Suomalaiselle vapauden äärimmäinen muoto on valtiovallalta saatu lupa mennä omalle tai suvun yhdessä omistamalle kesämökille. Suomalainen on lopulta vapaa vasta, kun hänellä on tsaarin myöntämä propuska taskussa ja siinä kaikki reviisorien vaatimat leimat oikeassa järjestyksessä.
Meidän vapautemme on tässä ja nyt, onni haravoida aurinkoisen mökkirinteen polunpiennarta tai hakea kyseisen paikkakunnan kyläkaupasta omat siniharmaat lonkeromme. Suomen kielen aikamuodoissa vapaus esiintyykin pääasiassa imperfektissä ja preesensissä. Kielitieteilijät pohtivat yhä, onko suomen kielessä varsinaista tulevaisuuteen viittaavaa aikamuotoa eli futuuria ollenkaan.
Kun puhumme vapaudesta, puhumme talvisodasta, Uudenmaan eristämisestä tai kylmästä lonkerosta. Nykyisyydestä vaikerointi on ollut aina suomalaisille tulevaisuuden rakentamista rakkaampaa. Suomalainen yhteisöllisyys on ongelmien ääreen kerääntymistä. Sen sijaan, että ratkaisisimme ongelmia, teemme niistä syöttöporsaita, joita lihotamme puheillamme. Kun olemme aikamme hieroneet kasvavaa ja kiiltäväkarvaista otusta, se kasvaa osaksi identiteettiämme. Emme enää pysty hankkiutumaan ongelmista eroon.
Vaasan ja Uumajan rannikoiden etäisyys on noin 70 kilometriä. Aikana ennen koronaa kaupungeissa käytyjen keskustelujen ajallinen etäisyys oli saatu kurottua noin vuosisataan. Korona on repinyt vuosisatojen railon jälleen auki. Kun ruotsalaiset käyvät avointa keskustelua kansantalouden tilanteesta aikana Covid19-viruksen jälkeen, suomalainen painaa katseensa maahan, jota hän haravoi ja hyräilee itseään rauhoittavasti Kari Tapion kirjoittamin sanoin.
Myrskyn jälkeen on poutasää
Vihdoin oon sen saanut ymmärtää
Nyt sen nään, ei voi yksikään
Päättää päivistään, ne määrätään
Älkää ymmärtäkö väärin. Kirjoitukseni tavoitteena ei ole ottaa kantaa siihen, onko ruotsalaisten tapa pitää yhteiskuntaa avoimena eettisesti, poliittisesti ja moraalisesti kestävämpi kuin Suomessa valittu koronapolitiikka.
Olen huolestunut siitä, että meidän suomalaisten tulevaisuuskäsitys tuntuu kansalaiskeskustelussa päättyvän siihen, saammeko kokoontua vastaanottamaan juhannusta perinteisin menoin. Juhannuksen jälkeisessä tulevaisuudessa ei tapahdu mitään muuta kuin hävittäjähankinnat.
Poliittiset päätökset pohjautuvat kansalliselle poliittiselle kulttuurille. Tuo kulttuuri ohjaa tehtäviä päätöksiä huomattavasti enemmän kuin asiantuntijoiden tuottama tieto.
Olemme eläneet viikkoja, joiden aikana ministerien saamasta sadasta kansalaisten lähettämästä viestistä 99 on vaatinut erilaisten rajoitusten lisäämistä ja kiristämistä. Ei siksi, että heillä olisi esittää niille faktaperusteita, vaan siksi että sellainen tunne suomalaiselle tulee poikkeustilassa. Tässä ja nyt. Viisaan ystäväni mukaan suomalaisen tapa suhtautua pahaan maailmaan on istuttaa kuusiaita.
On jonkun muun tehtävä ajatella, miten tästä päästään aikanaan eteenpäin. Kuusiaitamme suojassa odotamme, että ongelmat kasvaisivat siihen mittaan, että voisimme jälleen yhdessä kerääntyä niitä hieromaan. Toki määräysten mukaisissa alle kymmenen hengen ryhmissä.
Taloutta ja sen toimivuutta koskeva keskustelu on koronakriisin toistaiseksi suurin uhri. Meiltä suomalaisilta kesti vain muutama päivä asettaa kansalaisten terveys ja talouden toimivuus kuusiaidan eri puolille. Kun journalistit kertovat hallituksen päätöksistä, joiden tavoitteena on pelastaa työpaikat, käytetään termiä yritysten pelastaminen tai yrityksille annettava tuki. Häntäluumme on valmistettu jossain muualla kuin toimivaa taloutta ensisijaisena turvanaan pitävissä länsimaissa.
Meille ajatus huoltovarmuudesta on valtion toimintaa, henkinen huoltovarmuutemme ulottuu vain seuraaviin saapuviin suojamaskieriin asti. Kaipaan henkistä huoltovarmuutta talouselämämme tulevaisuudesta.
Koronaviruksen jälkeinen aika ilman toimivaa yritystoimintaa on dystopia, jota en halua olla kokemassa. Haluaisin elää maassa, jossa nähdään yhteys toimivan yritystoiminnan ja toimivan hyvinvointiyhteiskunnan välillä. Haluan elää maassa, jossa keskustellaan realistisesti siitä, millaisia muutoksia koronatoimet merkitsevät veropohjan tuottoihin ja sitä kautta esimerkiksi eläkeikään.
Toivon, ettei tämä vaadi muuttoa Ruotsiin koronan jälkeen.
Lisää sarjan blogeja
[verkkojulkaisut tag=”arvojen-nousu”]
