Turun yliopistossa tarkistetaan viikolla Juha-Matti Ritvasen valtiotieteiden väitöskirja Mureneva kulmakivi. Suomi, Neuvostoliiton hajoaminen ja YYA-sopimuksen loppuvaiheet 1989–1992.
Väitöskirjassa kerrotaan ensi kertaa yksityiskohtia Neuvostoliiton sortumisen jälkeiseen uuteen aikaan siirtymisestä, jolloin Suomen johdossa päätettiin lopettaa yhteydenpito KGB:n Helsingin-residenttiin. Tilalle tulivat normaalit valtioiden välisten suhteiden käytännöt – mutta muutos ei tapahtunut kitkatta.
Viimeinen KGB:n ulkomaantiedustelun Helsingin-päällikkö eli residentti oli Feliks Karasev. Hän oli presidentti Mauno Koiviston yhteysmies Kremliin 1985–1991.
Venäjän ottaessa Neuvostoliiton paikan KGB:tä seurasi SVR.
– SVR:n residentiksi asetettiin Moskovassa ehdolle kenraalimajuri Anatoli Korendjasev. Korendjasev ei ollut koskaan palvellut Suomessa, eikä osannut kieltä. Uuden nimityksen takana oli SVR:n ensimmäinen päällikkö, akateemikko Jevgeni Primakov. Korkean tuen vuoksi asiaa pidettiin niin selvänä, että Korendjasev saapui jo Helsinkiin esittäytymään Suojelupoliisin uudelle päällikölle Eero Kekomäelle ja Tehtaankadun lähetystön tiedusteluvirkailijoille, väitöskirjassa todetaan.
Suojelupoliisilla oli kuitenkin tieto, että Korendjasev oli 1980 poistettu Ranskasta, kun hän oli jäänyt kiinni ranskalaisen Nato-virkamiehen värväyksestä. Virkamies oli saanut 10 vuotta vankeutta.
Vielä keväällä 1990 suojelupoliisin päällikkö Seppo Tiitinen oli puolustanut kärähtäneiden tiedustelijoiden päästämistä Suomeen, koska silloin voitiin ”ne vähäiset verkonriekaleet panna sinne, missä kalan tiedetään varmasti liikkuvan ja käyvän pyydykseen”.
Nyt Suomi linjasi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, ettei muualta karkotettuja enää hyväksytä ja jo hyväksytytkin yritettäisiin saada pois. Heistä oli ”seitsemän nimeä sisältävä lista”.
Samalla presidentin erityissuhde neuvostotiedustelun residenttiin ja myös supon päällikköön lopetettiin.
Suojelupoliisin uusi päällikkö Eero Kekomäki tapasi Korendjasevin Helsingissä ja selitti, miksi nimitys ei olisi viisasta. Residenttiehdokas kuitenkin vähätteli kielitaidon ja maantuntemuksen puutettaan ja tulkitsi Kekomäen reaktion varauksellisen myönteiseksi.
Primakov pyysi yhä tukea Korendjaseville. Kekomäki torjui sen.
Toisena ehdokkaana Feliks Karasev toi presidentin kansliapäällikkö Jaakko Kalelalle esiin Suomessa jo kahdesti olleen Valeri Marejevin.
– Primakov joutui vaihtamaan ehdokasta, mutta ei antanut paikkaa myöskään Suomi-mafian jäsenille. Karasevin seuraajaksi näyttää valikoituneen Valeri Kartuzov. Kartuzovin kausi Suomessa jäi kuitenkin syystä tai toisesta lyhyeksi. Hänet kutsuttiin kotiin jo parin vuoden kuluttua. Tällä kertaa Primakov viimein suostui Marejeviin. SDP:n pitkäaikainen kansanedustaja Erkki Tuomioja kertoo julkaistujen päiväkirjojensa ensimmäisessä osassa, miten syyskuussa 1993 Tehtaankadulle oli ilmaantunut ”entinen kotiryssä” Valeri Marejev. Tiettävästi Marejev johti Venäjän residentuuraa Helsingissä vuodesta 1994, väitöskirja kertoo.
