Euroopan unioni pyrkii talouden kuntokuurin avulla estämään sosiaalista syrjäytymistä parantamalla huono-osaisimpien asemaa paremmalla työllisyydellä. Toisaalta pyritään parantamaan kansanterveydentilaa kansanterveyden toimenpideohjelman avulla ratkomalla erityisesti ikääntymisen ja nopeasti etenevien kansansairauksien haasteita.
Työttömyydestä aiheutuva köyhyys ei näytä vähenevän ilman EU:n laajuista sosiaaliturvaa. Sosiaaliturva vaihtelee Euroopan unionin jäsenmaissa huomattavasti. Pohjoismaissa sosiaalisen vastuun ajatellaan kuuluvan yhteiskunnalle. Keskieurooppalainen järjestelmä perustuu yleisimmin vakuutuksille, ja Etelä- ja Itä-Euroopassa sosiaaliturvan muodostaa perhe.
Se hoitaako tulevaisuuden sosiaaliturvaamme valtio, vakuutus vai perhe, on ollut kansallinen asia. Se, onko tätä syytä muuttaa on keskustelunaihe, joka tulee nousemaan esille seuraavalla Euroopan Parlamentin istuntokaudella?
Tulevassa Euroopan parlamentissa on keskityttävä entistä enemmän sosiaalisen ulottuvuuden parantamiseen ja kehittämiseen erityisesti väestönrakenteen voimakkaasta muutoksesta johtuen. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa keskeistä on uusien ja aiempaa tehokkaampien oikeuksien antaminen kansalaisille.
Sosiaalisessa ulottuvuudessa on kirjattu 20 perusperiaatetta, jotka on jaettu kolmeen lukuun: yhtäläiset mahdollisuudet ja pääsy työmarkkinoille, oikeudenmukaiset työolot ja sosiaalinen suojelu sekä osallisuus.
Väestönrakenteen muutoksien tuomat haasteet on tiedetty jo kauan, mutta niihin ei ole puututtu riittävillä toimenpiteillä.
Euromaat elävät väestönrakenteen muutoksen johdosta tapahtuvassa murroksessa. Tähän syynä ovat ikääntymisen ja syntyvyyden väheneminen. Eurooppalainen väestö ikääntyy ja harmaantuu. Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan vuonna 2050 mennessä joka 5. maailmankansalainen on yli 60-vuotias. Ikääntymisen myötä monisairaudet lisääntyvät ja taudit kroonistuvat ja arvioiden mukaan jo tällä hetkellä neljä viidestä kansalaisesta kärsii kroonistuvista sairauksista. Tämä heikentää työurien pidentämistä ja lisää kansantalouden kustannuksia.
Samaan aikaan syntyvyys pienenee useissa Euroopan maissa. Tällöin myös osaavista ja ennen kaikkea terveistä työntekijöistä on puute. Huoltosuhteen heikkenemisen ja kasvavien terveydenhuoltokustannusten myötä tarvitsemme työllisyyden kasvua, joka vahvistaa talouskasvua ja kiihdyttää kilpailukykyämme.
Työllisyyden kasvu ei tule suinkaan julkisen sektorin työpaikkojen lisäämisestä, vaan työllisyyden kasvusta vastaavat yhä useammin pienyritykset. Suomalaisten pienyritysten kasvu tulee viennistä, mutta verrattuna esimerkiksi ruotsalaisiin vientikasvu on varsin alhaista. Suomalaisista pienyrityksistä vientiä harjoittaa noin kolme prosenttia kun vastaava luku Ruotsissa on 11%. Usein syynä on arkuus lähteä vientimarkkinoille pienen koon vuoksi.
Ruotsissa pienen koon ei anneta häiritä, sillä he hyödyntävät tehokkaammin maailmalla käytössä olevia holistisempia hallintomalleja, joissa pienyritysten kanssa vientiä toteutetaan yhteistoimin yhdessä julkisen sektorin, akatemian ja järjestöjen edustajien kanssa. Suomessa toimitaan vielä liian usein siilomaisella mallilla, jossa sirpaleisuus heikentää vientiponnistuksia.
Sisämarkkinoiden avauduttua yrityksille, tulee kansalaisille taata yhtäläiset mahdollisuudet ja pääsy työmarkkinoille. Työllisyyden aktiivista tukemista on edistettävä. Oikeudenmukaisiin työoloihin kuuluu se, että perheillä on mahdollisuudet työ- ja yksityiselämän yhteensovittamiseen. Sosiaalinen suojelu ja osallisuus on taattava varmistamalla terveydenhuollon palveluiden saatavuus siten, että painopiste on ennaltaehkäisyssä sekä hoitavassa ja laadukkaassa terveydenhuollossa.
Vientitoimintaa harjoittavien pienyritysten on huolehdittava osaavista työntekijöistään ja heidän terveydenhuollostaan, olipa kohdemaa mikä tahansa. Työntekijöiden perhetilanne on myös otettava huomioon.
Sosiaaliturvan vahvistaminen vahvistaa työntekijöiden halukkuutta sitoutua työtehtäviin myös muissa maissa ja varmistaa yrityksille työ- ja toimintakykyiset tekijät.
Sosiaaliturvaa ei voi tarkastella pelkästään euromaiden kannalta, sillä suomalaiset pienyritykset harjoittavat paljon myös pohjoismaista vientiä ja keskittyminen pelkästään euromaihin unohtaisi meille niin tärkeän pohjoismaisen yhteistyön.
Tärkeintä on nyt jatkaa keskustelua sosiaaliturvan kehittämisestä, sillä ikääntymisen haasteet eivät katoa mihinkään ja niihin voimme vaikuttaa euromaissa tehtävillä toimenpiteillä toisin kuin ilmastokysymyksiin, joihin tarvitsemme globaalia kaikkia maita koskevaa sääntelyä.
