Pekka Kaupin mukaan polarisoitunutta keskustelua EU:n metsien käyttöä koskevasta päätöksestä hämmensi, että tieteen nimissä tieteellisestä taustasta riippumatta kaikki halusivat esiintyä asiassa asiantuntijoina.
– Nyt kuka tahansa voi esiintyä asiantuntijana ja saada viestinsä julkisuuteen, kun media harvoin selvittää tutkijan tieteellisiä taustoja. Monet keskustelussa esitetyt kannanotot sisälsivät jäsentymätöntä informaatiota ja perustuivat vajavaiseen asiantuntemukseen, hän toteaa Audiomedian tiedotteessa.
Kaupin mukaan tutkijoilla on velvollisuus kertoa työstään ja tutkimustensa tuloksista.
– Koen sen enemmän yksiökohtaisena velvollisuutena kuin kollektiivisena. Harvoin tutkijat esiintymällä joukolla toimisivat konstruktiivisesti jossain asiassa. Näin toimiessaan he pikemminkin ottavat poliitikon roolin sen sijaan että tulisivat yksilöinä omilla näytöillään esiin.
– Polveilevassa keskustelussa tarjottiin helppoja ratkaisuja vaikeisiin ongelmiin kuten somekaudella on tapana. Kun tutkijoilla on erilaisia näkemyksiä, olisi arvokasta, jos tutkijat he väittelisivät keskenään ja vertailisivat tutkimuksiaan sen sijaan että leiriydytään joukoksi.
Kaupin mukaan tärkeää julkisuus on tutkijoille .
– Jokainen toivoo tietysti positiivista huomiota näkemyksilleen. Kun media valikoi mieluummin itseään selkeästi ilmaisevia tutkijoita, heillä pitäisi olla poliitikkoihin rinnastettavat kyvyt pelkistää asiansa ja sanoa se nasevasti.
Asunto- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) on kokenut Lulucf- päätöksen ympärillä käydyssä keskustelussa tutkijoiden halunneen ottaa poliitikkojen roolin.
Tiilikaisen mukaan tutkijoilta odotetaan viestejä ja mielipiteitä, mutta tulee välttää tiedemaailman ja politiikan vastakkainasettelua.
– Tutkijalla on oikeus sanoa, mutta ei pidä odottaa, että hän tulee rinnastettavissa poliittisiin päättäjiin. Tutkijalle riittää, että tulee kuulluksi ja päättäjien tehtävä on arvioida, miten se otetaan huomioon, hän sanoo.
