”Ville Niinistön tulisi perehtyä tarkemmin” – näin asiantuntijat kaventavat poliitikkojen valtaa

Ylikireä perustuslain tulkinta supistaa lainsäätäjien harkintavaltaa.

Ville Niinistön tulisi perehtyä tarkemmin siihen, mitä perustuslakiasiantuntijoiden kantoja on eniten kritisoitu, kokoomuksen juristikansanedustaja Ben Zyskowicz toteaa Verkkouutisille.

Hän nostaa esimerkiksi eduskunnan perustuslakivaliokunnan usein käyttämien professorien Tuomas Ojasen ja Juha Lavapuron aiemmin esittämät näkemykset muun muassa siitä, että hallitusohjelmassa kaavaillut säästöt tai maakuntauudistuksen 18 maakunnan määrä olisivat mahdollisesti vastoin perustuslakia. Ojanen ja Lavapuro ovat esittäneet kantojaan perustuslakiblogissa.

Zyskowiczin mukaan professorit eivät itsekään lopulta seisseet kantojensa takana.

– Joka tapauksessa näkemykset ovat osoittautuneet perustuslakivaliokunnan ratkaisujen valossa virheellisiksi.

Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö otti maanantaina twitterissä kantaa perustuslakiasiantuntijoiden tulkintojen arvosteluun. Hän kritisoi kokoomusta ”sosiaalioikeuksien haastamisesta”. Niinistön mukaan perustuslain tulkinta ei ole muuttunut 20 vuoteen ja on ollut vuodesta 2000 myönteinen TSS-oikeuksille ja perusoikeuksille.

– Se, mikä muuttunut, on pol. oikeiston ja lobbarien hyökkäykset perusoikeuksia vastaan, hän kirjoitti.

Ylitiukkaa tulkintaa

Ben Zyskowicz on ottanut vuosien saatossa toistuvasti kantaa ylikireää perustuslain tulkintaa vastaan. Zyskowiczin mukaan vaarana on ennen kaikkea lainsäätäjien harkintavallan kapeneminen.

Entinen kokoomuksen kansanedustaja ja ministeri ja pitkäaikainen perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi on samoilla linjoilla. Aihetta sivuavaa väitöskirjaa Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa kirjoittava Sasi kommentoi asiaa viikonloppuna Helsingin Sanomissa. Hän varoitti liian tiukkojen perustuslain tulkintojen loukkaavan parlamentaarista demokratiaa.

Sasin mielestä esimerkiksi yhdenvertaisuuskysymykset ovat nousseet kiihtyvällä vauhdilla yhä enemmän esiin muun muassa verotusasioissa. Hän huomauttaa, kuinka osa asiantuntijoista piti vuonna 2013 säädettyä niin kutsuttua eläkeläisten raippaveroa perustuslain vastaisena, koska eläkeläisiä kohdeltiin siinä eri tavoin kuin muita kansalaisia.

– Perusoikeudet ovat tulossa verotukseen. Periaatteita on hyvä ottaa huomioon, mutta jos tulkinnat ovat hyvin tiukkoja, niin se on äärimmäisen hankala juttu, Sasi sanoo.

Tällaisia mielipiteitä on tullut muualtakin kuin oikealta. Esimerkiksi vihreiden veteraanipoliitikko ja entinen ministeri Osmo Soininvaara totesi heinäkuun alussa perustuslakivaliokunnan sote-ratkaisun jälkeen tulevansa aina epäluuloiseksi kuullessaan jonkin uudistuksen kaatuneen perustuslakiongelmiin.

– Valiokunnan valtaa tosiasiassa käyttävät asiantuntijat ovat niin innostuneita siitä vallasta, jonka mahdollisuus venyttää perustuslaintulkintaa suuntiin, joita eduskunta ei voinut kuvitellakaan nykyisestä perustuslaista päättäessään, että käyttävät tätä valtaa kovin herkästi. Liipasinsormi on niin sanotusti herkistynyt. Usein tulkinnat ovat olleet ristiriidassa terveen järjen kanssa ja pakottaneet huonosti toimiviin ratkaisuihin, joiden huonoudesta kaikki osapuolet kärsivät, Soininvaara sanoi.

Hän on ottanut asiaan kantaa myös Jäähyväiset Eduskunnalle (2015) -kirjassaan. Siinä Soininvaara totesi vuoden 2000 perustuslakiuudistuksen jälkeisten tulkintojen jäykistäneen hallintoa ja tuoneen rationaalisen harkinnan rinnalle juristeriaa, ”lainopillista saivartelua”. Soininvaara jatkoi asiasta blogissaan.

