Historioitsija Nikolai Syromjatnikovin mukaan feikkiuutiset on ollut eri nimillä Moskovan toiminnan ydintä jo tammikuusta 1923 alkaen, vaikka nykyisen presidentin Vladimir Putinin hallintoa on pidetty feikkiuutisten tuotannon pioneerina.
Tekaistut uutiset olivat Syromjatnikovin mukaan Neuvostoliiton johtajien menestyksen kannalta kriittisen tärkeitä.
Syromyatnikovia siiteeraa Window on Eurasia -blogissa tutkija Paul Goble. Hänen mukaansa tammikuun 11. päivänä 1923 sisäasiainkansankomissariaatin varajohtaja Iosif Unslikh pyysi Politbyroota antamaan luvan perustaa disinformaation toimisto valtion hallintoon. Politbyroo myönsi luvan.
Syromjatnikov viittaa kahteen lähteeseen: Jevgeni Zhirnovin historia-artikkeliin ja Lenid Shbarshinin muistelmiin The Last Battle of the KGB.
Politbyroon tarkoituksena oli kerätä informaatiota, joka saattaisi kiinnostaa ulkomaiden tiedustelupalveluita ja saada tietoa, miten paljon tiedustelupalvelut saivat tietoa neuvostosalaisuuksista. Tarkoituksena oli myös johtaa ulkomaisia hallintoja harhaan.
Uutisia haluttiin levittää maan sisäisestä tilanteesta, sotilaallisesta tilasta ja hallituksen työstä.
Neuvostoliiton panostukset disinformaatioon jatkuivat 1930-luvulla. Toisen maailmansodan aikana julkaistiin radio-ohjelmaa, joka oli kohdennettu Saksan armeijaa vastaan. 1950-luvulla Moskova levitti feikkijuttuja amerikkalaisten toiminnasta Korean sodassa.
Syromjatnikovin mukaan ”länsimainen vasemmistomedia nieli ja levitti feikkiuutisia”. Neuvostoliiton toimittajat lähettivät rahaa ja jutut länsimaisille kollegoilleen, jotka päästivät uutiset läpi.
Syromjatnikov viittaa entiseen KGB-upseeri Leonid Sherbarshiniin, jonka kertoman mukaan myöhäisellä neuvostoajalla ei ollut vaikeaa löytää länsimaista journalistia, joka suostuisi tekemään Neuvostoliittoa suosivan artikkelin. Nämä jutut eivät useinkaan joutuneet muiden länsitoimittajien lähdekritiikin syyniin.
