Turun ja Helsingin yliopistojen yhteistutkimuksessa havaittiin koronapandemiaan liittyvän etäisyydenpidon ja eristäytymisen vaikuttaneen hoivakotiasukkaiden ja heidän läheistensä hyvinvointiin monin tavoin.
Keväällä 2020 läheisten vierailut hoivakoteihin oli kielletty, kun taas kesällä ja syksyllä tapaamisia järjestettiin ulkona ja asukkaiden huoneissa erilaisin turvajärjestelyin. Myös aktiviteetit, juhlat ja hoivakodin ulkopuoliset palvelut kuten fysioterapia ja kampaamopalvelut oli useimmissa paikoissa lakkautettu poikkeustilanteen ajaksi. Osassa hoivakodeista oli myös minimoitu asukkaiden väliset kontaktit.
Läheisten mukaan asukkaiden vointi heikkeni huomattavasti etäisyydenpidon aikana.
– Joidenkin asukkaiden toimintakyky alentui tarkastelujaksolla lyhyessä ajassa, ja muistisairaudet etenivät nopeasti. Asukkaat olivat myös aiempaa yksinäisempiä ja surullisempia – jotkut menettivät elämänhalunsa kokonaan, toteaa Turun yliopiston hoitotieteen laitoksen tutkijatohtori Jenny Paananen tiedotteessa.
Myös valtaosa läheisistä koki ahdistusta, ikävää ja stressiä tilanteen vuoksi.
– Läheiset olivat huolissaan asukkaiden voinnista, ja osa pelkäsi menettävänsä viimeiset mahdollisuudet viettää aikaa yhdessä. Useissa hoivakodeissa myös asukkaan koskettaminen oli kielletty, mikä turhautti läheisiä, sillä heille hoivaan osallistuminen esimerkiksi syöttämällä, kampaamalla tai silittelemällä oli ollut merkittävä osa vierailua, Paananen kertoo.
Erityisesti pitkälle edennyttä muistisairautta sairastavien, puhumattomien asukkaiden läheisille vieraileminen turvaetäisyyden päästä saattoi olla ahdistavaa, sillä yhteyttä oli vaikeaa muodostaa. Epäreiluiksi koetut säännöt heijastuivat negatiivisina asenteina hoivakoteja kohtaan.
Uusia keinoja yhteydenpitoon
Läheiset olivat kuitenkin tyytyväisiä uudenlaisiin yhteydenpitokeinoihin, joita hoivakodeissa oli kokeiltu. Hoivakodista saadut puhelut, kirjeet ja kuvaviestit koettiin mieleisinä, ja osa oli lähentynyt hoivakodin henkilöstön kanssa poikkeustilanteen ansiosta.
– Kaikilla tällaisia myönteisiä kokemuksia ei kuitenkaan ollut, ja läheisiltä saattoi puuttua tietoa, milloin ja kuinka hoivakotiin voi olla yhteydessä. Osa läheisistä myös ajatteli yhteydenpidon haittaavan hoitajien työskentelyä ja vältti yhteyden ottamista tästä syystä, Paananen huomauttaa.
Läheisiin kohdistuikin ristiriitaisia paineita: koska heidän tuli huolehtia asukkaiden hyvinvoinnista mutta myös osoittaa tekevänsä parhaansa tartuntojen minimoimisessa, he kokivat syyllisyyttä sekä etäisyyden että yhteyden pitämisestä.
– Tutkimustulokset osoittavat, että asukkaiden sosiaalista hyvinvointia ei ole huomioitu riittävän hyvin koronapandemian aikana. Kulloinkin voimassa olevia valtakunnallisia ohjeistuksia on tulkittu hoivakodeissa eri tavoin, ja lisäksi näyttää siltä, että osassa hoivakoteja on laadittu omia, valtakunnallista ohjeistusta tiukempia sääntöjä ilman riittäviä perusteita, Paananen summaa.
Jatkossa tilanteissa, joissa hoivakotien ulkopuolisia kontakteja joudutaan välttämään, olisi tärkeää kompensoida puuttuvia sosiaalisia kontakteja ja aktiviteetteja hoivakotien sisällä.
– Hoivakotien olisi myös syytä päivittää viestintästrategiaansa niin, että poikkeustilanteita varten olisi olemassa selkeä protokolla, joka huomioisi läheisten tarpeen saada tietoa asukkaan voinnista ja voimassa olevista ohjeista sekä mahdollistaisi läheisten osallistumisen asukkaiden elämään mielekkäällä tavalla, Paananen haastaa.
Tutkimusta varten haastateltiin 41 hoivakotiasukkaan läheistä toukokuun ja joulukuun 2020 välisenä aikana.
