Ruotsin suurin päivälehti Dagens Nyheter, DN, varoitti viime viikolla painavin sanakääntein Venäjän muodostamasta sotilaallisesta uhasta ja muistutti, että luotettavimmat turvatakuut maa saisi liittymällä Natoon.
DN:n Nato-myönteinen pääkirjoitus on ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan keskittyneen ruotsalaisen ajatushautomo Frivärldin vanhemman tutkijan Patrik Oksasen mukaan uusi esimerkki maan turvallisuuspoliittisen keskusteluilmapiirin kehittymisestä aiempaa avoimempaan suuntaan.
– On voitu jo jonkin aikaa havaita, että Nato-jäsenyyden näkymä on normalisoitunut ruotsalaisessa keskustelussa, hän sanoo Verkkouutisille.
Vedenjakajana Oksanen pitää vuotta 2015, jolloin sekä Ruotsin keskustapuolue että kristillisdemokraatit luopuivat aiemmasta linjastaan ja asettuivat maltillisen kokoomuksen ja liberaalien tavoin Nato-jäsenyyden kannalle.
– Jotta Ruotsin jäsenhakemus voisi ajankohtaistua, tarvittaisiin käänne ennen kaikkea sosiaalidemokraattien piirissä, mutta sellainen saattaisi tapahtua myös ruotsidemokraattien taholla. Molemmissa puolueissa on Nato-myönteisiä pohjavirtauksia, vaikka vahvat vastavoimat estävätkin tällä hetkellä jäsenyyden, hän toteaa.
Realismi valtaa alaa
Asetelma pääministeri Stefan Löfvenin johtamassa sosiaalidemokraattisessa puolueessa on Oksasen mukaan merkittävästi muuttunut sen jälkeen, kun idealistisesta ja pasifistisesta politiikastaan tunnettu Margot Wallström erosi ulkoministerin tehtävästä ja tilalle nousi Ann Linde, realistina pidetyn puolustusministeri Peter Hultqvistin hengenheimolainen.
Tammikuisessa Sälenin turvallisuuskonferenssissa oli Oksasen mukaan virkistävää havaita, että puolustusministeriön ja ulkoministeriön välinen enemmän tai vähemmän avoin kitka oli väistynyt, ja ministerit puhuivat pitkästä aikaa samassa äänialassa. Wallströmin aikana vastaavaa ei tapahtunut.
– Strategisena viestinä se oli hyvin tervetullut, Oksanen sanoo.
Vaikka Ruotsin Nato-jäsenyyden vastustus on eri puolueissa entistä vähäisempää ja poliitikoista yhä useampi on asettunut liittymisen kannalle, äänestäjät eivät Oksasen mukaan edelleenkään pidä kysymystä kovin tärkeänä.
– Pelkään, että todellista Nato-keskustelua aletaan käydä vasta minuuttia vaille kaksitoista, jolloin on itse asiassa jo liian myöhäistä, hän toteaa.
Suomi-yhteistyölläkin vaikutuksensa
Puolustusyhteistyön tiivistäminen Suomen kanssa heijastuu sekin osaltaan ruotsalaisiin Nato-pohdintoihin.
– On selvää, että Ruotsin ja Suomen syventynyttä puolustusyhteistyötä voivat käyttää argumenttina sekä ne, jotka haluavat Natoon, että ne, jotka eivät halua, Oksanen sanoo.
Ruotsin Nato-jäsenyyteen kielteisesti suhtautuvat katsovat hänen mukaansa yhteistyön Suomen kanssa tuottavan riittävästi sotilaallista turvaa.
– Naton kannattajien analyysi on puolestaan sama kuin Suomen ja Ruotsin valtiojohdon: jos Yhdysvallat vetäytyisi, lihasvoimaa katoaisi taustalta aivan liian paljon. Meillä ei siis turhaan ole USA:n kanssa kolmikantayhteistyötä, jonka puitteissa esimerkiksi amerikkalaiset erikoisjoukkokouluttajat ovat harjoitelleet yhdessä Ruotsin kodinturvajoukkojen kanssa, hän toteaa.
Puoluepoliittisesti sitoutumaton Frivärld-ajatushautomo on ilmoittanut pitävänsä Natoa rauhan ja vakauden takaajana Ruotsin lähialueilla.
