Maanpuolustus

Miten siviilejä turvataan, jos Venäjä hyökkää Suomeen? Pelastusylijohtaja vastaa

Sisäministeriö on julkaissut verkkosivuillaan pelastusylijohtaja Kimmo Kohvakan kolumnin, jossa hän avaa pelastustoimen varautumista ja tehtäviä sodan aikana.

– Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa paljastaa kaikkein olennaisimman: aseiden tuhovoimalla vaikutetaan suoraan ihmisiin sekä tuhotaan rakennuksia ja kriittistä infrastruktuuria. Sodan runtelemilla tai miehitetyillä alueilla suoja, ruoka ja puhdas vesi ovat elämän välttämättömät edellytykset, Kohvakka kirjoittaa.

Suomen pelastustoimi on seurannut tarkasti Ukrainan sotaa.

– Havaintojemme ja Ukrainan kollegoiden kanssa käydyt keskustelut osoittavat, että sodassa keskeinen elementti sotilaallisen puolustuskyvyn rinnalla on kyky suojata väestöä ja kriittistä vai elintärkeää infrastruktuuria – ja siten varmistaa väestön selviytyminen ja ylipäätään puolustautumisen edellytykset. Olennaista on myös yhteiskunnan kriisinkestävyys etenkin pitkittyneessä sodassa, Kohvakka toteaa.

Suomessa on hänen mukaansa huolehdittava siitä, että osaavia pelastajia on riittävästi.

– Jokainen koulutettu pelastaja ja sopimuspelastaja on sodassa ratkaisevan tärkeä. Pelastajilla on oltava riittävä suoja, välineet ja koulutus vaarallisissa tehtävissään, hän kirjoittaa.

Pelastustoimi toteuttaa Kohvakan mukaan sodassakin perustetäväänsä.

– Pelastaa, sammuttaa, raivaa ja estää lisävahinkoja. Sodassa olosuhteet ovat kuitenkin aina poikkeukselliset. Ukrainassa hyökkääjä häiritsee tahallisesti pelastustyötä iskemällä samaan kohteeseen viiveellä ja tuhoamalla pelastajia, heidän toimintaedellytyksiään, paloasemia ja pelastusajoneuvoja, hän kirjoittaa.

Kohvakka nostaa Ukrainan sodan yhdeksi tärkeäksi opikse sen, että oletetuista yhteiskäyttöisistä voimavaroista voi tulla kaikkialle ulottuvan sodan vaikutuksissa ongelma.

– Esimerkiksi humanitaariseen miinanraivaukseen ei ole käytettävissä sotilaiden voimavaroja, jos puolustusvoimat ovat sidottuna taisteluihin. Sama koskee kaikkea normaalioloissa mahdollista tukeutumista. Kriittisillä toiminnoilla, kuten pelastustoimella ja väestönsuojelulla on oltava riittävät materiaaliset edellytykset ja osaaminen tehtävien hoitamiseen kaikissa oloissa.

Pelastusylijohtajan mukaan Suomessa on vahva väestönsuojelun järjestelmä, mutta parannettavaakin löytyy.

– Suomessa meillä on vahva historiallinen väestönsuojelun järjestelmä, jota on ylläpidetty lakisääteisestikin aseellisen hyökkäyksen varalta. Meillä on kaikki syyt olla tyytyväisiä ylläpidettyyn perustaan. Valitettavasti järjestelmän osasia on osin ruosteessa, rapautunut tai yksinkertaisesti alimitoitettu suhteessa tarpeeseen, Kohvakka kertoo.

Kehittämistä hänen mukaansa on suojien kunnossa, omistajien taidoissa ylläpitää ja huoltaa suojia sekä väestön tiedoissa suojien käytöstä.

– Tarvitaan koulutusta, tehostettua tukea ja valvontaa suojien ylläpitämiseksi siihen tarkoitukseen, miksi ne on rakennettu. Suomalaista osaamista on vaalittava ja alan teollisuutta tuettava huoltovarmuuden turvaamiseksi.

Hallitus on hänen mukaansa huomioinut kehittämistarpeet.

– Hallitusohjelman mukaan väestönsuojelun säädöspohja tarkistetaan ja väestönsuojelun organisointia kehitetään. Myös omatoimisen varautumisen osaamista vahvistetaan kaikissa väestöryhmissä, pelastusylijohtaja kertoo.

Tasavallan presidentti kadeteille: Esimerkkinne ratkaisee paljon

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ylensi perjantaina kadetit luutnanteiksi. Kuten Niinistökin pitämässään puheessa totesi, kyseessä ovat ensimmäiset Nato-Suomeen valmistuvat luutnantit.

– Olette ensimmäinen kadettikurssi, joka valmistuu sotilaallisesti liittoutuneeseen Suomeen. Tämä tulee vaikuttamaan merkittävästi koko palvelusuraanne. Ulkomaantehtävien lukumäärä ja myös ajallinen kesto kasvaa. Harjoittelemme aktiivisesti muiden Nato-maiden kanssa ja olemme sitoutuneet yhteiseen puolustukseen. Pääosa teistä palvelee uransa aikana Naton komentorakenteessa, Niinistö sanoi.

– Liittolaisuuden ajan upseerin on oltava entistäkin kielitaitoisempi ja valmiimpi pakkaamaan matkalaukkunsa. Läheisiltänne tullaan kysymään joustavuutta tehtäväkentän laajentuessa. Kykenette vastaamaan myös näihin haasteisiin, kun annatte tekojenne puhua puolestanne. Niinhän te olette tehneet tähänkin saakka.

