Kun Vladimir Putinia kampanjapuheissaan ylistänyt Donald Trump nousi Yhdysvaltain presidentiksi, hänen otaksuttiin pyrkivän lämmittämään maansa suhteita Venäjään. Siihen ei kuitenkaan ole ollut edellytyksiä, vaan jännitteet ovat päinvastoin lisääntyneet, ranskalainen Venäjä-ekspertti Mathieu Boulègue arvioi.
– Trumpin henkilökohtainen kunnioitus Vladimir Putinia kohtaan ei heijastele laajempaa kuvaa USA:n ja Venäjän jännittyneistä suhteista. Washingtonin poliittinen ja sotilaallinen koneisto pitää Venäjää uhkana, kuten äskettäin julkaistuissa kansallisessa turvallisuusstrategiassa ja puolustusstrategiassa on linjattu, tutkijana lontoolaisen Chatham House -ajatushautomon Venäjä ja Euraasia -ohjelmassa toimiva Boulègue toteaa.
Kreml haastaa hänen mukaansa koko länsimaiden johtaman, sääntöihin perustuvan kansainvälisen järjestelmän ja käyttää sodankäynnin keinojen täyttä kirjoa horjuttaakseen läntisiä demokratioita.
– Venäjä ei kaihda sotilaallisia toimia, kun se kokee tulleensa haastetuksi tai kun se havaitsee potentiaalisen geopoliittisen tappion, kuten Georgiassa, Ukrainassa ja Syyriassa. Venäjä myös hyödyntää ketterästi läntisten demokratioiden jakolinjoja sosiaalista mediaa ja muita alustoja taitavasti manipuloimalla, Boulègue jatkaa.
– Itse asiassa Venäjä katsoo olevansa sodassa länttä vastaan, ja se tulee varmasti johtamaan yhä vihamielisempään käyttäytymiseen, hän varoittaa.
Kremlin strategia puree
Boulègue muistuttaa Venäjän kärsivän eräänlaisesta itse aiheutetusta piiritystilamentaliteetista. Mikä tahansa Naton poliittinen tai sotilaallinen liike alueella, jonka Venäjä on yksipuolisesti julistanut omaksi etupiirikseen, on Kremlin silmissä uhka Venäjän turvallisuudelle.
Venäjän johto on hänen mukaansa valmis yhteistyöhön vain silloin, jos länsi on valmis tunnustamaan ehdoitta Venäjän ”legitiimit turvallisuusintressit” sekä eurooppalaisessa naapurustossaan että muualla maailmassa. Samaa legitiimien turvallisuusintressien käsitettä Neuvostoliitto käytti perustellessaan aluevaatimuksiaan ja poliittisia vaikuttamispyrkimyksiään toisen maailmansodan kynnyksellä ja kylmän sodan vuosikymmeninä.
– Venäjän nimeäminen Yhdysvaltain kilpailijaksi viestii siitä, että Kremlin lännen hämmentämiseksi ja horjuttamiseksi luoma strategia on tuottanut tulosta. Kyse on itsensä toteuttavasta profetiasta, joka ruokkii Kremlin tavoitetta maailman järjestämisestä suurvaltojen ehdoilla, Boulègue sanoo.
– Tällaiset käsitykset ovat osaltaan muovanneet Venäjän mielikuvaa itsestään suurvaltana, jolla on nyt edellytykset heikentää kylmän sodan jälkeistä läntistä turvallisuusarkkitehtuuria.
Boulègue huomauttaa Venäjän tunteneen itsensä kaltoin kohdelluksi jo 1990-luvun alkuvuosista alkaen. Vaikka Venäjän aikeet ovat pysyneet jokseenkin muuttumattomina, vasta nyt Kremlillä on kyky esittää vaatimuksia ja muuttaa revanssiaikeitaan todellisuudeksi.
Noidankehä voi johtaa konfliktiin
Vladimir Putinin johtaman Venäjän kasvavalla itseluottamuksella on Boulèguen mukaan kauaskantoisia vaikutuksia transatlanttiseen turvallisuuteen ja USA-Venäjä-suhteen tulevaisuuteen.
– Yhdysvaltain ja Venäjän suhteiden heikentyminen lisää sellaisten taktisten virheiden ja provokaatioiden mahdollisuutta, jotka voisivat johtaa sotilaalliseen eskalaatioon, hän sanoo.
Aseellisen yhteenoton saattaisivat hänen mukaansa laukaista esimerkiksi Naton pinta-aluksia Itämerellä ja Mustallamerellä säännöllisesti hätyyttelevät venäläishävittäjät, holtiton lentotoiminta Syyrian ilmatilassa tai joukkojen sijoittelu ja sotaharjoitukset rajojen tuntumassa.
– Näillä toimillaan Venäjä hakee eskalaation rajoja ja testaa lännen reaktioita. On syntynyt sotaa lietsovan retoriikan ja vaarallisten sotilaallisten liikkeiden noidankehä.
Yhdysvallat on toistaiseksi tyytynyt vastaamaan Venäjän toimiin pakotepolitiikalla ja yksittäisillä pikaratkaisuilla, kuten hyväksymällä käynnistämällä asetoimitukset Ukrainaan. Tämä ei Boulèguen mielestä enää riitä. USA tarvitsee hänen mukaansa nyt Venäjä-strategian, jolla se kykenee vastaamaan tehokkaasti Kremlin muodostamaan uhkaan.
Edessä olevaa vuotta Mathieu Boulègue pitää kriittisen tärkeänä. Venäjän jatkuviin pyrkimyksiin vahvistaa asemaansa on hänen mukaansa kyettävä vastaamaan riittävällä pelotteella.
– Vuosi tulee olemaan ratkaiseva myös Nato-liittolaisten turvallisuuden vahvistamisen kannalta. Voi myös hyvinkin olla, että [erikoissyyttäjä Robert] Muellerin tutkinta Venäjä-yhteyksistä etenee jonkinlaiseen ratkaisuun, hän sanoo.
Hän pitää väistämättömänä, että USA:n ja Venäjän suhteet heikentyvät edelleen, eikä käännettä parempaan ei ole kummankaan maan nykyhallinnon aikana odotettavissa.
– Kysymys kuuluukin, kuinka paljon huonommiksi ne vielä menevät, Boulègue kiteyttää.
Mathieu Boulèguen tuore arvio on luettavissa kokonaisuudessaan Chatham Housen verkkosivuilta.
