta.

Hänen mukaansa tutkimuksen tulokset lisäävät ymmärrystä biologisesta vanhenemisesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä.

– Tuloksia voidaan hyödyntää terveyden edistämistyössä ja kehitettäessä toimenpiteitä, jotka edesauttavat tervettä vanhenemista, Föhr lisää.

Pääaineisto koostui 268 tutkittavasta, joista naisia oli 57 prosenttia. He olivat iältään 23–69-vuotiaita, kattaen koko aikuisuuden ikäskaalan. Tutkimus toistettiin tulosten varmentamiseksi kahdessa muussa riippumattomassa aineistossa; toinen aineisto koostui yksilöistä ja toinen kaksosista.

Tutkittavien metabolisen oireyhtymän osatekijät – vyötärönympärys, verenpaine sekä paastoverinäytteestä määritetty verensokeri sekä triglyseridien ja hdl-kolesterolin määrä – määritettiin laboratorio-olosuhteissa. Tutkittavien elintapoihin liittyviä tekijöitä eli liikunta-aktiivisuutta, tupakointia ja alkoholinkäyttöä selvitettiin kyselylomakkeilla.

Tutkimus on julkaistu arvostetussa International Journal of Obesity-tiedelehdessä.

Ikävä HS-tauti on luultua yleisempi ja vain harva hakeutuu hoitoon

Kyseessä on HS-tauti eli märkivä hikirauhastulehdus. HS-tauti on krooninen, tulehduksellinen ihosairaus, jossa esiintyy toistuvasti kivuliaita ja märkiviä kyhmyjä ja paiseita taivealueilla, kuten kainaloissa, nivusissa, genitaalialueella ja pakaroissa.

– HS-tauti heikentää elämänlaatua merkittävästi, ja oirekuvan vuoksi siihen liittyy usein häpeää, sanoo ihotautien erikoislääkäri, dosentti Laura Huilaja tiedotteessa.

Tuoreen tutkimuksen tulokset osoittavat, että HS-tauti on suomalaisilla luultua yleisempi. Aiemmin taudin esiintyvyydeksi on arvioitu noin prosentti, mutta nyt saatujen tulosten mukaan sairaudesta voi kärsiä nuorista aikuisista jopa nelinkertainen määrä eli neljä prosenttia väestöstä.

Tutkimus osoitti, että HS-tauti on yhteydessä vaikeaan lihavuuteen, naissukupuoleen, tupakointiin sekä tutkittavien itseraportoimaan huonompaan elämäntyytyväisyyteen.

Suurin osa HS-tautia sairastavista ei ole hakeutunut sairauden vuoksi hoitoon tai sitä ei ole jostain syystä tunnistettu terveydenhuollossa. HS-tautiin on kuitenkin olemassa tehokkaita hoitokeinoja.

– HS-tauti tulisi tunnistaa nykyistä paremmin, ja potilaat tulisi ohjata nopeammin hoitoon. On tärkeää, että HS-tautia sairastavat rohkenisivat hakeutua myös itse hoidon piiriin, sillä hoitomahdollisuuksia on tarjolla, huomauttaa Laura Huilaja.

Taudin aktiivisuutta voi pyrkiä vähentämään painonhallinnalla ja välttämällä tupakointia. Elintapamuutosten lisäksi HS-tautia voidaan hoitaa paikallishoidoin, sisäisillä lääkkeillä ja joskus myös kirurgialla.

– Usein HS-taudin hoidossa tarvitaan eri hoitomuotojen yhdistelyä ja moniammatillista hoitotiimiä, kertoo ihotautien erikoislääkäri, dosentti Suvi-Päivikki Sinikumpu.

Tutkimus perustuu laajaan, Pohjois-Suomessa vuosina 1985–1986 syntyneiden kohorttiin. Sen jäsenet osallistuivat vuosina 2019–2020 monipuoliseen seurantatutkimukseen, johon kuului kattava terveyskysely. Tutkittavat olivat tuolloin 34–35-vuotiaita. Hoitoon hakeutumisen selvittämiseksi tutkimuksessa hyödynnettiin lisäksi valtakunnallisia terveydenhuollon rekistereitä.

Vastaavanlaisia väestötason tutkimuksia HS-taudista ei ole ennen tehty. Suurin osa aiemmista tutkimuksista on keskittynyt erikoissairaanhoidossa jo oleviin potilaisiin, jolloin tutkimusjoukko on valikoitunut ja tyypillisesti painottunut vaikeammin oireileviin. Tutkimusten vähyyden vuoksi HS-taudin yleisyydestä ei ole aiemmin ollut tarkkaa tietoa.

Alkoholi lisää suu- ja ruokatorvisyöpiä

Kansainvälinen IARC-syöväntutkimuskeskus arvioi alkoholin käytön vaikutusta seitsemän eri syövän riskiin. Raportti julkaistiin arvostetussa New England Journal of Medicine-tiedejulkaisussa.

Sen mukaan on vahvaa tieteellistä näyttöä siitä, että alkoholin säännöllisen käytön vähentäminen tai lopettaminen vähentää suu- ja ruokatorvisyöpiä.

– Tipaton tammikuu ei riitä, mutta alkoholin käytön vähentäminen pysyvästi voi merkittävästi pienentää kaikkien alkoholiin liittyvien syöpien riskiä, ja samalla myös alkoholiongelmia ja muita alkoholisairauksia, sanoo Helsingin yliopiston emeritusprofessori Mikko Salaspuro.

Salaspuro oli mukana raportin kokoamisessa. Hän on tutkinut alkoholiperäisten syöpien syntymekanismeja yli 30 vuoden ajan Helsingin yliopistossa ja HUSissa. Salaspuron ohjauksessa aiheesta on valmistunut 11 väitöskirjaa ja 62 tieteellistä julkaisua. Nämä tutkimukset olivat avainasemassa raportin laadinnassa.

