Torstaina julkaistussa Hyvinvointiyhteiskunnan pelastusoppi – 16 murrettua myyttiä -kirjassaan Arto Satonen muistuttaa, ettei kaikkiin nykyisiin etuihin ole yksinkertaisesti varaa.
Satonen nostaa esimerkiksi perustulon, jonka käyttöönotto romuttaisi syyperusteisen sosiaaliturvan. Samalla se tekisi joutenolosta yhteiskunnallisesti hyväksyttävää.
– Perustuloon sisältyy monia ongelmia, joista merkittävin on sen antama väärä moraalinen signaali, Satonen kirjoittaa.
Arjen leppoistajat eli downshiftaajatkaan eivät saa Satoselta myötätuntoa, tai ainakaan sellaista sankarinleimaa, jollainen heille usein mediassa annetaan. Vaikka henkilökohtaisella tasolla vuosi Thaimaassa sukellusoppaana voisi kuulostaa mukavalta kesken uraputken, yhteiskunta ei siitä kiitä.
Satonen muistuttaa, että samalla vähenevät yhteiskunnan saamat verotulot, joilla hyvinvointipalveluita kustannetaan. Ainoastaan jos downshiftaus on ainoa keino ehkäistä burnout, se maksaa itsensä takaisin.
Samantapainen ongelma on Satosen mukaan myös vuorotteluvapaassa. Kallis järjestelmä ei ole pidentänyt työuria kuten toivottiin.
– Vuorotteluvapaa on niin suosittu, että sen rajoittamisesta puhuminen on poliittisesti epäsuosittua. Kriittinen tarkastelu kuitenkin osoittaa, että kansakunnan tasolla nykymuotoinen vuorotteluvapaa vähentää tehtyjen työtuntien määrää, ei suinkaan lisää niitä, Satonen kirjoittaa.
Kalliit juoppokuljetukset
Hyvinvointiyhteiskunnan ylläpidon varmistamiseksi on Satosen mukaan kaksi keinoa: yritysten kilpailukykyä pitää parantaa ja töitä tehdä enemmän. Muuten rahat loppuvat.
Lääkkeeksi hän tarjoaa muun muassa työajan pidentämistä.
– Olemme puhuneet jatkuvasti työurien pidentämisestä. Nyt viikkotyöaika on 37,5 tuntia. Entä jos päätettäisiin palata takaisin vanhaan kahdeksan tunnin työpäivään, jolloin viikkotyöaika nousisi 40 tuntiin? Satonen pohtii perjantaina ilmestyvän Nykypäivän haastattelussa.
Satonen kertaa työajan pidennyksen hyödyt: kuntatasolla säästyttäisiin veroäyrin nostolta ja teollisuudessa kilpailukyky parantuisi. Palvelualoilla taas pystyttäisiin pitämään asiakashinnat kilpailukykyisinä ja vähentämään merkittävästi työvoimakustannuksia.
– Kun viikkotyöaika nousisi 2,5 tunnilla, työn tuottavuus paranisi kuudesta seitsemään prosenttia. Teollisuudessa tämä tapahtuisi käytännössä pekkaset poistamalla.
Jatkuvasti kohonneet työvoimakustannukset ovat Satosen mukaan johtaneet muun muassa palveluiden keskittämiseen. Asiakkaan eli kansalaisen ajalle ei lasketa hintaa, kun palveluita keskitetään yhä suurempiin yksikköihin.
Surkuhupaisaksi esimerkiksi Satonen nostaa maaseudun poliisiputkien lopettamisen. Satosen kotimaakunnan Pirkanmaan ainoa putka löytyy Tampereelta.
– Kaikki talteen otettavat humalaiset ympäri maakuntaa kuljetetaan näin yksissä tuumin Tampereelle. Esimerkiksi Sastamalasta menee 2,5 tuntia partioaikaa, kun humalainen viedään Tampereelle putkaan, Satonen toteaa kirjassaan.
