Viime vuosina paenneet pohjoiskorealaiset loikkarit kertovat Washington Postille elämästään Kim Jong-unin vallan alla. Peräti 25 loikkarin harvinaislaatuisiin haastatteluihin pohjautuvassa jutussa valotetaan muun muassa, kuinka nuoren johtajan henkilökulttia pyritään pitämään yllä ja kerrotaan, miksi kansa ei nouse kapinaan hirveistä oloista huolimatta.
Loikkareiden mukaan koko kansa pakotettiin opettelemaan ulkoa Jalanjäljet-niminen ylistyskappale, kun Kim Jong-unista alettiin valmistella isänsä Kim Jong-ilin seuraajaa maan johdossa. Pohjoiskorealaisille myös kerrotaan uskomattomia tarinoita Kimin suurista saavutuksista. Loikkareiden tarinoiden perusteella Pohjois-Korean valtiota ei niinkään pidä kasassa kansan aivopesu vaan pohjoiskorealaisten kokema pelko.
– Meille kerrottiin, kuinka suurenmoinen hän on. Että hän osasi ratsastaa hevosella viisivuotiaana ja ampua aseella kolmevuotiaana. Emme tietenkään uskoneet mitään näistä tarinoista, mutta jos nauroit tai sanoit mitään, sinut tapettiin, eräs loikkari kertoo.
Kertomusten perusteella moni odotti parempia aikoja, koska Kim oli niin nuori. Kun hän osoittautui isänsä ja isoisänsä kaltaiseksi julmaksi diktaattoriksi, oli se pohjoiskorealaisille valtava pettymys.
– Opiskelin yliopistossa toista vuotta, kun tämä henkilö esiteltiin johtajanamme. Luulin sitä vitsiksi. Kutsuimme häntä ystävien kesken paskiaiseksi. Kaikki ajattelevat näin, mutta voit sanoa sen vain lähimmille ystävillesi, tai vanhemmillesi, jos tiedät heidän ajattelevan samoin.
– Loin mielessäni haavekuvan Kim Jong-unista. Luulin, että hän avaisi Pohjois-Korean ovet, koska hän oli niin nuori, pettynyt loikkari jatkaa.
Alakouluikäisenä paenneen loikkarin kertomus on kylmäävä. Kouluissa jaettiin lahjoja Kimin syntymäpäivinä ja lasten oli kiitettävä johtajaa.
– Saimme karkkia, keksejä, purukumia ja riisimuroja. Olin niin kiitollinen hänelle kaikista näistä herkuista. Nousimme kaikki seisomaan ja sanoimme: ”Kiitos kenraali Kim Jong-un”.
Eräs yliopistossa opiskellut loikkari kertoo ”ideologisesta koulutuksesta”. Sitä oli 90 minuuttia joka päivä. Iso osa opetuksesta koostui Kimien klaanin saavutuksista.
– Tietenkin he myös opettivat meille, miksi tarvitsemme ydinaseita. He myös kertoivat, että meidän oli tehtävä uhrauksia elämissämme, jotta he voisivat rakentaa näitä aseita ja suojella maatamme.
– Olin kurkkua myöten täynnä sitä, että kaikkia oli kutsuttava ”tovereiksi”, hän jatkaa.
Lääkärinä toiminut loikkari kuvaa henkilökulttia uskonnoksi.
– Opit Kimin perheestä syntymästä lähtien. Opit että he ovat jumalia, että on oltava ehdottoman tottelevainen Kimin perheelle. Eliittiä kohdellaan hyvin ja siksi he varmistavat, että systeemi pysyy vakaana. Kaikille muille kyse on terrorista. Kimin perhe käyttää terrroria pitääkseen ihmiset pelossa. Se tekee kaikenlaiset kokoontumiset mahdottomiksi – kapinasta puhumattakaan.