Alkoholi muuntuu elimistössä syöpää aiheuttavaksi

Alkoholi lisää syövän riskiä, kun elimistön bakteerit ja hiivat muuttavat ruoansulatuskanavassa olevan alkoholin syöpää aiheuttavaksi asetaldehydiksi. Asetaldehydi on DNA:han sitoutuva yhdiste, joka pystyy aiheuttamaan syöpään johtavia mutaatioita sekä estämään kromosomivaurioiden korjaantumisen. Alkoholi sellaisenaan ei ole syöpää aiheuttava.

Salaspuron tutkimusryhmä on osoittanut geenitutkimusten avulla asetaldehydin ja yläruoansulatuskanavan syöpien syy-seuraussuhteen sekä selvittänyt syljen ja paksusuolen sisällön asetaldehydipitoisuutta sääteleviä tekijöitä alkoholia nautittaessa.

Suolistoon menee alkoholia verenkierron kautta. Alkoholin vaikutukset suolistoon ovat kuitenkin yksilöllisiä, ja raportissa todetaan näytön alkoholinkäytön lopettamisen syöpäriskiä vähentävästä vaikutuksesta olevan heikko. Näyttöä asetaldehydin osuudesta maksa- ja rintasyövän syntymekanismeihin ei raportin mukaan ole, vaan niihin alkoholi vaikuttaa kiertoteitse.

Tupakointi moninkertaistaa alkoholin aiheuttaman syöpäriskin

Raportissa huomioitiin myös suomalaisten tutkimukset säännöllisen tupakoinnin ja alkoholin yhteisvaikutuksesta: suun mikrobit tuottavat etanolista kaksinkertaisen määrän asetaldehydiä tupakoimattomaan verrattuna.

Tupakansavu sisältää asetaldehydiä, ja Salaspuron tutkijaryhmä on osoittanut, että tupakansavun asetaldehydi liukenee osittain sylkeen. Suun asetaldehydialtistus on alkoholia nauttineella ja tupakoivalla henkilöllä seitsenkertainen tupakoimattomaan verrattuna.

Raportissa todetaan, että alkoholi ja tupakka aiheuttavat samantyyppisen asetaldehydin syntyprosessin myös nielussa ja kurkunpäässä. Alkoholinkäytön lopettaneilla on 31 prosenttia pienempi suhteellinen riski saada kurkunpääsyöpä verrattuna alkoholia säännöllisesti käyttäviin.

Vuonna 2020 maailmassa sairastui arviolta noin 741 000 henkilöä alkoholin aiheuttamaan syöpään.

Ilmaston pitkäaikainen lämpeneminen näkyy talvehtivien lintujen koossa

Suomessa ja Ruotsissa tehty tutkimus osoittaa, että lämpötilan vaihtelulla ja ilmaston pitkäaikaisella lämpenemisellä on vaikutuksia lintujen siiven pituuteen ja painoon.

– Suuri ruumiin koko on edullinen kylmissä olosuhteissa, koska tällöin lämpöä haihduttavaa pinta-alaa on suhteessa vähemmän ruumiin tilavuuteen, kertoo tutkijatohtori Laura Bosco Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseo Luomuksesta.

Niin kutsutun Bergmannin säännön mukaan useilla lajeilla yksilöt ovatkin suurikokoisempia pohjoisessa kuin etelässä. Esimerkiksi Utsjoen varpuset ovat suurempia kuin Helsingin varpuset.

Talvinen ilmasto on lämmennyt 50 vuodessa noin kolme astetta, mikä on suosinut luonnonvalinnan kautta pienikokoisempia yksilöitä.

– Muutokset eivät ole valtavia, mutta esimerkiksi 1980-luvulta lähtien punatulkkujen siiven pituus on lyhentynyt noin millin ja paino pudonnut kaksi grammaa, vajaan kymmenyksen koko linnun painosta, Bosco tarkentaa.

Kun edellinen talvi on ollut lämmin, on talvehtivien lintujen keskimääräinen koko pienempi. Tämä viittaa siihen, että leutoina talvina talvesta selviää hengissä enemmän pienikokoisia yksilöitä. Siiven pituus on osittain periytyvä ominaisuus ja talvesta hengissä säilyneet pienikokoiset yksilöt saavat todennäköisemmin myös pienikokoisia jälkeläisiä.

Linnun painoon vaikuttaa puolestaan suoraan saman talven lämpötila. Mitä kylmempää, sitä enemmän kannattaa olla vararavintoa pahan päivän varalta. Lämpimällä säällä linnuilla on vähemmän vararavintoa, koska se tekee niistä kömpelöitä ja alttiimpia pedoille.

– Talvien ankaruus vaihtelee vuosittain ja tämän talven kylmistä säistä selviävät todennäköisemmin suurikokoiset yksilöt, peilaa yli-intendentti Aleksi Lehikoinen Luomuksesta tutkimustuloksia kuluvan talven sääoloihin.

Tutkimuksessa käytettiin mittatietoja lähes 300 000 lintuyksilöstä 24 lajista Suomesta ja Ruotsista. Aineiston ovat keränneet vapaaehtoiset lintujen rengastajat. Tutkimusta johtivat Helsingin yliopiston tutkijat, ja tulokset on julkaistu Global Ecology and Biogeography-tiedesarjassa.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Verkkouutisissa mainostamalla tavoitat

100 000 suomalaista päivässä

Meiltä on pyydetty tehokasta, pienille budjeteille sopivaa mainosratkaisua. Niinpä teimme sellaisen, katselet sitä parhaillaan. Tarvitset vain hyvän idean, kuvan, otsikon ja 280 euroa.

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)