”Toistan: tarkoituksena oli poistaa Suomi itsenäisten valtakuntien joukosta ja liittää se Neuvostoliittoon. Tämä oli osa Pietari Suuren testamentin toteuttamista: Venäjä Atlantille! …Mutta pian viimeinenkin ritari siunataan isänmaan, kotiseudun, multaan. Vapaan kotiseudun multaan, jota hän itse on ollut puolustamassa ollen yksi niistä sadoistatuhansista miehistä ja naisista, jotka pelastivat Suomen täydellisestä tuhosta.”
– Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth Marskin ritarit -kirjassa elokuussa 2001
Kenraalin kuvailema päivä on lauantaina tullut. Viimeinen elossa ollut Mannerheim-ristin ritari Kaiho Tuomas Albin Gerdt (28.5.1922-1.11.2020) siunataan sotilaallisin kunnianosoituksin Lappeenrannassa ja haudataan Lepolan hautausmaalle.
Koko maahan toivotaan lauantaina yleistä suruliputusta.
Tasavallan presidentti, puolustusvoimien ylipäällikkö Sauli Niinistö osallistuu hautajaisiin.
Mannerheim-ristin ritareita oli kaikkiaan 191. Kyse oli ylipäällikkö Mannerheimin haluamasta valiosotilaan kunniamerkistä, joka voitiin antaa niin poikkeuksellisen ansioituneelle kenraalille kuin sotamiehellekin.
Tuomas Gerdt lähti 17-vuotiaana vapaaehtoisena talvisotaan. Jatkosodassa syyskuussa 1942 hän sai nimityksen Mannerheim-ristin ritariuden seuraavilla virallisilla nimitysperusteluilla:
”Alikersantti Gerdt on sodan alkuvaiheista alkaen erikoisesti kunnostautunut taistelulähettitehtävissä, joutuen pitämään yhteyttä eri komentoportaitten välillä erittäin vaikeissa olosuhteissa. Paitsi rohkeutta vaatii tällainen työskentely nopeita itsenäisiä ratkaisuja ja aika annoksen synnynnäistä neuvokkuutta. Kerran vihollisen onnistuessa yllättämään komppanian, johon alikersantti Gerdt kuului, haki hän itsenäisesti toimien tykistön apua. Tällöin joutui hän mm. ylittämään erään maastokohdan, jota vihollinen tulitti 10:llä konekiväärillä ja yli 10:llä pikakiväärillä ja konepistoolilla keskittäen samaan maastokohtaan yhtäjaksoisesti raskaitten kranaatinheittimien tulen. Tällä teollaan alikersantti Gerdt pelasti komppaniansa suurilta tappioilta. Monissa muissa kiperissä tilanteissa on hän kylmäverisesti ja itseään säästämättä suorittanut tekoja, joitten arvon tuntee vain sellainen, joka on joutunut johtamaan joukkoja tilanteissa, milloin kaikki muut yhteydet ovat poikki ja milloin vain miehinen kunto ja urhoollisuus voivat toimittaa perille annetut käskyt ja ilmoitukset. 20.–21.7.42 Kannaksella ”Sevastopolista” käydyn taistelun aikana ilmoittautui alikersantti Gerdt vapaaehtoisena vastaiskua tekemään määrättyyn osastoon. Ensimmäisenä miehenä syöksyi hän eteenpäin tuhoten konepistoolillaan ja käsikranaateilla kymmeniä vihollisia pyrkien aina pahimpaan ja ratkaisevimpaan paikkaan. Vihollisen erittäin ankarasta tulesta välittämättä kantoi hän kuolettavasti haavoittuneen kapteeni Tofferin suojaan jatkaen sitten taistelua reippaana ja rohkeana aina haavoittumiseensa saakka. Hänen esikuvansa vaikutti suuresti viimeisen vastaiskun onnistumiseen.”
