Koronaviruspandemia on ministeri Pär Stenbäckin mukaan innoittanut monet lukemaan aihepiiriin liittyviä kirjallisuuden klassikoita, kuten Albert Camus’n Ruttoa. Suosioon on noussut myös brittikirjailija Hilary Mantelin tuore romaanitrilogia Thomas Cromwellista (1485–1540), joka lukeutui kuningas Henrik VIII:n kauden keskeisimpiin englantilaisiin valtiomiehiin.
– Olen suhtautunut hieman varauksellisesti historiallisiin romaaneihin. Miksi sepittää ja dramatisoida historiaa, kun todellinen historia on riittävän dramaattista itsessään, näyttävän uran Suomen ulkopolitiikan ja kansainvälisen Punaisen Ristin avaintehtävissä tehnyt Stenbäck kirjoittaa Hufvudstadsbladetissa.
Mantelin menestystrilogiaa hän kuitenkin luonnehtii kiehtovaksi, koska se sisältää ilmeisiä yhtymäkohtia nykyajan maailmaan.
– Henrik ja hänen hovinsa elivät peläten ruttoa, joka tuli ja meni. Englanti oli eristetty saari, joka tunsi itsensä keisarillisen invaasion uhkaamaksi. Skotlanti oli vielä itsenäinen. Reformaatio oli keino päästä irti Rooman paavista – eräänlainen brexit siis. Englannin ulkopolitiikka oli tasapainoilua Ranskan ja Espanjan välillä. Maailmankaupan keskus oli Alankomaat, osa aikansa EU:ta, Stenbäck sanoo.
Cromwellista piirtyy hänen mukaansa kuva kuninkaan pidättyväisenä ja kärsivällisenä neuvonantajana, joka muuttuu ajan myötä rohkeammaksi ja varomattomammaksi ja päätyy lopulta mestauslavalle, kuten niin moni muukin ailahtelevaisen Henrikin lähipiiriin kuulunut.
Nykyään itsevaltaiset johtajat eivät välttämättä enää kirjaimellisesti teloituta epäsuosioon joutuneita avustajiaan, mutta niin Vladimir Putinin Kremlissä kuin Donald Trumpin Valkoisessa talossa ovi on käynyt sitäkin tiuhemmin.
– Vaikka yhtäläisyyksissä ei ole syytä mennä liian pitkälle, yksi asia on varma: autoritaariset toimintamallit eivät oikeastaan ole 500 vuodessa muuttuneet, Stenbäck toteaa.
