Yhdysvaltojen päätös vetäytyä Afganistanista ja sitä seurannut sekasorto ovat nostaneet Rachel Ellehuusin ja Pierre Morcosin mukaan esiin useita epämiellyttäviä tosiasioita USA:n ja Euroopan suhteiden nykytilasta.
– Eurooppalaisille se on osoittanut sekä heidän kyvyttömyytensä vaikuttaa Yhdysvaltojen päätöksentekoon että voimattomuutensa omien intressiensä puolustamisessa ilman Washingtonin tukea, Center for Strategic and International Studies -ajatushautomossa työskentelevät tutkijat kirjoittavat tuoreessa analyysissaan.
– USA:lle se on osoittanut, että vaikka se haluaa Euroopan ottavan enemmän vastuuta oman naapurustonsa turvallisuudesta ja puolustuksesta, useimmilta eurooppalaisilta valtioilta puuttuu edelleen siihen tarvittava poliittinen tahto ja suorituskyvyt, he sanovat.
Niin Saksan liittokansleri Angela Merkel kuin Britannian puolustusministeri Ben Wallace ovat heidän mukaansa selittäneet, että Afganistan-operaation jatkaminen eurooppalaisin voimin ei yksinkertaisesti ollut mahdollista.
– Vaikka jotkut eurooppalaiset poliitikot tätä vaikeroivat, Euroopan asevoimien surkean tilan ei pitäisi tulla yllätyksenä. Puolustusmenoja on supistettu vuosikymmenten ajan, minkä seurauksena valmiudessa ja suorituskyvyissä on merkittäviä puutteita ilmatankkauksesta tiedusteluresursseihin ja strategisiin kuljetuksiin, tutkijat toteavat.
Naton rooli muuttuu
Ellehuus ja Morcos ennustavat Afganistanin opetusten jouduttavan kehitystä, jossa Nato panostaa yhä selvemmin yhteiseen puolustukseen ja jättää kriisinhallinnan Euroopan ulkopuolisilla alueilla taka-alalle.
– Jo ennen Afganistanin kriisiä jäsenmaiden poliittinen tahto osallistua kalliisiin ja kestoltaan epäselviin operaatioihin Naton vastuualueen ulkopuolella oli laskussa. Vuodesta 2014 Nato on jälleen keskittynyt yhteiseen puolustukseen. Useat jäsenmaat ovat myös suunnanneet yhä enemmän voimavaroja kansallisiin turvallisuusprioriteetteihinsa – esimerkiksi Ranska terrorismin torjuntaan ja Italia laittoman maahanmuuton seurausten hallintaan, he sanovat.
Samaan aikaan Eurooppa ja Yhdysvallat todennäköisesti myös täsmentävät operaatioihin liittyvää työnjakoaan. Esimerkiksi Irakissa eurooppalaiset valtiot ovat ottamassa aiempaa enemmän vastuuta Naton koulutusmissiosta edellyttäen, että USA kantaa edelleen vastuun joukkojen suojelusta, ilmakuljetuksista ja tiedustelusta.
Tuleviin operaatioihin lähtee heidän mukaansa yhä useammin halukkaiden valtioiden muodostama ketterä koalitio eikä jähmeäksi ja joustamattomaksi koettu Nato.
