Suomen sosiaali- ja terveysjärjestöjä edustavan Sosten erityisasiantuntijan Anne Perälahden mielestä on erittäin kannatettavaa, että pitkäaikaistyöttömille ja heikosti työllistettäville ihmisille etsitään merkityksellistä tekemistä. Mielekäs tekeminen on terveyden ylläpitämisen ja työllistymismahdollisuuksien kannalta tärkeää.
– Emme kuitenkaan näe, että pakko-osallistuminen ajaisi hyvää asiaa. Enemmänkin pitäisi luoda mahdollisuuksia osallistua, kuin väkisin pakottaa ihmisiä. Vastentahtoinen osallistuminen on sekä työttömälle että toimintaa järjestävälle, kunnalle tai järjestölle, aika piinallista. Se ei välttämättä tuota sitä hyvää, mitä tällä tavoitellaan, Perälahti sanoo.
Professori Heikki Hiilamon johtama tutkimusryhmä kehittää parhaillaan osallistumistuloa hallituksen toimeksiannosta. Ehdotukset on tarkoitus julkistaa vuoden loppuun mennessä.
Tutkimusryhmässä ohjaavassa roolissa toimiva Turun muutosjohtaja Antti Parpo kertoi Verkkouutisille, että osallistumistulon tavoitteena on estää syrjäytymistä. Ajatuksena on, että työtön osallistuu esimerkiksi vapaaehtoistoimintaan tunnin tai pari päivässä pysyvästi.
Osallistumistulo korvaisi työmarkkinatuen ja olisi suuruudeltaan keskimäärin 700 euroa kuukaudessa. Mikäli työtön ei osallistuisi osallistumistoimintaan, hänelle maksettaisiin toimeentulon perusosan suuruinen korvaus, joka on yksinasuvalle 485,50 euroa kuukaudessa.
Vaikutusarvioita kaivataan – kustannukset voivat yllättää
Parpon mukaan tutkimusryhmä ei ole vielä rajannut, koskisiko osallistumistulo kaikkia pitkäaikaistyöttömiä vai esimerkiksi vain alle 30-vuotiaita.
Sosten Perälahti ei osaa arvioida, kuinka paljon sosiaalityöntekijöitä pitäisi palkata lisää, mikäli osallistumistulo ulotettaisiin kaikkiin työmarkkinatuen saajiin, joita on tällä hetkellä noin 200 000. Hän toivoo, että tutkimusryhmä tekee lopullisesta ehdotuksestaan myös vaikutusarviot.
– Vaikka puhutaan, että tämä perustuu vahvasti luottamukseen ja yritetään tehdä järjestelmää, joka ei maksaisi paljoa, kyllä todellisuus voi ehkä yllättääkin, kuinka paljon tämä maksaa, Perälahti toteaa.
Hänen mielestään pitäisi myös arvioida, mitä vaikutuksia sillä on, jos ihmiset kieltäytyvät osallistumasta ja siirtyvät työmarkkinatuelta toimeentulotuen piiriin. Työmarkkinatuki on henkilökohtainen etuus, mutta toimeentulotuen saantiin vaikuttaa koko kotitalouden tulot ja omaisuus.
Perälahden mielestä olennaista on, onko kyse työttömän oikeudesta vai velvollisuudesta osallistua.
– Ihmisellä pitäisi olla oikeus osallistua työttömänä vapaaehtoistöihin tai auttaa lähimmäistään ilman pelkoa siitä, että menettää työttömyysturvan. Mutta täytyy miettiä johtaako velvollisuus, että on pakko osallistua tai tulee sanktioita ja menettää tuet tai siirtyy työmarkkinatuelta toimeentuloluukulle, järjestelmän kannalta toivottuun tulokseen.
Perustulon lisäksi vapaaehtoista osallistumista
Vaikka säännöksiä on höllennetty, niin Perälahden mukaan TE-toimistojen tulkinnat saattavat edelleen olla hyvin erilaisia siitä, saako vapaaehtoistöihin osallistua vai ei. Pahinta on, ettei työtön itse tiedä, mikä saattaa johtaa tukien menetykseen. Perälahden mielestä sosiaaliturvajärjestelmä ei saisi passivoittaa, mitä nykyinen järjestelmä tahattomasti tekee.
Perälahti huomauttaa, että osallistumisessa pitäisi olla myös joustavuutta, että toimintaan voisi osallistua vaikka päivän kerrallaan eikä joka päivä tunnin tai kaksi.
Väitöskirjatutkija Johanna Perkiö esitti tällä viikolla Helsingin Sanomissa, että perustulo ja osallisuustulo kannattaisi yhdistää. Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että sosiaaliturvan pohjaksi tulisi perustulo, jota voisi korottaa osallisuustuloksi osallistumalla johonkin yhteiskunnallisesti hyödylliseen toimintaan.
Perkiö linjaa, että osallistuminen olisi vapaaehtoista ja siitä olisi maksettava jonkinlainen korvaus. Matalaa perustuloa maksettaisiin ilman ehtoja kaikille.
– Tämä malli olisi parempi kuin se, että pakotetaan ihmiset osallistumaan. Perusturvan tasoa ei saisi alentaa, vaan sen päälle tulisi maksaa osallisuustuloa, jolla kannustettaisiin ihmisiä osallistumaan paitsi yhteiskunnallisesti hyödylliseen, mutta myös heidän omaa hyvinvointiaan tukevaan toimintaan, Sosten Perälahti sanoo.
