LEHTIKUVA / VESA MOILANEN

Mikael Jungner: Miten uusi syrjäyttää vanhan

Merkittävä osa ihmisistä ei luota, arvosta tai innostu politiikasta.

Usein on kerrottu, että politiikka on rikki. On haettu politiikan disruptiota. Asiat eivät kuitenkaan ole muuttuneet. Tämä on mielenkiintoista. Jos fiksut ihmiset yrittävät pitkään ja tuloksetta korjata jotain ongelmaa, on syynä tuloksettomuuteen joko se, että ratkaistava ongelma on väärä tai sitten korjaustoimia haetaan väärästä paikasta.

Politiikan ongelma on uskoakseni todellinen. Merkittävä osa ihmisistä ei luota, arvosta tai innostu politiikasta. Kun politiikka on työkalu muiden yhteiskunnan ongelmien korjaamiseen, ei tuokaan rooli onnistu. Suomi uudistuu tuskastuttavan hitaasti, rakenteiden korjaukset juuttuvat usein tehottomiin juupas-eipäs -vääntöihin.

Ratkaistava ongelma on mielestäni olemassa.

Haetaanko korjausta väärästä paikasta? Todennäköisesti haetaan. Disruptio tarkoittaa tilannetta jossa jokin uusi syrjäyttää vanhan ryminällä. Tuo voi tapahtua joko keksimällä jotain uutta tai miettimällä arvoketju uusiksi.

Politiikan osalta ratkaisua on etsitty uuden keksimisen kautta. Ajatus on, että muotoilemalla aate uudelleen löytyy jotain sellaista, joka yhtä aikaa puhuttelee kansakuntaa ja toimii. Tällaista innovaatiota ei ole löytynyt.

En usko että löytyykään.

Uutta etsiviä on ihmisistä aika vähän, muutama prosentti. Samoin varhaisia omaksujia, edelläkävijöitä, on tyypillisesti vain 10 prosenttia kansakunnasta. Markkinoilla tuo ei haittaa, koska noillakin määrillä saadaan uusi tapa toimia leviämään riittävästi, jotta hitaammin innostuvat lähtevät mukaan. Kännykkä, netti, video-on-demand ja monet muut innovaatiot ovat lyöneet läpi tuolla tavalla.

Politiikassa menestys vaatii merkittävää ääniosuutta heti alkuun, siihen eivät edelläkävijät riitä. Aatteelliseen innovaation perustuva disruptio on politiikassa siksi vaikeaa ja harvinaista. Vihreät onnistuivat siinä 80-luvulla, Perussuomalaiset viime vuosikymmenellä. Arvatenkin vasta ensi vuosikymmenellä näemme tällä rintamalla jotain uutta.

Aateinnovaatio on vaikea tapa disruptoida politiikkaa. Sen sijaan politiikan arvoketjun disruptiota ei ole politiikassa tähän asti juuri mietitty tai kokeiltu. Ehkä kannattaisi.

Mitä tuo sitten käytännössä tarkoittaa?

Ihmiset jakavat valtaa vaaleissa mutta valtaa käytetään vaalien välillä. Tuossa vallan käytössä on selkeä valuvika, koska siihen osallistuu hämmentävän harvalukuinen määrä ihmisiä. Puolueissa on vajaa 10 prosenttia suomalaisista. Näistä aktiiveja on vajaa 10 prosenttia. Arviolta muutama promille suomalaisista käyttää politiikan valtaa vaalien välillä ja reilut 99 prosenttia ihmisistä seuraa tätä enemmän tai vähemmän syrjästä.

Tuon lisäksi puolueet on rakennettu ja lainsäädännöllä pakotettu hyvin harvainvaltaisiksi hierarkioiksi. Jos olet esimerkiksi jonkin puolueen jäsen, on sinun käytännössä mahdotonta vaikuttaa puolueesi toimintaan millään tavoin. Voit toki jakaa mainoksia tai julistaa ilosanomaa, viettää iltoja samanhenkisten seurassa, mutta tuosta kaikesta ei maailma muuksi muutu.

Valta on politiikassa puolueen puheenjohtajilla ja heidän lähipiirillään, kaikissa puolueissa alle 10 ihmisellä. Kunnissa on toki omat vastaavat valtaryhmänsä. Koko Suomessa parhaimmillaankin valtaa käyttää valtiotasolla parikymmentä ja kuntatasolla muutama sata ihmistä. Tuo on vähän ja tuosta juontavat politiikan ongelmat. Tuo on myös se kohta, josta disruptiota kannattaa hakea.

Miten?

Uudistamalla politiikan arvoketju. Suomessa on ongelmia. Niiden ratkaisun työkalu on usein politiikka. Osaaminen ongelmien etsimiseen ja ratkaisuun löytyy suomalaisilta. On mahdollista luoda alusta, jossa ihmiset pääsevät pohtimaan ongelmia ja hakemaan niihin korjauksia suoraan, ilman nykymuotoisia puolueita siinä välissä. Puolue on poliittisessa päätöksenteossa tällä hetkellä sama kuin videovuokraamo oli elokuvien välityksessä 90-luvulla. Äkkiseltään katsoen arvoketjun välttämätön osa, joka voidaan kuitenkin helposti korvata digitaalisella palvelulla.

Kiteytetysti. Luontevin tapa disruptoida politiikka on luoda kansalaisille suora yhteys poliittiseen päätöksentekoon ohi nykymuotoisten puolueiden. Tuon voi tehdä joko ryhmä valveutuneita kansalaisia tai sitten joku jo olemassaolevista puolueista. Parhaimmillaan molemmat. On vain ajan kysymys, milloin noin tapahtuu. Yleinen ilmapiiri ja ajan henki kun on nyt tuolle disruptiolle hyvin otollinen. Vain alusta puuttuu. Toistaiseksi.

Mikael Jungner

Mikael Jungner

Kommentit