Venäjän opposition keulahahmon Aleksei Navalnyin myrkytysepäilyä on useissa arvioissa luonnehdittu historialliseksi käännekohdaksi Saksan ja Venäjän suhteissa. Maiden välinen sanasota on kiihtynyt saksalaisen laboratorion vahvistettua Navalnyin saaneen Novitšok-ryhmään kuuluvaa hermomyrkkyä.
– Berliini ei enää pyri ymmärtämään toisen osapuolen motiiveja eikä tavoittele yhteisymmärrystä tai edes perustason yhteistyötä. Se ei jatkossa myöskään toimi Venäjän poliittisen kielenkäytön tulkitsijana eikä katso asiakseen välittää liittolaistensa näkökantoja Moskovaan, totesi esimerkiksi Moskovan Carnegie-keskuksen johtaja Dmitri Trenin.
Venäjän ulkopolitiikkaan erikoistuneen saksalaistutkija Sabine Fischerin mukaan puheet käännekohdasta ovat kuitenkin tässä yhteydessä liioiteltuja, sillä liittokansleri Angela Merkelin hallinnon luottamus Kremliä kohtaan on rapautunut jo pitkään. Berliinin näkökulmasta Navalnyi-tapaus onkin vain tuorein lenkki pitkässä kielteisten tapahtumien ketjussa.
– Venäjällä ilmaistu hämmästys osoittaa puutteellista ymmärrystä siitä, miten Venäjä Saksassa nähdään ja kuinka tämä kuva on vuosien saatossa muuttunut, Saksan ulkopoliittisessa instituutissa työskentelevä Fischer kirjoittaa.
Vuosikymmenen kestänyt kehitys
Jo vuoden 2011 laajamittainen vilppi duuman vaaleissa, niitä seuranneiden mielenosoitusten väkivaltainen tukahduttaminen ja Vladimir Putinin paluu vuotta myöhemmin pääministerin paikalta takaisin presidentiksi vahingoittivat Fischerin mukaan vakavasti Venäjän imagoa Saksassa.
– Jos Saksan suhtautumisessa Venäjään on joskus ollut todellinen käännekohta, se oli tuolloin, Fischer sanoo.
Sen jälkeen Venäjä on hänen mukaansa omilla toimillaan systemaattisesti heikentänyt suhteitaan Saksaan osoittaen kerta toisensa jälkeen piittaamattomuutta ja ylimielisyyttä, jotka eivät ole jääneet Berliinissä havaitsematta.
– Nostamalla Nord Stream 2 -kaasuputkihankkeen pöydälle Navalnyi-tapauksen vuoksi Merkel osoitti, että edes Saksan ulkopolitiikkaa hallinnut tiukka rajanveto poliittisten ja taloudellisten kysymysten välillä on nyt kyseenalaistettu, Fischer toteaa.
Miksi tätä on niin vaikea hahmottaa?
Epäselvää on, miksi Kremlin kyky tulkita Saksan suhtautumista Venäjään on edelleen niin vajavainen. Sabine Fischerin mielestä siihen on tarjolla kolme vaihtoehtoista selitystä.
Ensimmäinen niistä on hänen mukaansa se, että Saksassa tapahtuneesta asennemuutoksesta ei Venäjän ylimmässä johdossa yksinkertaisesti tiedetä.
– Venäjän poliittista järjestelmää määrittävä periaate – vallan vertikaali – ei suosi epämieluisien totuuksien välittämistä korkeimmalle poliittiselle tasolle, Fischer sanoo.
Toinen mahdollinen selitys on hänen mukaansa se, että Saksan ilmapiirin muutoksesta kyllä tiedetään, mutta sitä ei ymmärretä.
– Läntiset ja erityisesti amerikkalaiset salaliitot ovat Venäjän valtiollisen propagandan suosikkiselityksiä suurin piirtein mille tahansa. Moskova pitää kiinni siitä, että sen toimet ovat aina puolustuksellisia, eikä se siis voi ikinä itse olla vastuussa mistään kielteisestä kehityksestä. Tällainen asenne tekee mahdottomaksi käsittää syy-seuraussuhteita omien toimien ja niiden seurausten välillä, hän toteaa.
Peiliin katsomisen paikka
Kolmas selitysmalli on Fischerin mukaan se, että Saksan muuttuneesta suhtautumisesta ei Kremlissä piitata.
– Suhteet ovat olleet negatiivisessa kierteessä jo vuosien ajan. Koska Venäjä ei ole siitä vastuussa (katso edellä), se ei voi tehdä mitään tilanteen parantamiseksi. Moskovaa myös ohjaa vakaumus, jonka mukaan länsi on nopeasti kadottamassa voimaa ja relevanssia muuttuvassa kansainvälisessä järjestelmässä, joten suhteisiin ei ole tarpeen oikeasti panostaa, Fischer kuvailee.
Todennäköisintä on hänen mielestään se, että Kremlin ajattelussa on elementtejä kaikista kolmesta hänen esittämästään selitysmallista.
– Saksa on kuitenkin menettänyt luottamuksensa ja tulee satsaamaan toimivan suhteen vaalimiseen yhä vähemmän. Moskovan päättäjien voisi olla aika ymmärtää, että tämä johtuu pitkälti heidän omista toimistaan, toteaa Fischer.