Bowibu
Pohjoiskorealaisia valvotaan käsittämättömän laajalla koneistolla. Sen ytimessä on pelätty valtion turvallisuusvirasto Bowibu. Sen agentteja on kaikkialla. Kimin hallinto pyörittää myös eräänlaista naapurivartiota. Jokaisen kylän tai kaupungin asuinalueet on jaettu 30-40 kotitalouden ryhmiin. Niillä kaikilla on oma ”johtaja”, jonka tehtävä on pyörittää ruohonjuuritason valvontaa ja rohkaista asukkaita vasikoimaan toistensa toiminnasta.
– Totta kai ajattelin ulkomaailmaa, mutta jos sanot ”haluan mennä Kiinaan tai Etelä-Koreaan”, voi tiedonantaja raportoida sen turvallisuuspalvelulle. Voit ajatella sitä, mutta et saa sanoa sitä ääneen. Koskaan ei voi tietää, kuka sinusta vasikoi, eräs maanviljelijänä työskennellyt loikkari kertoo.
Kielletystä toiminnasta kiinni jääneitä rangaistaan. Mikäli pohjoiskorealainen ei pysty lahjomaan tietään vapauteen, ovat seuraukset karmaisevia.
Puhelinyhteyksiä Etelä-Koreaan järjestellyt loikkari sai toiminnastaan neljän kuukauden pakkotyörangaistuksen. Hän kaivoi koko ajan tietä vuoristossa.
– He sanoivat, että sitä tarvitaan, jos sota syttyy. Miehet kaivoivat ja naiset kantoivat kiviä ja maata.
Vankileireillä kohtalot ovat vielä kovempia. Loikkareiden mukaan vankeja altistetaan keskiaikaisille kidutuskeinoille ja raskaana olevia naisia pakotetaan abortteihin. Olot ovat parantuneet hieman Kim Jong-unin aikana, mutta pahoinpitelyt ovat yhä arkea. Loikkarit kertovat nälkiinnyttämisen olevan nyt yksi käytetyimmistä kidutuskeinoista.
– Me nousimme kuudelta aamulla joka päivä ja pääsimme sänkyyn yhdeltätoista illalla. Koko aika siinä välissä tehtiin töitä. Lapioimme sementtiä tai kannoimme säkkejä. Ainoa poikkeus oli lounas. Se oli tavallisesti höyrytettyä maissia. Olin liian peloissani syödäkseni. Itkin paljon. En halunnut elää, 16-vuotiaana vangittu pohjoiskorealainen kertoo.
Toinen leirillä ollut loikkari sanoo olleensa neljän kuukauden vankeutensa jälkeen niin aliravittu, että kykeni hädin tuskin kävelemään.
Perherangaistus
Pohjois-Koreassa kokonaisia perheitä rangaistaan yhden ihmisen teoista.
– Siksi ihmiset eivät halua joutua hankaluuksiin. Jos minua rangaistaan teoistani, on se yksi asia, mutta entä jos koko perheeni joutuu vaaraan, koska tein jotakin, loikkari pohtii.
– Pohjoiskorealaiset ovat nähneet, kuinka Kim Jong-un tappoi oman setänsä. Ymmärrämme, kuinka armoton hän voi olla. Siksi meillä ei tule kansannousua, hän jatkaa
Yliopistossa opiskellut loikkari on samoilla linjoilla.
– Pohjois-Korean selviytymisen salaisuus on terrori. Miksi luulet, että Pohjois-Koreassa on julkisia teloituksia? Miksi he estävät kaiken viestinnän? Miksi pohjoiskorealaiset lähtevät maastaan, tietäen, etteivät he koskaan näe enää perheitään? Se kertoo siitä, miten huonosti asiat ovat. Kaikki kansalaisoikeutemme on riisuttu pois.
Vankileirillä ollut loikkari kertoo Pohjois-Koreassa langetetuista ”kolmen sukupolven rangaistuksista”.
– Kuulin vuonna 2009, että Chongjinissa oli aloitettu jonkinlainen vallankumous ja että kaikki siihen liittyneet teloitettiin. Totta kai pelkäät, kun kuulet tällaista. Siksi on parempi vain lähteä kuin yrittää tehdä jotain muuttaakseen järjestelmää.
