Ukrainassa 2013–2014 tapahtunut Euromaidan-vallankumous johti merkittävään Venäjän taloudellisen, poliittisen ja pehmeän vallan vaikutuksen vähenemiseen Ukrainassa. Kehitys ei kuitenkaan ollut pysyvää, selviää Ulkopoliittisen instituutin tuoreesta raportista (FIIA Briefing Paper)
Raportin mukaan Ukrainan riittämättömät uudistukset ja vanhan eliitin häikäilemätön käytös ovat estäneet yleisen kehityksen sekä erityisesti Venäjän ja Ukrainan suhteiden uuden mallin syntymistä.
– Eliitin väliset siteet ovat säilyneet, ja julkisuudelta piilossa oleva toiminta on jatkunut. Tämä uhkaa merkittävällä ja realistisella tavalla Ukrainan täyden itsenäisyyden saavuttamista Moskovasta.
– Venäjä on perinteisesti ylläpitänyt Ukrainan poliittisen ja taloudellisen eliitin korruptiota energiahankkeiden avulla. Tämä on jälleen vahvistumassa.
Korruptio on Ukrainassa suuri ongelma. Poliitikot käyttävät hyväksi asemaansa päästäkseen käsiksi valtion omaisuuteen. Sitten omaisuutta hyödynnetään poliittisiin tarkoituksiin ja oman uudelleenvalinnan varmistamiseen.
– Hämärät energiasopimukset saattavat tarjota Venäjä-mielisille ja populistisille poliittisille voimille resursseja ja mahdollisuuksia.
Raportin mukaan Venäjä saattaa käyttää hyväksi epämääräisiä suunnitelmia saadakseen takaisin asemansa, jotka se menetti maassa.
– Venäjän vaikutusvalta voi palata Ukrainassa entiselleen presidentin- ja parlamenttivaalien myötä vuonna 2019.
Ukrainan presidentti Petro Poroshenkon väitetään olevan sitoutunut suojelemaan sisäpiirinsä talousintressejä.
– Lähestyvät presidentin- ja parlamenttivaalit voivat olla käännekohta. Jos Petro Poroshenkon uudelleenvalinta osoittautuu mahdolliseksi oppositioblokin kanssa solmitun salaisen vaaliliiton myötä, Ukrainan kipeästi kaipaamat uudistukset pysähtyvät.
– Yhteiskunnallinen pettymys ja eliittiä kohtaan tunnettu viha saattavat sataa suoraan Venäjä-mielisten poliittisten voimien laariin parlamenttivaalikampanjan aikana, mikä haittaisi merkittävästi Ukrainan pyrkimyksiä kohti Eurooppaa ja EU:ta.
Raportin mukaan riskinä on, että lännen tuen ehdollisuus Ukrainalle lisää tiettyjen ukrainalaisten eturyhmien houkutusta “normalisoida” suhteet Moskovaan. Se koskee myös valtaapitävää eliittiä.
– Ehdollisuuden esittäminen hyökkäyksenä Ukrainan suvereniteettia kohtaan on jo tullut osaksi kansallista puhetta.
– Länsimaiden päättäjien pitäisi olla tietoisia riskistä, mutta sen takia ei pitäisi luopua periaatteellisesta asenteesta Ukrainan uudistuksiin.
