Hallitus antoi tänään eduskunnalle esityksen vaihtelevan työajan sopimuksista.
Niin sanotuissa nollatuntisopimuksissa työaikaehto on sovittu kiinteän työtuntimäärän sijasta liukuvana. Nykyisiin nollatuntisopimuksiin liittyy epäkohtia, joiden ratkaisemiseen hallituksen esitys tähtää.
Vaihtelevan työajan sopimiselle määritellään käyttöala. Vaihtelevasta työajasta ei saisi sopia, jos työnantajalla olisi kiinteä työvoimatarve. Jos työvoimatarve on kiinteä, työaikaehdonkin on oltava kiinteä. Jos työvoimatarve vaihtelee, työaikaehtokin saa perustua vaihtelevaan työaikaan.
Vaihtelevan työaikaehdon alarajaa ei saisi sopia pienemmäksi kuin todellinen työvoimatarve edellyttää. Jos työvoimatarve esimerkiksi vaihtelee 20 ja 30 tunnin välillä, ei olisi sallittua sopia 0-30-tunnin sopimuksesta.
Säännöksen tarkoituksena on estää työsuhdeturvan kiertäminen vaihtelevaa työaikaehdon avulla.
Sairausajan palkka maksettava, jos työvuorosta sovittu
Esityksessä täsmennetään sairausajan palkan maksuvelvollisuutta vaihtelevaa työaikaa käytettäessä. Sairausajan palkka pitäisi maksaa silloin, kun työkyvyttömyysaikaan kohdistuva työvuoro on merkitty työvuoroluetteloon, siitä on muutoin sovittu tai olosuhteisiin nähden voidaan pitää selvänä, että työntekijä olisi työkykyisenä ollut työssä.
Irtisanomisajan tarkoituksena on antaa toiselle sopijapuolelle mahdollisuus varautua työsuhteen päättymisen seurauksiin. Käytännössä tämä tarkoitus voi jäädä täyttymättä, jos työnantaja irtisanoo työsopimuksen ja lopettaa samalla työn tarjoamisen.
Esityksessä ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan jos työnantajan irtisanomisaikana tarjoaman työn määrä alittaa viimeistä työvuoroa edeltäneiden 12 viikon keskimääräisen työn määrän, työnantajan on korvattava alituksesta aiheutuva ansionmenetys.
Työvuoroista kerrottava viikko etukäteen
Jokaisella työpaikalla on oltava työvuoroluettelo, josta ilmenee työajan alkamiset ja päättymiset. Työvuoroluettelo on laadittava niin pitkäksi ajaksi kuin mahdollista, ja se on annettava viikkoa ennen siinä tarkoitetun ajanjakson alkamista.
Työvuoroluetteloa koskevilla muutoksilla on tavoitteena parantaa ennakoitavuuden ja työntekijä saa tiedon työvuoroistaan nykyistä aikaisemmin. Toinen tavoite on selkeyttää nykyistä oikeustilaa sen suhteen, lukeutuuko työaika työaikalain tarkoittamaksi säännölliseksi työajaksi vai lisätyöksi.
Lisäksi työaikalakia muutettaisiin siten, että vaihtelevaa työaikaa noudattava työntekijä ei voisi työsopimuksessaan antaa kestoltaan rajoittamatonta lisätyösuostumusta.
Kohtuuttomista karensseista eroon
Nollatuntisopimuksen ajalta voi jo nykyisin saada soviteltua työttömyysetuutta, jos työtä on tarjolla vain vähän. Nollatuntisopimuksen irtisanomisen takia mahdollisesti asetettava korvaukseton määräaika eli ns. karenssi saattaa kuitenkin joissakin tilanteissa olla kohtuuton.
Työstä eroamiseen liittyvät ongelmat ratkaistaisiin esityksen mukaan siten, että korvauksetonta määräaikaa ei asetettaisi, jos työntekijä irtisanoutuu, eikä työtä ole viimeisten 12 viikon aikana ollut millään viikolla tarjolla pääsääntöisesti vähintään 18 tuntia. Tuntiraja on sama, joka kerryttää työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevaa työssäoloehtoa.
Tarkoituksena ei ole luoda yleistä perustetta erota työstä ilman korvauksetonta määräaikaa. Tämän vuoksi muutoksen ulkopuolelle on rajattu tilanteet, joissa työntekijälle taataan työsopimuksessa jokin tietty määrä työtunteja.
Muutosten on tarkoitus tulla voimaan 1.6.2018.
