Kirjoittaja mukaan Suomella ei ole varaa tyhjäkäyntiin opinnoissa. LEHTIKUVA / MARKKU ULANDER

Matti Wiberg: Nuorempana yliopistoon, nopeammin valmiiksi

Vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että opiskelijat tulevat yliopistoon kovin myöhään ja niin ikään valmistuvat sieltä tarpeettoman vanhoina. Opiskelun aloittaminen viivästyy monilla ja opiskelu kestää vielä useammilla tarpeettoman pitkään.

Sen lisäksi, että yliopistoon tullaan tarpeettoman vanhana, siellä ollaan tarpeettoman pitkään ja molempien näiden seikkojen takia yliopistosta valmistutaan tarpeettoman vanhoina. Seurauksena on suunnattomia kansantaloudellisia tappioita ja akateemisten työurat lyhenevät, mikä haittaa paitsi kansantaloutta niin myös akateemisia henkilöitä itseään, mm. eläkekertymää.

Aivan liian moni lukion päättänyt ei pääse heti haluamaansa yliopistoon opiskelemaan haluamaansa oppiainetta.
Välivuodet vievät monen nuoren elämästä paljon hukka-aikaa. Koko välivuoden käsite on kuitenkin perin kummallinen: Ei elämässä ole välivuosia!

Opiskelijoiden pitää päästä yliopistoon nykyistä nuorempina ja myös valmistua nykyistä nuorempina. Meillä valmistutaan maisteriksi tyypillisesti vasta siinä vaiheessa, kun muualla Euroopassa jo väitellään.

Meillä myös opiskeluajat ovat tarpeettoman pitkiä. Ei kukaan kuitenkaan opiskele seitsemää vuotta maisteriksi, vaan seitsemänä vuotena. Se on aivan eri asia, joka keskustelussa useimmiten unohtuu tai jää huomiotta.

Opintotukea saa nykyään turhan vaatimattomilla suorituksilla. Opiskelijoilta pitää vaatia enemmän opintosuorituksia opintotuen vastineeksi.

Jokseenkin jokainen yliopistossa kirjoilla oleva opiskelija kykenee halutessaan tehostamaan opiskeluvauhtiaan nykyisestä. Yhteiskunnallisessa katsannossa tämä yliopistossa haahuilu on suunnatonta haaskausta.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on yhdessä korkeakoulujen kanssa linjannut siirtyä opiskelijavalinnoissa pääosin todistusvalintaan vuoteen 2020 mennessä. Pääsykokeet ovatkin tarpeettoman kallis tapa järjestää yliopistojen sisäänotto. Ne rajoittavat hakijoiden mahdollisuuksia hakea samanaikaisesti usealle alalle. Pääsykokeet eivät myöskään ole erityisen etevä tapa mitata hakijoiden motivaatiota.

Mutta onko opetus- ja kulttuuriministeriö ratkomassa oikeaa ongelmaa?

Tästä ei ole mitään varmuutta, sillä ministeriö ei ole ollut tarpeeksi selkeä linjauksissaan eikä se ole täsmällisesti kertonut, mitä ongelmaa se on ratkomassa.

Miten hyvin koulumenestys ennustaa opiskelumenestystä yliopistossa? Häkellyttävästi tätä ei tiedetä. Asiaan liittyy lukuisia vaikeita mittausongelmia. Opiskelumenestyksen käsitekin on hieman hämärä, sillä se voi tarkoitta monia eri asioita, kuten esimerkiksi suoritettujen arvosanojen laadukkuutta tai opiskeluvauhdin joutuisuutta.

Koulu- ja yliopisto-opintomenestyksen korrelaatiosta ei tiedetä tarpeeksi. Suomessa kuitenkin olisi periaatteessa saatavilla runsaasti dataa, joka voisi valottaa tätä.

Jos koulumenestys ennustaa erinomaisesti opintomenestystä, pääsykokeista luopuminen voisi olla hyvinkin järkevää. Ellei näin ole, niin luopuminen ei ehkä ole mielekästä.
Jostain syystä ministeriö ei ole panostanut asian selvittämiseen. Nykyinen hosuminen ei ennusta laatuisaa tulosta.

Matti Wiberg

Matti Wiberg

Matti Wiberg on valtio-opin professori Turun yliopistossa.

Kommentit