Presidentti totesi tuoreiden luutnanttien aloittavan uransa upseereina kasvavan epävarmuuden aikoina.

– Venäjä on tuonut sodan Eurooppaan oikeudettomalla hyökkäyksellä Ukrainaan. Geopoliittiset jännitteet ovat kasvussa ympäri maailmaa. Lisäksi voimme ennakoida haasteiden lisääntyvän, jos kansainvalinen yhteisö ei kykene hillitsemään ilmastonmuutosta. Myös teknologian kehitys tuo mukanaan uusia haasteita, jopa uhkia, Niinistö varoitti.

– Esimerkkinne ratkaisee paljon sen suhteen, miten tulevat sukupolvet näkevät maanpuolustuksen merkityksen. Vastuunne on merkittävä. Teidät valikoitiin koulutukseen, koska voimme olla varmoja halustanne palvella suurempaa tarkoitusta, isänmaan turvallisuutta.

Tasavallan presidentti kiitti maanpuolustuskorkeakoulun rehtoria, opettajia ja henkilökuntaa tekemästään työstä, joka on vakuuttanut hänet upseeriemme tulevasta menestymisestä.

– Sanotaan että upseerien osaaminen hankitaan normaalioloissa, mutta taidot mitataan poikkeusoloissa. Kun tiedämme sotilaskoulutuksemme tason, voimme levollisin mielin todeta, että muiden kynnys mitata näitä taitoja pysyy jatkossakin hyvin korkeana, Niinistö totesi.

Mikä on nyt Suomen suurstrategia?

Suomen Washingtonin-suurlähettiläs Mikko Hautalan mukaan termi ”suurstrategia” on suomalaisille vieras sana, vaikka meilläkin on ollut sellainen. Hän kirjoittaa aiheesta Suomen Kuvalehdessä julkaistussa kolumnissaan.

– Presidentti Mauno Koiviston tunnetun lausahduksen mukaan Suomen ideana on ollut selviytyminen. Sen kummemmalle strategialle ei pienellä kansalla aina ollutkaan tarvetta.

Hänen mukaansa selviäminenkin otti väliin tiukoille.

– Lisäksi Suomen aseman muutokset ovat usein liittyneet kansainvälisiin mullistuksiin. Ensimmäinen maailmansota ja Venäjän vallankumous avasivat itsenäistymisen ikkunan. Neuvostoliiton hajoaminen mahdollisti EU-jäsenyyden ja Venäjän hyökkäyssota paketoi sotilaallisen liittoutumisen. Länsi-integraatiotakaan tuskin olisi ollut tunnetussa muodossaan ilman kylmää sotaa ja Yhdysvaltain roolia Euroopassa.

Kirjoituksessaan Hautala kysyy, mihin tarvitaan strategiaa, jos isot vipusimet ovat muiden käsissä?

– Mutta suurstrategia Suomellakin sentään oli, vaikkei sitä sellaiseksi varmasti kutsuttu. Muutenhan olosuhteiden luomissa risteyskohdissa ei olisi tiedetty, minne käännytään.

Hän kertaa, kuinka suomalainen yhteiskunta halusi 1800-luvulla rakentaa myös suomalaisen kansakunnan ja valtion. Sortokausien paineessa ymmärrettiin hiljaisesti, että Venäjän otteesta oli tilaisuuden tullen päästävä irti.

– Selviämismoodi oli vahvimmillaan sota-aikana. Strategiana oli turvata kansakunnan sisäinen ydin, jotta ulkoista liikkumavaraa voitiin lisätä kelien parannuttua. Länsi-integraatio taas oli vuosikymmenten matka, jossa on edetty sitä mukaa, kun poliittiset edellytykset ovat antaneet myöten. Suunnasta ei enemmistölle koskaan ollut epäselvyyttä, vaikka nopeudesta olikin.

Hautalan mukaan suurstrategian arvostus on maailmalla heikentynyt kylmän sodan päättymisen jälkeen. Maailmanpoliittisen tilanteen muututtua sen arvostus on kuitenkin palautumassa.

– Mutta mikä on Suomen suurstrategia nyt, kun länsi-integraation viimeinenkin ruutu (Nato-jäsenyys) on saanut rastinsa?, Hautala kysyy.

Hänen mukaansa Nato-jäsenyys poisti suomalaisten epävarmuutta ja vapautti energiaa, mutta tuo energia näyttää nyt suuntautuvan lähinnä ”sisäisen kulttuurisodan some-poteroiden kaivuuseen”. Kansakuntaa yhdistävän ulkoisen paineen heikentyminen näyttää johtaneen hajottavan sisäisen paineen kasvuun.

– Moraalisten kompassien ja asenteiden tarkistuksille on tilansa ja tarpeensa, mutta katsetta ei saisi kadottaa kansainvälisen toimintaympäristömme tummenevista pilvistä. Suursodan riski on olemassa. Eikä sodan suinkaan tarvitse tapahtua Euroopassa, että se mullistaisi elämämme perusteellisesti.

Hautala sanoo pelkäävänsä pahoin, että Koiviston selviytymisstrategialle tulee vielä käyttöä.

– Mutta kovissa paikoissa pärjääminen perustuu siihen, miten niihin on valmistauduttu rauhallisempina aikoina. Suomi on ollut tässä hyvä. Todennäköisesti meidän on oltava vielä parempia.