Virolaistutkija Martin Hurtin mukaan sekä Suomessa että Ruotsissa on vakavia väärinkäsityksiä Naton jäsenyydestä. Hurt totesi Viron kansainvälisen puolustus- ja turvallisuuskeskuksen (ICDS) julkaisemassa artikkelissa, ettei Suomen niin kutsuttua Nato-optiota ole todellisuudessa olemassa. Hänen mukaansa Suomella tai Ruotsilla ei myöskään ole mitään ”oikotietä” puolustusliiton jäseneksi. Verkkouutiset kertoo kovasta virolaisarviosta tässä jutussa.
Hurtin kirjoitus on herättänyt runsaasti keskustelua Suomen turvallisuuspoliittisissa asiantuntijapiireissä. Hurtin tulkintoja pidetään osin virheellisinä.
Esimerkiksi Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola luonnehtii arviota ”kylmäksi kyydiksi Tallinnasta”. Hänen mukaansa eräs syy sille, miksei Suomi 90-luvulla liittynyt NATO:on oli sitoutuminen Baltian puolustukseen.
– Se edelleenkin paljolti kollektiivisen puolustuksen varassa. Esim. Viron ilmavoimissa ei torjuntaan kykeneviä koneita, Aaltola kirjoitti Twitterissä.
Viron Suomen-suurlähettiläs Sven Sakkov vastaa Aaltolalle, että Nato on kollektiivisen puolustuksen järjestö, jossa joitain jäseniä ei panna joiden toisten jäsenvaltioiden suojelukseen.
– Se on ”kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta”, Sakkov toteaa, ja jatkaa Aaltolan tämän kyllä tietävän.
Mika Aaltola vastaa Sakkoville Naton hyvinvoinnin olevan avainasemassa Euroopan turvallisuusjärjestyksen takaamisessa. Hän korostaa ”oven auki pitämisen” tärkeyttä nykyisessä tilanteessa.
Aaltolan kommenttiin ja Hurtin kirjoitukseen on kiinnittänyt huomiota myös Maanpuolustus-lehden päätoimittaja ja Ulkopoliittisen instituutin vieraileva vanhempi tutkija Pete Piirainen.
Hän huomauttaa, ettei Yhdysvallat kuitenkaan vetäytynyt Euroopasta, Nato hajonnut tai puolustusvastuut Euroopassa alueellistuneet.
– Tuosta ajasta jäi kuitenkin suomalaiseen turvallisuuspolitiikan keskusteluun myytti, että Natossa Suomi vastaisi oman puolustuksen lisäksi Baltian puolustuksesta, Piirainen kirjoittaa.
– Kollektiivisten sopimusvelvoitteiden uskottavuus on Naton jäsenten kansallisessa intressissä. Tästä kansallisesta intressistä huolehtimista eivät Naton jäsenet ole valmiita ulkoistamaan (edes toisilleen) vaan huolehtivat sitä kansallisesti sekä yhdessä, hän jatkaa.
Mikä ihmeen oikotie?
Martin Hurt antoi arviossaan ymmärtää, että Suomen ja Ruotsin turvallisuuspoliittisessa keskustelussa on vallalla käsitys jonkinlaisesta oikotiestä Natoon.
– Tämä ”Nato-optio” on Helsingin ja Tukholman keksintöä. Natolla ei ole mitään sellaista politiikkaa tai aiemmin saavutettua yhteisymmärrystä, joka soisi Suomelle ja Ruotsille suuremman oikeuden Nato-jäsenyyteen kuin esimerkiksi Georgialle tai Ukrainalle. Jos Suomi tai Ruotsi jättäisivät hakemuksen, yhdenkin jäsenmaan epäröinti riittäisi viivyttämään tai estämään sen hyväksymisen, Hurt muun muassa kirjoitti.
Virolaistutkijan mukaan Suomen ja Ruotsin jäsenyysprosessi etenisi vakiintuneen kaavan mukaisesti. Poliittisten, sotilaallisten ja muiden kriteerien lisäksi Naton asettamiin vaatimuksiin kuuluu myös kansan tuki.
Nato-kysymyksiä viime aikoina paljon julkisuudessa käsitellyt kokoomuksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen asiantuntija Henri Vanhanen pitää Hurtin kirjoitusta mielenkiintoisena. Hän toteaa kuitenkin, ettei ole kaikesta samoilla linjoilla.
Vanhasen mukaan esimerkiksi suomalainen puhe optiosta ei merkitse jonkinlaista pikareittiä jäsenyyteen.
– Optiolla tarkoitetaan ajatusta siitä, että päätös jäsenyyden hakemisesta voidaan tehdä. Tätä on käytetty käytännössä ja strategisessa viestinnässä pidäketyökaluna Venäjää vastaan, hän tviittaa.
