Lisäksi asfalttiviidakoista valuvien sadevesien eli hulevesien mukana päätyy luontoon mikromuovia, raskasmetalleja ja muita myrkkyjä, jotka ovat peräisin pääosin liikenteestä, kirjoittaa Maaseudun Tulevaisuus.
Helsingin yliopisto on mitannut valumia Helsingissä ja Lahdessa liki kymmenen vuoden ajan. Kaupunkiekosysteemitutkimuksen professori Heikki Setälä Helsingin Yliopistosta kertoo Maaseudun Tulevaisuudelle, että tulokset ovat yleistettävissä muihinkin kaupunkeihin.
Päästöjen määrät vaihtelevat sen mukaan, kuinka suuri osuus pinta-alasta on päällystetty asfaltilla ja kuinka paljon on viheralueita.
– Jos valuma-alue on pinnoitettu kokonaan, päätyvät hulevedet liki sataprosenttisesti vesistöihin. Jos pinnoitetta on 50 prosenttia, vastaavasti puolet valuu vesistöihin, Setälä sanoo.
Professorin mukaan hulevesien päästöjä on ollut helppo mitata sadevesiviemäreiden purkuputkien päistä. Setälän mielestä on huomionarvoista, että vesistöjä kunnostetaan isolla rahalla ja samaan aikaan niihin suolletaan kaupunkikatuja huuhtovat vedet tupakantumppeineen päivineen.
Nämä päästöt eivät hänen mukaansa näy vielä missään tilastoissa, kuten Luonnonvarakeskuksen ravinnepäästölaskelmissa, joissa korostuvat maatalouden päästöt.
Asfalttiteiltä valuvasta fosforista ja typen oksideista pääosa on peräisin autojen polttomoottoreista. Setälän mukaan Suomessa harvemmin lannoitetaan viheralueita. Yksittäisten kukkapenkkien lannoitukset eivät ole ongelma, sillä ravinteet sitoutuvat maanalaiseen multakerrokseen.
– Kaupunkikeskustojen fosforipäästöissä puhutaan aika lailla samanlaisista määristä kuin maanviljelyalueilla. Viljelijöitä syytetään Itämereen valuvista ravinteista, mutta nyt pitäisi pistää suut suppuun ja miettiä, mitä me kaupunkilaiset teemme. Meiltä valuu aikamoisia saastemääriä. Nyt kun asia tiedetään, hulevesille on tehtävä jotain, Setälä sanoo.
