Norjan oikeistohallitus sai suurkäräjävaaleissa jatkomandaatin. Kokoomuksen veljespuolue höyre ja oikeistopopulistinen edistyspuolue lähes säilyttivät asemansa. Myös hallitusta oppositiosta käsin tukeneet kristilliset ja liberaali Venstre selviytyivät yli neljän prosentin äänikynnyksen, mikä osaltaan takasi oikeistokoalitiolle enemmistön. Oppositiossa oli vaalien suurin voittaja eli keskustapuolue ja vaalien suurin häviäjä eli sosiaalidemokraatit, joka toki säilyi suurimpana puolueena, mutta vaalitulos oli toiseksi huonoin 90 vuoteen. Hieman kannatustaan lisäsivät vasemmistoliitto, vihreät ja kommunistit.
Norjan puoluekentältä voi erottaa kolme erilaista populistista ryhmää: oikeistopopulistit, vasemmistopopulistit ja perinteiset populistit. Nämä kaikki ryhmittymät menestyivät hyvin. Oikeistopopulistit pitivät kannatuksensa olemalla samanaikaisesti sekä hallituksessa että arvostelemassa hallituksen politikkaa. Kaikki vihervasemmiston kolme radikaalia puoluetta saivat pienen voiton ja yhdessä ne yltäisivät lähes Edistyspuolueen kannatukseen. Keskustapuolueen populismi on Norjassa kuntauudistuksen, maakuntauudistuksen ja poliisihallintouudistuksen vastustamista. Henkisesti se on maaseudun puolestapuhujana lähellä vanhaa SMP:tä.
Populistien menestyksen paineessa sekä työväenpuolue että Höyre menettivät hieman kannatustaan. Höyre ja Työväenpuolue ovat monissa isoissa asioissa, kuten öljyvarojen hyödyntämisessä, hyvin lähellä toisiaan. Ne ovat kuitenkin aina pääkilpailijat, joten niiden yhteinen hallitus Saksan tapaan olisi Norjassa mahdottomuus.
Tämän vastakkainasettelun ylläpitäminen palvelee pitkässä juoksussa myös molempien puolueiden etua, koska hallitusvaihtoehdot rakentuvat aina niiden ympärille. Mitä Norjan vaalitulos sitten opettaa meille? Ensinnäkin sosiaalidemokraatit menettävät ääniään vihreille ja radikaalille vasemmistolle jopa oppositiossa, koska maltillinen viesti ei tavoita nuoria äänestäjiä. Toiseksi oikeistopopulistinen puolue voi säilyttää kannatuksensa jopa hallituksessa, jos pysyy kasassa ja maahanmuutto säilyy keskeisenä keskustelunaiheena. Kolmanneksi vastakkainasettelu kaupungin ja maaseudun välillä on edelleen iso kysymys ja keskittämistä vastustamalla saa poliittisista kannatusta, vaikka se onkin potkimista tutkainta vastaan.
Mitkä asiat sitten pitivät Höyren johtavana hallituspuolueena? Talouden koheneminen vaalivuoden aikana näkyi ihmisten arjessa, mikä lisäsi luottamusta päähallituspuolueeseen. Samalla sosiaalidemokraattien negatiivinen viesti jäi vaille kaikupohjaa. Voiton arkkitehti oli pääministeri Erna Solberg, jonka norjalaiset kokivat selvästi läheisemmäksi kuin sosiaalidemokraattien aristokraattisen Jonas Gahr Storen. Höyre onnistui myös nettikampanjassaan erinomaisesti tavoittamaan liikkuvia äänestäjiä. Näiden syiden vuoksi sosiaalidemokraattien ylivoimainen gallup-suosio suli vaalivuonna ja Höyren vastuullinen linja sai äänestäjiltä jatkokauden.
