Ilmastopolitiikasta väitelleen filosofian tohtori Eija-Riitta Korholan (kok.) mielestä oli piinallista katsella torstaina Ylen ilmastotenttiä, jossa eduskuntapuolueiden ehdokkaat esittelivät ilmastokantojaan.
– Onko tämä mahdollista aikuisten kesken, kysyin mielessäni. Missä maassa vaikkapa parivaljakko Sanna Marin (sd.) ja Emma Kari (vihr.) kuvittelee elävänsä? Sen täytyy olla maa, joka on hoitanut ilmastopolitiikkansa todella huonosti, hävittänyt metsää vuosikymmenten ajan, tuhonnut luonnonvaroja peruuttamattomasti, romahduttanut biodiversiteetin ja jättänyt vähentämättä päästöjään. Itseruoskinta oli armotonta, nyt on tehtävä parannus, Korhola kirjoittaa Iltalehden blogissaan.
Se maa ei hänen mukaansa ole Suomi.
– Herätkää suomalaiset, ja pudottakaa kädestänne se piikkiruoska, jolla huidotte. Suomi on oikeasti lähempänä sitä luokan hiljaista kunnollista tyttöä kuin kuritonta poikaa.
Korhola siteeraa Emma Karia, joka sanoi ilmastotentissä: ”Viime vuonna hakattiin metsiä enemmän tässä maassa kuin koskaan aikaisemmin, samaan aikaan kun meidän luonnon monimuotoisuus on kääntynyt selkeästi huonompaan kehitykseen – juuri tuli uudet uhanalaisuusarviot, jotka näyttää että Suomen luonnolla menee aikaisempaakin huonommin.”
– Kuvitella, aikaisempaakin huonommin! Kari vaati vähentämään hakkuita ja kasvattamaan hiilinielua. Suomessa hakattiin kyllä enemmän kuin koskaan, mutta metsä on myös kasvanut enemmän kuin koskaan, ja puuta on enemmän kuin milloinkaan 1800-luvun alun jälkeen. Jokaisella hehtaarilla kasvaa enemmän puuta, ja siksi hakkuiden pinta-ala ei ole kasvanut samassa suhteessa kuin hakattu kuutiomäärä, minkä luulisi olevan monimuotoisuuden kannalta merkittävää, Korhola huomauttaa.
Hän toteaa, että puuvaranto on siis kasvanut 1950-luvulta paljon, mutta siitä huolimatta tai siksi metsästä on viety vielä enemmän puuta teollisuuden käyttöön.
Korholan mukaan Suomen hiilinielu on siis edelleen maailman huippua eikä edes välttämättä pienentynyt.
– Mutta tätä ei voi tietää, kun kasvutiedot saadaan vasta jälkikäteen. Siinä, missä EU:n keskiarvo oli 10 prosenttia, Suomi nieli vuonna 2015 47 prosenttia kokonaispäästöistä. EU:n ulkopuolella esimerkiksi Venäjällä nielu oli 2014 noin 19 prosenttia ja USA:n 11 prosenttia. Toisessa isossa metsämaassa, Kanadassa, hiilinielua ei ollut 2014 lainkaan, vaan metsäsektori oli noin 10 prosentin suuruinen lisäpäästö muiden sektoreiden päälle. ”Arvostelijoiden mielestä nämä erot voi sivuuttaa, ja Suomen on kasvatettava nieluaan seurauksista riippumatta”, kuvasi Suomen ilmastopääneuvottelijana toiminut Harri Laurikka sitä epäsuhtaa, että arvostelijat käyttäytyvät kuin koko ilmastotavoite olisi pienen Suomen harteilla, Korhola kirjoittaa.
Uhanalaisuusraportista Korhola toteaa, että juuri metsissä monimuotoisuus ei ole ainakaan kyseisen raportin mukaan heikkenemässä, vaikka muualla onkin.
– Jos me oikeasti haluamme, että ilmastonmuutosta torjutaan ja maailman tuotantoa kehitetään ilmastoystävällisemmäksi, se ei todellakaan tapahdu sillä, että Suomi jättää metsänsä koskemattomiksi. Metsänhoito, metsätalous ja sen uudet innovaatiot ovat avainasemassa. Juuri metsiensä tähden Suomi on ympäristöystävällisten kemikaalien johtava suurvalta, juuri meillä tuotanto on puhtainta, hän sanoo.
Korholan mukaan hakkuurajojen alentaminen olisi teollisuudelle signaali ja sokki: älkää investoiko tähän maahan.
– Juuri metsiensä avulla Suomi voi kehittää ratkaisuja, joita isot päästäjät voivat hyödyntää omien päästöjensä vähentämiseen.
– Jos metsät jätetään hoitamatta, niiden hiilivarasto kyllä kasvaa jonkin aikaa, mutta lopulta kasvu hyytyy. Pahimmassa tapauksessa nämä suuren hiilivaraston metsät syttyvät palamaan ja varasto karkaa ilmakehään ilman, että metsien sitomalla hiilellä olisi lainkaan korvattu fossiilisten raaka-aineiden käyttöä. Tästä on nähty viime vuosina muistutuksia esimerkiksi Portugalissa, jossa käyttämättömät ja siksi hoitamattomat metsät ovat aiheuttaneet suurmetsäpaloja, jotka ovat lopulta pysähtyneet vasta kestävästi hoidettuihin metsiin.
Korholan mukaan Suomi on ollut esimerkillinen sekä varhaisissa toimissa että viime aikojen päästövähennyksissä ja metsiensä hoidossa.
– Tärkeintä olisi nyt, että meidän annettaisiin tehdä vielä enemmän: mutta se ei tapahdu tappamalla metsätaloutta, vaan antamalla siihen tulevaisuudennäkymiä.
