Murrosiän ajoitus selittää silti vain pienen osan eroista tyttöjen ja poikien koulumenestyksessä, selviää Tuomas Pekkarisen ja Kristian Koerselmanin VATT:lle tekemästä tutkimuksesta.
Loppuelämän kannalta tärkeät päätökset toisen asteen koulutuksesta tehdään juuri niinä vuosina, kun sukupuolten väliset erot murrosiän kehityksessä ovat suurimmillaan. Siksi murrosiän ajoitusta pidetään yhtenä selittävänä tekijänä sille, miksi tytöt suoriutuvat paremmin koulujärjestelmissä lähes kaikkialla kehittyneissä maissa.
Laajaan brittiaineistoon pohjautuvan tutkimuksen mukaan lapsen myöhäinen murrosikä näkyy hitaampana kognitiivisten taitojen kehittymisenä 7-16 vuoden iässä, ja tämä puolestaan heikentää lapsen myöhempiä koulutus- ja työmarkkinatulemia.
Tuomas Pekkarisen mukaan tulos ei kuitenkaan selity murrosikään liittyvillä käyttäytymisen muutoksilla, kuten itsekurin puutteella.
– Murrosiän käyttäytymisongelmat yhdistetään julkisessa keskustelussa herkästi juuri poikiin, ja ne ovatkin pojilla yleisempiä. Tutkimuksemme mukaan murrosiän ajoituksen vaikutus on epäsuora: se selittää osan sukupuolieroista koulumenestyksessä, mutta tilastollisesti merkitys on hyvin pieni, hän kertoo.
Pekkarinen muistuttaa, että Suomessa 16-vuotiaat joutuvat monimutkaisen valinnan eteen hakiessaan toisen asteen koulutukseen – etenkin ammatillisessa koulutuksessa, jossa tarjonta on laaja.
Hänen mukaansa yksilölliset kehityserot on tärkeää ottaa huomioon, mikä suomalaisissa kouluissa varmasti onkin arkipäivää.
– Brittien koulujärjestelmä on ollut aika suoraviivainen, ja silti myöhään kehittyminen näkyy lopullisessa koulutuksessa ja palkoissa. Tämä tutkimus ei sitä meille suoraan kerro, mutta Suomessa, jossa valinta on hirveän monimutkainen, myöhään kehittyneet voivat olla suurissa vaikeuksissa, Pekkarinen arvioi.
