SDP:n kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen. LEHTIKUVA/MARTTI KAINULAINEN

Kansanedustaja ihmettelee, miksi häirinnästä vaietaan?

Kansanedustaja, eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsen Merja Mäkisalo-Ropposen (sd.) mielestä häirinnästä vaikeneminen on huolestuttaa.

Elinkeinoelämä EK:n tutkimuksen mukaan vain joka neljäs seksuaalinen häirintätapaus ilmoitetaan lain mukaisesti työnantajalle ja peräti 60 prosenttia jää hämärän peittoon.

Merja Mäkisalo-Ropponen muistuttaa, että työsuojelulain mukaan ”työntekijän on viipymättä ilmoitettava työnantajalle ja työsuojeluvaltuutetulle työolosuhteissa (…) havaitsemistaan vioista ja puutteellisuuksista, jotka voivat aiheuttaa haittaa tai vaaraa työntekijöiden turvallisuudelle tai terveydelle.”

– Vaikka laki on selvä ja jopa velvoittava, ihmisillä on selvästi pelkoa tuoda tapahtumia ilmi. Siksi herää kysymys, onko laki ajan tasalla, kun kyseessä on seksuaalinen häirintä. Pitäisikö voida kertoa asiasta esimerkiksi vain työsuojeluvaltuutetulle ja/tai luottamusmiehelle, kysyy Mäkisalo-Ropponen.

– Mistä syntyy pelko puhua ja vähenisikö pelko, jos sitä ei tarvitsisi tehdä yksin? Olisiko tarpeen olla anonyymi ilmoitustapa tai kokonaan työpaikan ulkopuolinen taho, joka olisi toimintavelvollinen tiedon saadessaan, hän kysyy tiedotteessaan.

Toisaalta hänen mukaansa on huolestuttavaa, jos työpaikan ilmapiiri on sellainen, että häirinnästä puhuminen työnantajalle koetaan vaikeaksi tai pelottavaksi.

– Jokaisessa organisaatiossa onkin pohdittava, miten rakennetaan kulttuuria, jossa vaikeita asioita ei lakaista maton alle, vaan ne uskalletaan tuoda julki. Tämä ei koske vain seksuaalista häirintää, vaan kaikkia työpaikalla ilmeneviä ongelmia, Mäkisalo-Ropponen sanoo.

LUE MYÖS: Vain joka neljäs ilmoittaa työnantajalle seksuaalisesta häirinnästä

Kommentit