Tulokset perustuvat 12 000 yhdysvaltalaisen 18–74-vuotiaan terveystietoihin. Osallistujille tehtiin kattavat terveystarkastukset, minkä jälkeen he kantoivat vyötäröllään aktiivisuusmittaria viikon ajan.
Tulosten mukaan fyysisesti passiivisimpien osallistujien glukoosi- ja insuliiniaineenvaihdunta olivat selvästi heikommalla tolalla kuin osallistujien, jotka olivat aktiivisempia. Yhteys havaittiin myös analyysissa, jossa tarkasteltiin fyysisesti passiivisten hetkien kestoa.
Pitkät makoilut tai istumiset olivat selkeämmin yhteydessä terveysriskeihin kuin lyhyet pätkät. Yhteydet havaittiin riippumatta siitä, miten paljon osallistujat harrastivat liikuntaa.
Havainnot osoittavat terveysriskien kertyvän sitä todennäköisemmin, mitä suuremman osan päivästä ihminen istuu, makoilee tai on muuten fyysisesti passiivinen, mutta myös sillä on merkitystä, millaisissa pätkissä niitä tekee.
Aiemmissa tutkimuksissa fyysinen passiivisuus on liitetty muun muassa sydäntautiriskiin sekä suurempaan kuolleisuuteen. Istumisen vähentäminen ja pätkiminen on puolestaan liitetty terveysriskien pienentymiseen.
Makoilun ja istumisen pilkkominen jaloittelulla voi olla kätevä keino parantaa terveyttä varsinkin potilaille, joille varsinaiset liikuntaharrastukset ovat hankalia.
Tutkimus on julkaistu Circulation-lehdessä ja siitä raportoi Uutispalvelu Duodecim.
