Näin vastasi eräs varttunut mieshenkilö, kun Varsinais-Suomessa kysyttiin mielipiteitä vireillä olevasta sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta. Kyseessä on toki äärilaidan näkemys, mutta se kuvaa erinomaisen hyvin sitä, kuinka vaikea on selittää ymmärrettävästi, mistä sotessa oikein on kysymys.
Tätä juttua kirjoitettaessa eletään hetkiä, jossa Hamletin lailla pitää kysyä, ollako vai eikö olla. Sote saattaa syntyä, tai se saattaa myös kaatua. Mutta jos joku päättäjä iloitsee kumoon menemistä sillä mielellä, että ”happy days are here again”, niin erehtyy pahasti. Uudistus on tehtävä, jos ei tällä vaalikaudella, niin viimeistään kohta alkavalla uudella.
Syitä, miksi sote on välttämätön, on ennen kaikkea kaksi. Ensimmäinen on raha. Suomen kunnilla ei nykyjärjestelmään ole varaa (ehkä Helsingillä ja parilla muulla on, mutta ei muilla), erityisesti, kun huomioimme ikärakenteen nopean muutoksen. Toinen syy on terveydenhuollon epätasa-arvo, joka valitettavasti toteutuu sekä kansalaisten että myös alueiden välillä.
Nykyinen järjestelmä toimii niin, että perusterveydenhuollosta vastaavat kunnat ja erikoissairaanhoidosta sairaanhoitopiirit. Kummassakin tapauksessa on taloudenpidon näkökulmasta se ongelma, että palvelun tuottajalla on jokseenkin ongelmaton mahdollisuus lähettää lisälasku omistajalle eli kunnalle. Usein miten lasku tulee vielä jälkikäteen, jolloin kunnanvaltuustolla ei ole muuta mahdollisuutta kuin murista ja hyväksyä.
Jos eduskunnassa nyt käsittelyssä oleva malli heitetään romukoppaan, on hyvä palauttaa mieliin, mitä vaihtoehtoja on olemassa. Perustuslakivaliokunnan viime vaalikaudella tekemän linjauksen mukaisesti laillisia mahdollisuuksia on kolme:
– yksitasoinen kuntayhtymä
– itsehallintoalue kuntaa suuremmalla alueella
– valtion hoitama sote
Kun vuonna 1982 tulin Kotkan sosiaali- ja terveysvirastoon hallintopäälliköksi, minulle opetettiin, että jos kunta haluaa menettää rahansa, kannattaa perustaa kuntayhtymä (silloin kuntainliitto). Lähes neljänkymmen vuoden palvelun jälkeen voin vakuuttaa, että valitettavan oikeassa nuo neuvojat olivat. Ja kun yksikään puolue ei myöskään ole esittänyt valtiota sotea hoitamaan, jäljelle jää vain itsehallintoalue, eli siis aika lailla se malli, joka nyt on pöydässä.
Kansalaisten tasa-arvo ei varmaan koskaan toteudu terveydenhuollossa riittävän hyvin, mutta edistää sitä voi. Parhaiten nykyisin pärjäävät ne, jotka voivat käyttää työantajansa järjestämää työterveydenhuoltoa ja parantaa sitä vielä omin vakuutuksin. Tätä epäkohtaa varten suunniteltiin malli, jossa myös vähävarainen pääsee yksityislääkärille, jos niin haluaa ja hinta on sama kuin kunnan terveyskeskuksessa. Tämä ehdotus on kuitenkin kohdannut sotekeskustelussa kovan vastarinnan.
”Jälkiviisaalla on silmä somassa paikassa. Se katsoo taaksepäin”. kirjoitti Veikko Huovinen. Toki ehdotettua mallia voi kritisoida monella tavalla, eikä se taatusti ole lopullinen. Mutta oma veikkaukseni on, että vaalien jälkeen, hallituskokoonpanosta riippumatta, aloitetaan aika lailla samanlainen valmistelu kuin nyt on meneillään. Sotea ei pääse pakoon.
