Verkkouutiset

Ruotsi antoi puolustuksen surkastua – sitten tuli herätys

Suomi-Ruotsi-yhteistyöllä pitäisi Jacob Westbergin mielestä olla nykyistä selvemmät pelisäännöt.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Ruotsin valtiopäivät hyväksyi viime viikolla maanpuolustuksen kehittämistä koskevan puitesuunnitelman, joka koskee vuosia 2021–25. Tavoitteena on uuden sodanajan organisaation pystyttäminen vuoteen 2030 mennessä.

Suunnitelmaan sisältyy muun muassa Ruotsin sodanajan joukkojen vahvuuden nostaminen nykyisestä 60 000 sotilaasta 90 000:een. Kylmän sodan päättymisen jälkeen lakkautettuja joukko-osastoja perustetaan uudelleen ja asevelvollisten määrää halutaan lisätä.
Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun sotatieteiden dosentti, everstiluutnantti Jacob Westberg katsoo maansa ottavan nyt uuden askelen siinä puolustuskykynsä vahvistamiseen tähtäävässä kehityksessä, joka vuonna 2015 käynnistettiin.

– Olemme jälleen tilanteessa, jossa keskipisteessä on kansallinen puolustus. Samaan aikaan meidän on myös tehtävä yhteistyötä niiden maiden kanssa ja tuettava niitä, joita Ruotsin antama solidaarisuusjulistus koskee, Westberg sanoo korkeakoulun julkaisemassa artikkelissa.

Solidaarisuusjulistuksella hän tarkoittaa Ruotsin aiempaa ilmoitusta, jonka mukaan se ei jäisi toimettomaksi, jos toiseen Euroopan unionin jäsenmaahan tai pohjoismaahan kohdistuisi hyökkäys.

 Sotilasvoiman sallittiin surkastua

Suomi on pyrkinyt pitämään tiukasti kiinni kylmän sodan aikana muotoutuneesta kokonaisturvallisuuskonseptimallistaan, mutta Ruotsi on omansa pitkälti purkanut. Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä maa kuitenkin panosti puolustukseensa huomattavan paljon.

– 1950-luvulla Ruotsin puolustusmenot olivat 4,7 prosenttia bkt:sta, kun ne 2010-luvun alussa olivat painuneet yhden prosentin bkt-tasolle, Jacob Westberg sanoo.

Kylmän sodan aikaan Ruotsi olisi pystynyt mobilisoimaan noin 800 000 miehen vahvuisen armeijan. Maan ilmavoimat lukeutuivat tuolloin maailman suurimpien joukkoon. Lähtökohtana oli luja tahto torjua Neuvostoliiton mahdollinen hyökkäys ja kyetä puolustamaan koko maata, kun tarve vaatii.

Kun Neuvostoliitto oli poistunut maailmankartalta, Ruotsi alkoi Westbergin mukaan keskittyä puolustusajattelussaan laatuun määrän sijasta. Uhkakuvien kärkeen nousivat muun muassa kansainvälinen rikollisuus ja terrorismi. Ajateltiin, että maan omaan alueeseen kohdistuvaa uhkaa ei enää ollut – oli siis perusteltua keskittyä kansainvälisiin operaatioihin.

Vasta Krim herätti

Jo Venäjän hyökkäys Georgiaan elokuussa 2008 kirvoitti Ruotsissa jonkinlaista keskustelua siitä, perustuiko maan puolustus oikeille oletuksille. Vasta Ukrainalle kuuluvan Krimin miehitys ja laiton liittäminen Venäjään vuonna 2014 havahduttivat ruotsalaispäättäjät tunnustamaan, että maan turvallisuusympäristö ei ollut lainkaan niin auvoisa kuin aivan liian moni oli halunnut uskoa.

Vaikka Ruotsi on ryhtynyt palauttamaan puolustuskykyään määrätietoisin ottein, kyse on Westbergin mukaan tuskallisen hitaasta prosessista.

– On tärkeää tiedostaa, että se ottaa aikansa. Osoitetut taloudelliset voimavarat riittävät ensi vaiheessa vuoteen 2025. Uusi kansallinen puolustuksemme ei silti ole valmis ennen vuotta 2030. Kysymys kuuluu, miten me suojaamme itsemme seuraavat kymmenen vuotta, hän toteaa.

Suomi-yhteistyön hankala kynnys

Puolustusyhteistyö Suomen kanssa on Westbergin mielestä tässä tilanteessa erityisen tärkeää, mutta kaipaisi selkeyttämistä ja syventämistä.

– Meillä on lainsäädäntö, jonka mukaan meidän on tuettava toista maata kriisin sattuessa, mutta jos kyseessä on sotilaallinen hyökkäys, valtiopäivien täytyy ensin nostaa peukku pystyyn, hän sanoo.

– Meillä ei myöskään ole Suomea kohtaan minkäänlaisia sitovia velvoitteita, joten voimme edelleen kutsua itseämme sotilaallisesti liittoutumattomiksi. Uskon tämän saattavan luoda ongelmia sen suhteen, miten pitkälle tätä yhteistyötä on mahdollista syventää, hän toteaa.

Nykytilanteessa sekä suomalaisten että ruotsalaisten olisi Westbergin mielestä ymmärrettävä, että hyökkäys toista vastaan on käytännössä hyökkäys molempia vastaan. Sen hahmottaminen voisi olla askel kohti avointa liittoutumista.

– Kyse on siitä, miten pitkälle Ruotsin ja Suomen resurssit yltävät. On olemassa riski, että ne eivät yhteen koottuinakaan riitä. Meidän on jatkettava yhteistyötä kahden- ja monenkeskisten sopimustemme puitteissa ja ylläpidettävä suhdetta esimerkiksi Yhdysvaltoihin, jotta kykenemme lyhyessä ajassa luomaan nykyistä suuremman yhteisen operatiivisen suorituskyvyn, hän suosittaa.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)