Tähän kuuluu Henri Vanhasen mukaan olennaisesti oletus siitä, että Suomi myös hyväksyttäisiin puolustusliiton jäseneksi. Hän muistuttaa, että tästä on saatu vahvistus Natolta ja myös monilta merkittäviltä jäsenmailta – myös hiljattain.
Ajatus ”oikotiestä” tai nopeasta reitistä perustuu Vanhasen mukaan siihen, että Suomi täyttää ainakin valtaosan Naton jäseniltään edellyttämistä vaatimuksista. Hän uskoo, että suurimmat esteet tällä saralla olisivat Suomen kohdalla kansan tuki ja hitaasti toimiva järjestelmä. Vanhanen mainitsee erityisesti eduskunnan perustuslakivaliokunnan.
Henri Vanhanen toteaa olevansa Martin Hurtin kanssa samaa mieltä siitä, että Naton nykyisten jäsenten parlamenttien hyväksyntä voisi teoriassa olla ongelma Suomen jäsenyydelle.
– Siksi Suomella olisi oltava käsitys niiden ajattelusta. Naton neuvosto ainakin vahvisti avoimien ovien politiikan marraskuussa.
Vaikka mahdollisuus hakea Naton jäsenyyttä menestyksellä näyttääkin asiantuntijan mukaan olevan nyt olemassa, ei tilanne hänen mukaansa ole niin hyvä kuin se voisi olla.
– Hakemuksen jättäminen turvallisuusjännitteiden aikana on täynnä mahdollisia riskejä, joita olisi hallittava etukäteen.
Henri Vanhasen mukaan nopeat tapahtumat, jotka eivät ole Suomen käsissä saattaisivat myös pahimmassa tapauksessa nakertaa Suomen Nato-optioita. Tätä hän ei kuitenkaan pidä tällä hetkellä todennäköisenä.
Henri Vanhanen summaa, että Suomella ja Ruotsilla on siis yhä ”optionsa” hakea Natoon.
– Olisi kuitenkin realistisempaa puhua vain puolikkaasta optiosta: osaksi kyse on Suomen tahdosta ja diplomaattisesta taidosta ja osaksi sen vaikutuspiirin ulkopuolella olevasta dynamiikasta, Vanhanen sanoo.
– Uskon, että nämä puitteet ymmärretään Suomen poliittisessa johdossa. Siksi se pelaa pitkää ja hienostunutta peliä ja ajaa jatkuvuutta tällä saralla, parantaen samalla mahdollisuuksiaan tiukan paikan varalle, hän jatkaa.
LUE MYÖS:
Kova arvio Virosta: Suomella ei ole Nato-optiota eikä oikotietä
🇺🇸 ei kuitenkaan vetäytynyt Euroopasta, Nato ei hajonnut eikä puolustusvastuut Euroopassa alueellistuneet. Tuosta ajasta jäi kuitenkin suomalaiseen #turpo-keskusteluun myytti, että Natossa Suomi vastaisi oman puolustuksen lisäksi Baltian puolustuksesta. 1/2 https://t.co/W8uOfa4hpT
— Pete Piirainen (@petepiirainen) January 6, 2022
Kirjoituksen lähtökohta virhetulkinta. Toistaa yleisellä tasolla mainitsemasi ”myyttin”: ”..the existing Allies will certainly question the benefit to NATO of admitting new members that have not yet been able to fully contribute to the security of all other Allies.”
— Mika Aaltola (@MikaAaltola) January 6, 2022
NATO is a collective defence organisation, it does not give some members under the protection of some other specific members. Its “all for one and one for all”. I know Mika that you know it, just wanted to make sure that your followers also do
— sven sakkov (@sakkov) January 6, 2022
An essential part of the ”option” philosophy is the assumption that Finland would be accepted if it decided to apply. And this has indeed been confirmed by NATO and many grand member states – even recently.
— Henri Vanhanen (@HenriVanhanen) January 6, 2022
The idea of having a fast track or at least a faster process is based on Finland already living up to at least the majority of the standards NATO demands. Most likely the biggest hurdles in this sphere would the public support and slow legal action (🇫🇮 Constutional Law Committee)
— Henri Vanhanen (@HenriVanhanen) January 6, 2022
Still, while the option to apply with success now seems to be alive, it’s not as well as it could be. Under security tensions, applying is full of potential risks that should be managed beforehand. https://t.co/nyIJEpXHP2
— Henri Vanhanen (@HenriVanhanen) January 6, 2022
And I believe the political leadership in Finland understands this framework. That’s why it plays a long and subtle game and promotes continuum in this sphere – while also simultaneously improving its odds if push came to shove.
— Henri Vanhanen (@HenriVanhanen) January 6, 2022