– Erityisesti minua ihmetyttää, että perustuslakiasiantuntijat pitävät oikeutenaan muuttaa tulkintaa, kun olosuhteet ovat heidän mielestään muuttuneet. Toki lakien pitää seurata aikaa, mutta tuntuisi luontevalta, että kun lakia on aika muuttaa, uuden lain hyväksyminen kuuluisi eduskunnalle eikä kouralliselle perustuslakiasiantuntijoita. Miten voi samanaikaisesti olla toisaalta tarkka siitä, ettei eduskunnan lainsäädäntövalta luisu asetusten kautta valtioneuvostolle, ja toisaalta hyväksyä, että tätä paljon merkittävämpi osa lainsäädäntövallasta kuuluu perustuslain tulkinnan kautta kouralliselle perustuslakiasiantuntijoita, hän kysyi.

Perustuslakia liian tiukasti tulkitsevat edustavat Ben Zyskowiczin mukaan koulukuntaa, jonka mielestä lakia säätäessä olisi valittava aina parhaiten perusoikeutta toteuttava vaihtoehto sen sijaan, että annettaisiin poliittisen päättäjän harkita vapaasti, kunhan säädös riittää täyttämään perusoikeuden vähimmäisvaatimuksen.

Zyskowicz valottaa ylikireänä pitämäänsä tulkintatapaa esimerkillä. Professorit Tuomas Ojanen ja Martin Scheinin kritisoivat kaavailtua kerjäämisen kieltämistä voimakkaasti vuonna 2010 (Lainoppineet tyrmäävät kerjuukiellon HS 11.7.2010). Heidän mukaansa kerjuukiellossa olisi kyse etnisen alkuperän perusteella tehdystä profiloinnista, joka loukkaisi Euroopan ihmisoikeussopimusta ja perustuslakia.

Vaikka kielto olisikin koskenut muodollisesti kaikkia suomalaisia, pitivät professorit sitä Zyskowiczin mukaan perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisena siksi, että se olisi käytännössä tosiasiallisesti kohdistunut pääasiassa Romaniasta ja Bulgariasta tulleisiin kerjäläisiin, ja ollut siis siksi syrjintää.

Kerjääminen on kielletty suoraan kansallisella lailla tai mahdollista kieltää paikallistasolla useissa Euroopan ihmisoikeussopimukseen sitoutuneissa valtioissa, joiden perustuslaeissa on myös yhdenvertaisuuspykälä.

– Ilmeisesti näissä maissa on vähemmän kyvykkäät ja valppaat valtiosääntöasiantuntijat kuin meillä, Ben Zyskowicz toteaa.

Estääkö perustuslaki silpomiskiellon?

Ben Zyskowiczin mukaan kerjuukiellon kohdalla esitettyjä hänen mielestään virheellisiä perusoikeusnäkemyksiä voidaan havainnollistaa vielä paremmin soveltamalla samaa logiikkaa ehdotettuun naisten sukuelinten silpomisen kriminalisointiin.

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) nosti asian esiin Ylen A-studiossa viime viikolla. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on puoltanut sekä miesten että naisten ympärileikkauksien kieltoa. Asiasta ei ole Suomessa erillistä säädöstä ja naisten sukuelinten silpomista käsitellään tilanteeseen sopivien rikoslain pykälien nojalla.

– Jos noudatettaisiin Scheininin ja Ojasen minun mielestäni väärää logiikkaa, olisi myös tyttöjen sukuelinten silpomisen erilliskriminalisointi, jota muun muassa ihmisoikeusjärjestöt ja lapsiasiavaltuutettu ovat vaatineet, Suomen perustuslain vastainen, Zyskowicz toteaa.

– Vaikka se periaatteessa kohdistuisi kaikkiin Suomessa, tietää jokainen, että se kohdistuu tosiasiallisesti vain niihin vähemmistöryhmiin, joiden ikivanhaan kulttuuriin tällainen tyttöjen sukuelinten silpominen eli niin sanottu tyttöjen ympärileikkaus kuuluu, hän jatkaa.

Tämä tarkoittaisi siis sitä, että silpomiskieltoa olisi Zyskowiczin vastustaman kireän perusoikeustulkinnan mukaan pidettävä perustuslaissa taatun yhdenvertaisuuden ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen loukkauksena.

Zyskowicz sanoo varautuvansa vasta-argumenttiin. Sen mukaan kerjäämisen kieltäminen on ihmisoikeusnäkökulmasta negatiivinen ja tyttöjen ympärileikkauksen kriminalisointi positiivinen asia.

– Entäs sitten poikien ympärileikkauksen kieltäminen? Sen kohdalla hajoavat kannat siitä, onko se ihmisoikeuksien näkökulmasta hyvä vai huono ratkaisu. Poikavauvojen fyysistä koskemattomuutta korostavat pitävät kieltoa hyvänä ja ne, jotka korostavat uskonnonvapauden ja kulttuurin merkitystä taas eivät, hän vastaa.

Korkeimman oikeuden tämänhetkisen ratkaisukäytännön mukaan muista kuin lääketieteellisistä syistä tehty pojan ympärileikkaus täyttää pahoinpitelyn tunnusmerkistön, mutta ei ole rangaistava tilanteessa, jossa sitä voidaan pitää lapsen edun mukaisena.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt