”Muistan hyvin käyntini Papenburgissa, Meyer Werftin Saksan telakalla sopimusneuvottelujemme tunnusteluvaiheessa. Tiesimme jo matkaan lähtiessämme – minä, erityisavustajani, ylijohtaja Petri Peltonen työ- ja elinkeinoministeriöstä sekä eräästä investointipankista palkattu neuvonantajamme – että matka saattoi olla käänteentekevä. Emme hiiskuneet matkasta kenellekään, pääministeri Kataista lukuun ottamatta. Jopa matkalaskuni julistettiin TEM:ssa salaiseksi, ettei kukaan saisi vihiä siitä, kenen kanssa kauppaa hieroimme”, Euroopan investointipankin nykyinen varapääjohtaja Jan Vapaavuori kertoo torstaina ilmestyneessä kirjassaan Puoliholtiton Suomi (Otava).
Vapaavuori kertoo ihastelleensa Papenburgissa telakalla kehitettyjä ratkaisuja tuottavuuden lisäämiseksi. Luottamus neuvottelijoiden välille syntyi vähitellen useampien tapaamisten myötä.
”Käydessämme aivan viimeisiä neuvotteluja puolisen vuotta myöhemmin, perheen pää Bernhard Meyer pahoitteli minulle, että he olivat niin tiukkoja eräissä osakassopimuksemme yksityiskohdissa. Vastasin tämän olevan pelkästään myönteistä. Tarvitsimme periksiantamattoman, ammattimaisen ja harjoitukseen vahvasti sitoutuneen kumppanin, jotta voimme saada Turun telakan taas lentoon, ja että olisin päinvastoin ollut pettynyt, mikäli he olisivat antaneet helpolla periksi”.
Vapaavuori kertoo, että neuvotteluissa pelattiin ”tiukasti, mutta avoimin kortein”.
”Luottamuksen lujittamiseen pyrki sekin, että Suomen valtio asetti Meyer Turun hallitukseen omina edustajinaan hallituksen eräänlaisen luottohenkilön, hallitusammattilainen Lauri Ratian ja TEM:n virkamiehenä toimivan Janne Känkäsen. Nämä olivat keskeisesti vaikuttamassa ratkaisun syntyyn ja nauttivat Meyerin perheen täyttä luottamusta”.
Vapaavuori kertoo, että hallitusnimitysten yhteydessä hän joutui ainoan kerran antamaan suoraa omistajaohjausta valtion omistajatahona toimineelle Teollisuussijoitukselle.
”Toiminta ei ollut governance-kriteerein tyylipuhdasta ja johti Teollisuussijoituksen hallituksen puheenjohtajan Jukka Alhon eroon. Lopputulos oli kuitenkin mielestäni valtio-omistajan selkeä etu”.
Vapaavuori muistuttaa kirjassaan myös, että Turun telakan sopimuksen yhteydessä neuvottelijat onnistuivat saamaan valtiolle korealaisomistajalta arkitsen laivanrakennuksen suunnitteluun erikoistuneen Aker Arcticin osake-enemmistön ja turvaamaan sen alan osaamisen säilymisen Suomessa.
”Tästä voi jatkossa olla paljonkin iloa suomalaiselle arktiselle meriteollisuudelle”.
