Elektroninen urheilu (engl. esports) ei tule enää pitkään olemaan tuntematon käsite tavallisille kadun tallaajille. Suomen e-urheiluskenen ykkösnimet kokoontuivat urheiluministeri Sampo Terhon järjestämään pyöreän pöydän keskusteluun opetus- ja kulttuuriministeriöön viikko sitten. Sain itsekin kunnian olla paikalla antamassa näkemyksiä eduskunnan peliklubin puheenjohtajana.
Terho kutsui pyöreän pöydän keskustelun koolle, jotta e-urheilun parissa työskentelevät asiantuntijat, organisaatiot, järjestöt, pelaajat sekä muut alalla toimivat saivat kerrankin tilaisuuden yhdessä keskustella suomalaisen elektronisen urheilun nykytilasta ja tulevaisuudesta.
Elektroninen urheilu on kilpaurheilua, jota harrastetaan niin joukkue- kuin yksilömuodossa. Suomen suurin ja tunnetuin pelitapahtuma on Assembly, joka järjestetään kaksi kertaa vuodessa Helsingin Jäähallissa.
Lajin piilevät mahdollisuudet ovat kaikille selvät, tai ainakin niille jotka ovat jonkin verran tutustuneet pelimaailmaan. Keskustelussa nousi erityisesti esiin muutamia teemoja: pelaajapolun rakentaminen, pelaajien ja joukkueiden valmentaminen, toive saada lisää naisia lajin pariin, Suomen tilanne verrattuna muihin Pohjoismaihin sekä verotukseen ja ansiotuloon liittyvät seikat.
Lainsäätäjänä minua kiinnostaa, millä tavalla nykyinen järjestelmämme palvelee tai mahdollisesti hidastaa lajin kasvua. On selvää, että elektroninen urheilu tulee vakiinnuttamaan paikkansa muiden urheilulajien joukossa. Lajin tunnettavuus vaihtelee suuresti. Yhdysvalloissa laji on kolmanneksi suosituin urheilulaji ja Suomessakin tutkimuksen mukaan 18–29-vuotiaiden keskuudessa toiseksi suosituin laji jääkiekon jälkeen.
Elektronista urheilua on väläytelty myös tulevaisuudessa olympialajiksi. Keskustelussa kävi ilmi, että jos laji haluaa päästä olympialaisiin, on naisia saatava huomattavasti lisää lajin pariin. Olympialajeissa ei voi olla suuria sukupuolivinoumia osallistumisen suhteen.
Oli mielenkiintoista kuulla urheilupsykologi Mia Stellbergin mietteitä ammattimaisten e-urheilijoiden arjesta ja valmistautumisesta kisoihin. Stellberg on aikaisemmin urallaan työskennellyt perinteisten urheilulajien huippujen kanssa, mutta kuulemma digitaalinen maailma vei mukanaan niin kuin se monille tekee. Viime vuoden maailmanmestarijoukkueessa työtä tekevä psykologi kertoi, että valmistautuminen lähtee oikeanlaisen ruokavalion noudattamisesta, fyysisistä harjoituksista pelien ulkopuolella sekä muusta vapaa-ajasta, joka irrottaa pelaajat pelimaailmasta. Kaikki on hyvin ammattimaista.
Vanhemman sukupolven tulisi ymmärtää, että pelaaminen ei ole ajanhaaskausta. Se voi olla harrastamista, vapaa-ajan viettoa tai urapolun rakentamista. Vanhempien tuki nuorille tietokonepelien harrastajille on elintärkeä pelaajapolun rakentamisessa ja ylipäätään lapsensa ymmärtämisessä.
Assemblyyn tulee pelaajia kaikkialta maailmasta. Suomessakin on pelaamisella itsensä elättäviä e-urheilijoita. Tätä lisää. Suomella on valtavasti bisnesmahdollisuuksia elektronisen urheilun saralla. Uskon, että pyöreän pöydän tapaamisesta lähti isompi pyörä pyörimään.
