Vuoden 2021 Mielenterveysbarometrin mukaan sairauden aiheuttama leima vaikuttaa kuitenkin yhä vahvasti mielenterveysongelmia itse kokeneiden ihmisten arkeen, jopa vahvemmin kuin kaksi vuotta sitten.
Neljä viidestä mielenterveyshäiriöön sairastuneesta koki, että mielenterveysongelmat leimaavat edelleen ja 58 prosenttia raportoi muiden ihmisten välttelevän. Hoitoon hakeutumista on hävennyt yli kolmannes (36 %).
Luvut ovat nousseet vuodesta 2019. Silloin mielenterveysongelmien koki leimaavan hieman alle puolet (47 %). Muiden välttelystä kertoi ja hoitoon hakeutumista häpesi 30 prosenttia.
Tämä vuosi oli 16 vuoden seurannan aikana myös ensimmäinen, kun mielenterveysongelmia itse kokeneiden arvio täysivaltaisuudestaan yhteiskunnan jäseninä oli pudonnut pienemmäksi kuin väestön ja mielenterveysalan ammattilaisten arvio asiasta.
– Yksiselitteistä syytä on vaikea löytää. Näyttäisi siltä, että vaikka yleisellä tasolla mielenterveysongelmista puhumisen kynnys on madaltunut ja asenteet kohentuneet, arkisissa käytännön tilanteissa valmius kohdata mielenterveysongelmia ei olekaan samalla tasolla, sanoo toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka Mielenterveyden keskusliitosta tiedotteessa.
Hän on huolissaan erityisesti stigman vaikutuksesta hoitoon hakeutumiseen. Hänen mukaansa nyt tarvitaan samaa eetosta kuin 1990-luvulla onnistuneeksi osoittautuneessa itsemurhien ehkäisyohjelmassa. Keskeistä oli lisätä matalan kynnyksen palveluja.
– Hoitoon hakeutumista pitää helpottaa ja nopeuttaa siten, ettei tilannettaan joudu liikaa perustelemaan tai selittämään päästäkseen ammattilaisen puheille. Tämähän on terapiatakuun keskeinen periaate, Sydänmaanlakka sanoo.
Barometri tarkensi asenteita arkisiin tilanteisiin
Mielenterveysbarometrin 16 vuoden seurannan mukaan yleiset asenteet mielenterveyden häiriöihin sairastuneita kohtaan ovat kohentuneet.
Väestötasolla tästä kertoo muun muassa ns. Nimby-mittari (Not In My Backyard). Sen mukaan 18 prosenttia väestöstä ei haluaisi mielenterveyskuntoutujia naapuriksi. Eniten heitä oli 32 prosenttia vuonna 2006. Mielenterveyskuntoutujien kohtaamista pelkää vielä 11 prosenttia väestöstä.
Asenteita tutkittiin myös vertaamalla väestön ja mielenterveysammattilaisten vastauksia toiminnasta joissakin arkielämän tilanteissa.
Koko väestöstä 42 prosenttia olisi valmis ottamaan puolisokseen henkilön, jolla on mielenterveysongelmia, mutta vain joka neljäs olisi valmis antamaan lapsensa hänen hoidettavakseen. Ammattilaisten asenteet olivat huomattavasti myönteisemmät: 81 prosenttia olisi valmis avo- tai avioliittoon ja 70 prosenttia olisi valmis antamaan lapsensa hoidettavaksi.
Työkaveruus aiheutti huomattavasti vähemmän pelkoja ja ennakkoluuloja. Väestöstä kolme neljästä ja ammattilaisista 98 prosenttia olisi valmis valitsemaan työtoveriksi henkilön, jolla on mielenterveysongelmia.
