Afrikka on bulgarialaisen toimittaja-tietokirjailija Ruslan Tradin mukaan muodostumassa yhä selvemmin eräänlaiseksi sodankäynnin laboratorioksi, jonka tapahtumat heijastelevat sitä, miltä sotatoimet myös muualla tulevat näyttämään.
Merkittävässä roolissa afrikkalaisissa sodissa ovat hänen mukaansa yksityiset sotilasyhtiöt, joista varsinkin presidentti Vladimir Putinin johtama Venäjä on tehnyt ulkopoliittisen vaikutusvaltansa levittämisen välineen.
– Useimpien palkkasotilasoperaatioiden toteuttamiselle puitteet antaa Wagner-yhtiö, jonka päärahoittaja on toimistaan Ukrainassa, Syyriassa ja Libyassa tunnettu Jevgeni Prigožin, yksi Putinin läheisimmistä liittolaisista, venäläisten sotilasyhtiöiden toimintaa pitkään selvittänyt Trad sanoo Al Araby -verkkojulkaisussa.
Kun huomio on keskittynyt Venäjän poliittisiin ja taloudellisiin vaikuttamispyrkimyksiin Euroopassa ja Lähi-idässä, maan toimiin Afrikassa havahduttiin hänen mukaansa kunnolla vasta vuonna 2019, jolloin Wagnerin sotilaita alkoi näkyä Libyassa.
– Monet Venäjän toimista Afrikassa kertovat Vladimir Putinin johtamasta ulkopolitiikasta ja sotilaallisista seikkailuista, joiden päämääränä on maan supervaltastatuksen palauttaminen. Geopoliittinen ulottuvuus on tässä ilmeinen. Maailman valtioista 25 prosenttia sijaitsee Afrikassa, eikä Venäjä ole ensimmäinen, joka pyrkii luomaan poliittisen blokin edistämään intressejään YK:ssa ja muissa kansainvälisissä instituutioissa, Trad taustoittaa.
Useimmat läntiset sotilasyhtiöt ovat Tradin mukaan nykyisin sitoutuneet tiettyihin YK:n asettamiin pelisääntöihin, kuten kieltoon toimia siviilikohteita vastaan.
– Venäläiset palkkasotilasyhtiöt eivät sen sijaan ole hyväksyneet tällaisia lausekkeita sopimuksiinsa. Näitä yhtiöitä ei itse asiassa edes ole virallisesti olemassa, sillä Venäjän lait kieltävät ne. Esimerkit Syyriasta, Libyasta ja Keski-Afrikan tasavallasta kuitenkin osoittavat, että yhtiöt eivät vain ole todellisia, vaan ne myös toteuttavat menestyksellisesti Putinin ulkopolitiikkaa alueilla, joilla Kremlillä on suoria intressejä valvottavanaan, hän sanoo.
Kun yksityisten sotilasyhtiöiden käyttö maailman kriisipesäkkeissä yleistyy, Venäjän kädenjälki noussee hänen mukaansa yhä voimakkaammin näkyviin.
– Venäjän ulkopolitiikan laajentumishaluiset taipumukset Lähi-idässä ja sotilaallinen sekaantuminen ulkomailla myös yleisemmin – yhdessä öljy- ja kaasujättien vaikuttamispaineen kanssa – ovat luoneet tämän tilanteen.
