– Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on tämän eduskunnan aikana kolmesti törmännyt eduskunnan perustuslakivaliokuntaan. Jokaisella kerralla valiokunta on löytänyt ehdotuksesta parikymmentä perustuslain vastaista kohtaa. Onko lainvalmistelu Suomessa todella näin huonoa, entinen kokoomuksen kansanedustaja ja ministeri Kimmo Sasi kysyy Verkkouutisten blogissaan.
Pitkäaikaisen perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasin mukaan todellinen vastaus löytyy siitä, että ”Suomessa on alettu tulkita perustuslakia uudella, ongelmallisella tavalla”.
Perustuslakivaliokunnan soten käsittelyssä antamat lausunnot tarvitsevat Kimmo Sasin mielestä huolellisen ulkopuolisen oikeudellisen analyysin.
– Mahdollisimman pian pitäisi teettää selvitys, vastaavatko perustuslakivaliokunnan kannat yleisiä eurooppalaisia lainsäätäjältä edellytettäviä ihmisoikeustulkintoja. Suomen ihmisoikeustulkinnat eivät voi poiketa merkittävästi yleiseurooppalaisista tulkinnoista, Sasi toteaa.
Perustuslaki takaa subjektiivisen eli suoraan laista johtuvan oikeuden välttämättömään toimeentuloon, akuuttiin terveydenhuoltoon ja maksuttomaan perusopetukseen. Sen sijaan muut sosiaaliset oikeudet kirjoitettiin vuoden 1995 perustuslakiuudistuksessa yleisesti julkiseen valtaan kohdistuvan edistämisvelvollisuuden muotoon.
– Perustuslain määräys ”julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut” on sosiaaliturvan heikoimman hierarkiatason kehotus edistää väestön terveyttä, Kimmo Sasi avaa.
Hänen mukaansa lähtökohtana oli tuolloin, että olemassa oleva sote-järjestelmä riittää täyttämään perustuslain vaatimukset. Valmistelijat vakuuttivat tätä Sasin mukaan valtiojohdolle silloisissa laman oloissakin.
– Tämä vielä vahvistettiin lausumalla perusteluissa, että ehdotetut perusoikeudet ovat ”riippuvaisia käytettävissä olevista voimavaroista”. Lainsäätäjän laajaa harkintavaltaa korostettiin toteamalla, että ”säännöksessä ei määritellä tarkoitetun sosiaaliturvan järjestämistapaa”, Sasi toteaa.
Tulkinta on muuttunut
Perustuslain kirjaus riittävistä sosiaali- ja terveyspalveluista vastaa Kimmo Sasin mukaan hyvin eurooppalaista tulkintalinjaa. Hän muistuttaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen todenneen, ettei sairaanhoidon ja terveydenhoidon resurssien jako kuulu tuomioistuimelle vaan kansallisille viranomaisille.
– Eli. Parlamentti päättää, hän summaa.
Ongelma onkin Sasin mukaan tulkinnassa.
Perustuslain alkuperäinen linjaus on hänen mukaansa muuttunut, kun perustuslakivaliokunta on ottanut kantaa hallituksen sote-esityksiin.
– Valiokunta katsoo, että se voi perustuslain perusteella arvioida, mitä ovat riittävät sote-palvelut. Valiokunta katsoo, että terveydenhuoltojärjestelmän on heti sen uudelleenorganisoinnista alkaen annettava erinomaiset palvelut kaikille kaikissa valtakunnan osissa. Rahaa on annettava niin paljon kuin sitä tarvitaan.
Sote-järjestelmän valmistelun painopiste onkin Kimmo Sasin mukaan siirretty eduskunnan asiantuntijavaliokunnasta, sosiaalivaliokunnasta, perustuslakivaliokunnalle.
Sasi pitää perustuslakivaliokunnan osallistumista hyvinvointijärjestelmien rakentamiseen ongelmallisena.
– Jos jotkut asiantuntijat ovat huolissaan järjestelmän toimimattomuudesta, ei sen pitäisi tarkoittaa ehdotuksen perustuslainvastaisuutta. Tämä logiikka poikkeaa täysin myös siitä, mitä perustuslain säännöksellä sitä säädettäessä tarkoitettiin, hän jatkaa.
Hänen mukaansa perustuslakivaliokunta on tehnyt täysin perustuslain alkuperäisen tarkoituksen vastaisesti perustuslakikysymyksiä asioista, jotka kuuluvat tavallisesti läntisissä demokraattisissa oikeusvaltioissa poliittisen harkinnan piiriin. Hän listaa kysymyksiä kuten terveyspalveluiden yhtiöittämisvelvollisuuden, rahoituksen, uudistuksen voimaantuloaikataulun ja EU-notifikaation.
Kimmo Sasin mukaan muiden oikeusalojen arvostetut juristitkin ovat katsoneet politiikan ja oikeuden sekoittuvan tulkinnoissa.
Sasi muistuttaa terveydenhuollon valinnanvapauden olevan eräs kansalaisten perustuslaissa vahvistettuja perusoikeuksia.
– Perustuslakivaliokunta tunnustaa oikeuden olemassaolon. Mutta se ei tee siitä mitään johtopäätöksiä. Se, että ihminen voi valita sekä yksityisen että julkisen terveyspalvelujen tuottajan välillä on huikea askel perusoikeuksien vahvistamisen suuntaan, Sasi toteaa.
– Koska moni valiokunnan käyttämä asiantuntija vierastaa yksityistä palvelutuotantoa, näkee valiokunta yksityisen tuotannon näennäisperustein ongelmana. Yksityisen yrityksen konkurssipelko, julkisesti rahoitetun tehtävän antaminen yksityiselle tai EU:n mahdolliset kilpailunetraalisuusvaatimukset on nostettu keinoiksi vastustaa perusoikeuksien vahvistamista, hän jatkaa.
LUE MYÖS:
”Ville Niinistön tulisi perehtyä tarkemmin” – näin asiantuntijat kaventavat poliitikkojen valtaa (VU 7.8.17)
